Lue keskustelun säännöt.
Äitini on tavarahamsteri - onko toivoa?
26.11.2023 |
Isäni kuoltua parisenkymmentä vuotta sitten, äitini jäi asumaan omakotitaloon. Tässä parinkymmenen vuoden aikana paikat ovat pikkuhiljaa täyttyneet kaikenlaisista tavaroista. Vanhoja huonekaluja (myös kirpputorilöytöjä), koriste-esineitä, kasveja (kuihtuneet ovat paikoillaan) jne jne. Kaikenlaista arvotonta roinaa. Joka ikinen huone, siis ihan jokainen on täynnä, jopa portaat. Tavaroiden keskellä on kulkuaukkoja, jotka joskus ovat nekin tukittu uusilla hankinnoilla. Mitään roskapostiakaan ei voi heittää pois, koska joukossa voi olla jotain "arvokasta", niinpä paperia on ihan kaikkialla.
Palokuorma on valtava, jos halutaan karmeimmasta päästä lähteä. Lämmityskulut eivät ainakaan pienene, kun jokaisen patterin edessä on roinaa. Ketään ydinperheen ulkopuolelta ei voi päästää käymään, kun häpeää tilaa. Kulkeminen on vaikeaa ja kun on kohta 80-vuotias, niin terveyskään ei välillä sallisi ylimääräisiä liikkeitä vaan siksi, että pääsisi sohvalle istumaan (sen peitellyn lehtikasan viereen).
Me lapset emme saa siivota. Hermostuminen alkaa välittömästi jos katsookaan jotain romuläjää sillä silmällä, että pitäisi siirtää. Edelleen ostellaan kirpputoreilta kaikenlaista ja kun kevät tulee, niin kiireesti ostellaan kaikenlaisia kasveja, jotka ovat istutusruukuissaan pihalla (vuosia). Nurmikkoa ei ajeta ja ei, me lapset emme saa ajaa. Allekirjoittanut on kerran tyhjentänyt pari kassillista melkein vuodenkin vanhoja ruokatavaroita, esim. tarjouslihoja jotka ovat olleet lämpimässä ja pakkauslaatikko on räjähtämäisillään (siis mädäntymässä).
Äitini kärsii, me lapset kärsimme ja tilanne pikkuhiljaa vain huononee. Ei ole mitään järkeä, että kunnon pikkuhiljaa vääjäämättä heikentyessä asuinolosuhteet aiheuttavat vain stressiä, koti ei ole levon paikka. Onko tilanteeseen mitään apua? Onko kukaan saanut hamsteria kuntoutumaan, tajuamaan tilanteensa ja hankkiutumaan tarpeettomasta tavarasta eroon?
Kommentit (67)
Mää oon kans hamsteri, johtuu varmaan lapsuudesta kun todellakaan ei ollut mitään. Kämpässä mahtuu toki kulkemaan mutta ei tietty joka kohdassa. Pahinta on tietty se kun tiän että mulla on jotain mutta en vaan löydä niin tarttee ostaa uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosien varrella siivoillut toistuvasti iäkkäiden vanhempieni omakotitalosta tarpeetonta roskaa. Ilmeisesti varsinkin äidilläni on ollut tapana tunkea serviettejä ja kertakäyttönenäliinoja nyssäköihin, joita on ollut pitkin asuntoa. En ymmärrä niiden nyssäköiden funktiota. Vanhemmilleni on tullut paljon lehtitilauksia ja eivät kunnolla ole ehtineet niitä lehtiä lukea ja ne kertyvät pinoiksi ympäri asuntoa. Näitä olen sitten aina käydessäni vienyt pois. Viime aikoina on löytynyt lehtiä avaamattomissa muovikääreissään.
Äitini on kerännyt isot määrät koriste-esineitä kirppareilta. Paljon on löytynyt myös muuta käyttötavaraa, joka on unohtunut käyttämättömänä nurkkiin ja tilalle on ostettu uutta. Nyt, kun äidin muistisairaus on edennyt, olen pystynyt karsimaan asunnosta runsaasti tavaraa, koska äiti ei enää osaa kaivata niitä. Isä tuntuu helpottuneelta, kun nyt asunnossa mahtuu paremmin liikkumaan, vaikka toki hänkin on paljosta luopunut mm. kirjahyllystä karsittiin aikamoinen määrä tarpeettomia kirjoja. Kaikki vaatekaapit on käyty läpi, vuosia käyttämättömät tai kulahtaneet vaatteet, kengät ja käsilaukut on hävitetty ja esille on nostettu aivan riittävä määrä sopivia käyttövaatteita. Ikivanhat ummehtuneet vuodevaatteet ja patjat korvattiin uusilla.
Keittiön kaapeista on hävitetty aikoja sitten vanhentuneet ruokatarvikkeet, vaihdettu liesi turvalliseen induktioon ja samalla uusittu ikivanhat kattilat, hävitetty tilaa viemästä turhat muovikipot ja astiat, jotta käytössä olevat astiat ja ruokailuvälineet mahtuvat kaappiin.
Vasta tämän urakan jälkeen vanhemmillani käy nyt päivittäin kodinhoitaja ja vuoroviikoittain siivooja. Ilman tätä raivausoperaatiota eivät olisi kehdanneet vierasta porukkaa päästää taloon ja siivoojan olisi ollut mahdotonta tehdä työtään. Toki raivausurakan aikana olen usein miettinyt, mikä oikeus minulla on hävittää vanhempieni tavaroita. Lisäksi on harmittanut, että en ole pystynyt käytännön syistä kunnolla kierrättämään. Esimerkiksi vanhat vuodevaatteet ja tekstiilit olisi voinut viedä tekstiilikierrätykseen, mutta menivät sekajätteeseen. Käyttökelpoisia vaatteita ja koriste-esineitä raahasin suuret määrät kierrätyskeskukseen. En jaksanut ruveta myymään tavaraa, vaikka siitä olisi voinut tulla vanhemmilleni rahaa. Tärkeintä oli tehdä asunto turvalliseksi ja helpommin siivottavaksi.
Meillä miehellä on jonkin verran hamstraustaipumusta.
En nyt ala luettelemaan kaikkea, mutta esim. tilaa lehtiä, eikä niistä saisi sitten luopua. Niistä kun voi koota vuosikertoja, ja sitten ne ovat 'arvokkaita'. Pois laitetussa lehdessä saattaisi olla jotain, joka kiinnostaisi myöhemmin.
Mies ei kuitenkaan koskaan edisty kokoamaan vuosikertaa, vaa lehdistä kertyy pinoja eri paikkoihin.
Koetan myös sanoa, että nykyään lehdissä on digitoidut versiot, ja hakusanalla on paljon helpompi löytää halumansa artikkeli kuin vuosikertoja selaamalla. Mutta mies haluaa silti, että paperilehteä ei laitettaisi kierrätykseen.
Ehkä hamstraus ei ole miehen käytöksen koko syy; mies ei luota esim. että sähköiset järjestelmät toimisivat tulevaisuudessa, vaan odottaa, että 'kaikki' romahtaa, ja silloin on hyötyä, kun ei ole laittanut tavaraa pois.
(Ikää meillä siis on 40+ ja kumpikin meistä on korkeakoulutettuja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa; ei koulutus auta, kun jokin asia alkaa viedä.)
Tavaran mennessä rikki hankitaan kyllä uusi tilalle, koska ostaminen on helpompaa kuin korjaaminen. Mutta rikkinäinen tavara säästetään, koska tulevaisuudessa sen voi korjata. Esim. rikkinäisiä ruohonleikkureita on varastossa useampi, koska niihin teoriassa on mahdollista vaihtaa moottori. Sitä ei kuitenkaan tule koskaan tehtyä.
Jos lapio menee rikki, hankitaan uusi lapio, mutta rikki mennyt säästetään. Se on hyvä lapio, kunhan siihen liittää ehjän varren.
Talomme oveen saatetaan vaihtaa uusi lukko, mutta vanha lukkopesä säästetään, koska se on ihan hyvä, jos sen vaan joskus korjaa.
Rikkimenneen ovikellon tilalle hankitaan uusi, mutta vanha ovikello johdotuksineen säästetään. Se on ihan hyvä ovikello, kunhan joku sen korjaa.
Minua ahdistaa asua tarpeettoman tavaran keskellä. Sanomattakin on selvää, että tämä aiheuttaa riitaa suhteessamme.
Miehelle tavara tuo luultavasti turvaa. On kokenut traumaattisen menetyksen nuoruudessaan. (Ja on kyllä käynyt ammattilaisen luona puhumassa asiasta aikuisenakin.)
Voin koettaa ymmärtää, mutta minua ahdistaa silti vallitseva tilanne.
Jos on liki 80-vuotias, niin pelkään, että paranemisen mahdollisuudet ovat aika heikot. Ehkä pitäisi jollain varjolla muuttaa johonkin tuettuun asumiseen tai jotain.
Omalla äidilläni on hieman hamstrauspiirteitä, mutta kovin pahaksi tilanne ei ole päässyt. Luulen, että hän muutama vuosi sitten myönsi sisäisesti itselleen ongelmansa, koska tavaraa sai viedä pois ja hieman on itsekin saanut heitettyä pois. Roskalavaa talo kuitenkin edelleen kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Mää oon kans hamsteri, johtuu varmaan lapsuudesta kun todellakaan ei ollut mitään. Kämpässä mahtuu toki kulkemaan mutta ei tietty joka kohdassa. Pahinta on tietty se kun tiän että mulla on jotain mutta en vaan löydä niin tarttee ostaa uusi.
Mee hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli-ilmoitus sossuun ja pikainen palotarkastus. Muistisairaustesteihin, hoitoon ja laitospaikka hakuun. Edunvalvoja.
Aloita soittamalla äidin kotikunnan vanhuspalveluihin. Sovi tarkastuskäynti äidin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hamstraus on oire dementiasta ikääntyneellä. Huoli- ilmoitus, paloviranomaisille ilmoitus jne. Kyllä äitisi on pakko taipua hoitoon ts siihen, että tarpeeton turvallisuuteen liittyvä roina lähtee pois.
Tuo tarkoittaa myös sitä, että välit menee poikki. Kannattaako enää elämän loppuvaiheessa suututtaa läheinen, niin että jää ikuinen syyllisyys ja ikävät muistot.
Järkupuheella perustellen pieni askel kerrallaan, jos haluatte auttaa. Suurin osa jäänee teidän kontollenne sitten kun äiti kuolee tai joutuu hoitoon joka tapauksessa.
Kantsii mieluummin antaa akan palaa rojujensa keskelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä samanlainen tapaus ja tämä dementoituneen äitinsä rojuja siivoileva 65-vuotias tytär kantaa ne rojut omaan kämppäänsä.
Sikäli kuin tytärtä tunnen ja kyökkipsykologia sallitaan, hänellä on jotain lapsuudesta juontavaa turvattomuuden ja rakkauden puutetta, jota kompensoi haalimalla rojua.
Hänellä on myös kevytmielisestä velkaantumissta johtuvaa ulosottovelkaa ja jatkuvaa rahan pummausta. Kun rahaa saa, törsää sen heti. Oli hyväpalkkaisessa duunissa ennen eläköitymistään, mutta joillekin ei mikään määrä rahaa riitä.
Ainakin kahdessa sukupolvessa ollut äidillä huono ja etäinen suhde omiin lapsiinsa. Ja näköjään periytyvä dementian muoto.
Valitettavasti ennuste on huono. Meillä samanlainen anoppi, tilanne lopulta laukesi viranomaisen huoli-ilmoitukseen ja asunto meni käyttökieltoon. Ei ollut päästänyt sinne vuosiin ketään ja kämpässä oli valtavasti rottia ja kaikenlaisia muitakin ötököitä niin että siivoukseen piti hankkia erikoisvarusteet. Myös ulosteita oli varastoituna.
Kämpän tyhjentämiseen viikonloppuisin meni kaksi vuotta. Kaikki sisätilat menevät täysin uusiksi, mädäntyneet roskat ovat tuhonneet lattiat jne. Muistisairaudesta ei ole kyse, vaan siitä, että keräilypakko pahenee iän myötä. Väkisin oli usein koetettu siivota, mutta kun mitään sairaudentunnetta ei ole olemassa. Nykyisin asuu hoitokodissa, mutta sielläkin hamstraa tavaraa ja roskia, ne vain sitten heitetään säännöllisin väliajoin pois.
Kannattaa tehdä huoli-ilmoitus. Talo menee asumiskieltoon palokuorman takia ja silloin on pakko siivota tai muuttaa pois. Varmaan helpompi tässä vaiheessa, että hamsteri muuttaa pois, koska pian on edessä sama uudestaan. Siivota saa vaikka kymmeniä kertoja, asunto täyttyy aina uudestaan.
Nykyisin keräilypakkoa ei enää pidetä pakko-oireisena häiriönä, vaan se on ihan oma sairautensa. Ennuste on aika huono, jos henkilö on vanhempi jo eikä näe asiassa mitään ongelmaa. Ilman omaisia tämä meidänkin hamsteri olisi hukkunut roskiinsa, joita niin paljon rakastaa, sillä hänellä ei ole ketään muita kuin me ja asui syrjässä. Kotiin ei ole koskaan voinut kutsua ketään asunnon kunnon takia ja lapset ja lapsenlapset ovat siksi myös jääneet etäisiksi. Varmaan aika tyypillinen hamsterin tarina. Tavarat ja roskat ovat tärkeämpiä kuin puoliso ja omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisiin ketjuihin tuntuvat aina vastaavan sellaiset joilla ei selvästi ole omakohtaista kokemusta hamstraavasta läheisestä. Ehdotetaan ammattijärjestelijää niin kuin ongelma olisi tavarassa. Huis vain ja ylimääräinen tavara on pois, kunhan ryhtyy toimeen.
Todellisuudessa hamstraavat ei missään nimessä päästä ketään kotiinsa huseeraamaan. Eivät näe ongelmaa. Sulkeutuvat entisestään jos hamstrausta edes yrittää ottaa puheeksi. Pitävät kynsin hampain kiinni tavaroistaan ja kokevat, että heidän elämäänsä ulkopuolelta puututaan.
Jos aloittajan 80-vuotias äiti on hamstrannut jo 30 vuotta sitten, 50-vuotiaasta, ei vuosikymmeniä samanlaisena jatkunut hamstraus ole mikään vanhuuden dementian oire. Jos vanhus käy täysillä, hänellä on itsemääräämisoikeus, eikä kukaan voi pakottaa tyhjentämään asuntoa. Kerrostalossa varmaan helpompaa kutsua palotarkastaja paikalle, koska kyse on myös naapureiden turvallisuudesta, mutta syrjässä asuvat saavata varmaankin helpommin hamstrattua kotinsa ja pihansa täyteen ilman että siihen ulkopuolinen pakolla puuttuu.
Viimeisen kerran yritin auttaa omaa hamstraavaa läheistäni siivoamaan noin kymmenen vuotta sitten. Sain ylipuhuttua hänet siihen, että kerään ullakolta (joka on aivan valtava kaatopaikka, jonne on säilötty 70 vuoden tavarat vanhoista risoista kumisaappaista lähtien edellisiltä sukupolvilta alkaen) pelkästään vanhat jugurttipurkit, lihalaatikoiden muovit ja muut elintarvikkeiden mukana tulleet muovipakkaukset. En koskenut mihinkään muuhun, ja sovimme, että kannan nämä muoviroskat pihalle niin, että läheinen saa itse vielä tarkistaa, ettei roskiin mene mitään arvokasta.
Raadoin kokonaisen päivän noiden muovipurkkien kanssa, ullakolle tuli tyhjää tilaa ehkä 1,5 x 1,5 metriä. Ja illalla läheinen kävi läpi nämä muovipurkit pihalla. Kantoi sitten ulkovarastoon. Seuraavalla kerralla kun tapasimme, kertoi, että oli ostanut tuohon ulkovarastoon uusia varastohyllyjä, että saa tavaraa paremmin säilytettyä.
Hamstraus on todella raskasta läheisille ja oman kokemukseni mukaan siihen on mahdotonta puuttua millään tavalla. Oma mielenterveys säilyy, kun ei yritäkään puhua tavaran vähentämisestä saati rupea siivoamaan, edes toisen luvalla. Minun siivousyritykseni ovat ainoastaan saaneet aikaan sen, että jos vanhenevalla läheisellä on jotain hukassa, hän syyttää minua siitä, että olen käynyt heittämässä hyvää tavaraa hukkaan. Se pois heittäminen on jäänyt niin muistiin ja tuolla tavalla vuosien jälkeen palaa vääristyneenä muistikuvana.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisiin ketjuihin tuntuvat aina vastaavan sellaiset joilla ei selvästi ole omakohtaista kokemusta hamstraavasta läheisestä. Ehdotetaan ammattijärjestelijää niin kuin ongelma olisi tavarassa. Huis vain ja ylimääräinen tavara on pois, kunhan ryhtyy toimeen.
Todellisuudessa hamstraavat ei missään nimessä päästä ketään kotiinsa huseeraamaan. Eivät näe ongelmaa. Sulkeutuvat entisestään jos hamstrausta edes yrittää ottaa puheeksi. Pitävät kynsin hampain kiinni tavaroistaan ja kokevat, että heidän elämäänsä ulkopuolelta puututaan.
Jos aloittajan 80-vuotias äiti on hamstrannut jo 30 vuotta sitten, 50-vuotiaasta, ei vuosikymmeniä samanlaisena jatkunut hamstraus ole mikään vanhuuden dementian oire. Jos vanhus käy täysillä, hänellä on itsemääräämisoikeus, eikä kukaan voi pakottaa tyhjentämään asuntoa. Kerrostalossa varmaan helpompaa kutsua palotarkastaja paikalle, koska kyse on myös naapureiden turvallisuudesta, mut
Tämän kommentin kirjoittaja tietää mistä on kyse oikean hamsterin kohdalla. Meidänkin hamsteri on hamstrannut jo lastensa lapsuudessa, mutta sisällä sentään pääsi kulkemaan.
Mutta syrjässä asujakin voidaan määrätä asumiskieltoon. Niin meillä kävi, vaikka hirveä sotahan siitä tuli, sillä hamsterille todella tavarat ja roskat (suurin osa on roskaa) ovat tärkeämpiä kuin yksikään ihmissuhde. Jos ne ovat vastakkain, hän valitsee tavarat ja taistelee myös viranomaisia vastaan kykyjensä mukaan. 80+ ei enää kyennyt niin suureen vastarintaan, koska alkoi olla muita sairauksia, joten siinä on aloittajan toivo. Hamsteri voi viihtyä muutettuaan hyvin, vaikkei sitä tietysti koskaan myönnä. Hänen aarteensahan on hävitetty ja elämä on pilalla. Eli siivous tulee aiheuttamaan suuren draaman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vertaistuesta. Tietynlaista hamstrausta oli ehkä aistittavissa jo viime vuosituhannen puolella, mutta kun silloin ei asunut yksin, niin ylimääräistä tavaraa ei kertynyt niin paljoa. Sehän se tässä huolestuttaa, kun vauhti tuntuu hiljakseen kiihtyvän. Mitään ei heitetä pois. Kyllä, lapsuutensa oli köyhä ja ehkä hiukan samaa vikaa siskoissaan, mutta noiden linkitettyjen taudikuvausten mukaan lapsuuden deprivaatio ei ole edellytys keräilypakkoon ja itse uskon tämän.
Kaikkein tylsintä tässä on se, että ne oikeasti arvokkaat asiat, eli vanhat valokuvat ovat siellä jossain. Ehkä jopa vielä kehityskuorissaan. Käyttökelpoisia työkaluja on varmasti romujen alla tai muuta käyttökelpoista. Mutta päällä on lapsenkorkuisia tavarakasoja.
En usko, että me lapset olemme tekemässä huoli-ilmoitusta tässä vaiheessa. Kuten ketjussa on todettu, jäljellä ei ole välttämättä enää ihan hirveän montaa vuotta ja niitä on turha pilata. Tämän hinta on se, että ao vanhuksen elintila tulee surkeammaksi vääjäämättä. Perikunta siivoaa, eli me lapset.
Onko kenelläkään kokemusta siitä, ottavatko pesäntyhjentäjät toimeksiantojakaan tällaisista pakkokerääjistä? Joukossa ei ole mitään arvokasta. Vain roskaa, roskaa, roskaa, roskaa, roskaa.....
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vertaistuesta. Tietynlaista hamstrausta oli ehkä aistittavissa jo viime vuosituhannen puolella, mutta kun silloin ei asunut yksin, niin ylimääräistä tavaraa ei kertynyt niin paljoa. Sehän se tässä huolestuttaa, kun vauhti tuntuu hiljakseen kiihtyvän. Mitään ei heitetä pois. Kyllä, lapsuutensa oli köyhä ja ehkä hiukan samaa vikaa siskoissaan, mutta noiden linkitettyjen taudikuvausten mukaan lapsuuden deprivaatio ei ole edellytys keräilypakkoon ja itse uskon tämän.
Kaikkein tylsintä tässä on se, että ne oikeasti arvokkaat asiat, eli vanhat valokuvat ovat siellä jossain. Ehkä jopa vielä kehityskuorissaan. Käyttökelpoisia työkaluja on varmasti romujen alla tai muuta käyttökelpoista. Mutta päällä on lapsenkorkuisia tavarakasoja.
En usko, että me lapset olemme tekemässä huoli-ilmoitusta tässä vaiheessa. Kuten ketjussa on todettu, jäljellä ei ole välttämättä enää ihan hirveän
Kyllä, varmasti tyhjennetään ja peritään maksu. Kaikkea ei myöskään voi viedä tod näk kaatopaikalle könttänä.lajittelukin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on jonkin verran hamstraustaipumusta.
En nyt ala luettelemaan kaikkea, mutta esim. tilaa lehtiä, eikä niistä saisi sitten luopua. Niistä kun voi koota vuosikertoja, ja sitten ne ovat 'arvokkaita'. Pois laitetussa lehdessä saattaisi olla jotain, joka kiinnostaisi myöhemmin.
Mies ei kuitenkaan koskaan edisty kokoamaan vuosikertaa, vaa lehdistä kertyy pinoja eri paikkoihin.
Koetan myös sanoa, että nykyään lehdissä on digitoidut versiot, ja hakusanalla on paljon helpompi löytää halumansa artikkeli kuin vuosikertoja selaamalla. Mutta mies haluaa silti, että paperilehteä ei laitettaisi kierrätykseen.
Ehkä hamstraus ei ole miehen käytöksen koko syy; mies ei luota esim. että sähköiset järjestelmät toimisivat tulevaisuudessa, vaan odottaa, että 'kaikki' romahtaa, ja silloin on hyötyä, kun ei ole laittanut tavaraa pois.
(Ikää meillä siis on 40+ ja kumpikin meistä on korkeakoul
Sinun on aika hankkia uusi mies. Vanhan voi säilyttää. Ehkä sen voi vielä joku korjata.
Joo ja joulu tulee, mummoille kannetaan lisää turhaa tavaraa, kynttilöitä jalkoineen, pyttyjä ja liinoja ja tavaraa entisen päälle. Sukkia, huiveja, hartialiinoja jne
Uskokaa ies jos mummo sanoo:mitään en tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vertaistuesta. Tietynlaista hamstrausta oli ehkä aistittavissa jo viime vuosituhannen puolella, mutta kun silloin ei asunut yksin, niin ylimääräistä tavaraa ei kertynyt niin paljoa. Sehän se tässä huolestuttaa, kun vauhti tuntuu hiljakseen kiihtyvän. Mitään ei heitetä pois. Kyllä, lapsuutensa oli köyhä ja ehkä hiukan samaa vikaa siskoissaan, mutta noiden linkitettyjen taudikuvausten mukaan lapsuuden deprivaatio ei ole edellytys keräilypakkoon ja itse uskon tämän.
Kaikkein tylsintä tässä on se, että ne oikeasti arvokkaat asiat, eli vanhat valokuvat ovat siellä jossain. Ehkä jopa vielä kehityskuorissaan. Käyttökelpoisia työkaluja on varmasti romujen alla tai muuta käyttökelpoista. Mutta päällä on lapsenkorkuisia tavarakasoja.
En usko, että me lapset olemme tekemässä huoli-ilmoitusta tässä vaiheessa. Kuten ketjussa on todettu, jäljellä ei ole välttämättä enää ihan hirveän
Jos talossa vielä mahtuu kulkemaan, tekemään ruokaa, käymään vessassa ja pääsette sisälle, niin tilanne ehkä vielä on siedettävä. Mutta miettikää myös siltä kannalta, että voitte joutua vastuuseen heitteillejätöstä, ellette tee mitään asialle. Viranomaiset, jotka tekivät huoli-ilmoituksen meidän tapauksessa kyselivät vähän siihen malliin, että miksi olette jättäneet vanhuksen heitteille. Hän ei ollut päästänyt meitä sisään moneen vuoteen emmekä tienneet miten paha tilanne oli. Hän olisi voinut kuolla, jos tavarapino olisi kaatunut päälle tms.
Joten asiassa on monta puolta. Hamsterin terveystilanne pitäisi tutkia ja kertoa lääkärille tilanteesta. Jos teette huoli-ilmoituksen, ei ainakaan kukaan voi syyttää, että olette jättäneet heitteille. Me emme huoli-ilmoiutksesta tienneet, kun tilanne oli päällä. Ja oli aihe puuttua, vanhus oli aliravittu, kaikki terveysasiat myös rempallaan, tosin ei meillä vieläkään ole hänen terveydestään tietoa. Mutta on nyt hoidossa, saa ruokaa ja juomaa. Teidänkin vanhuksenne tarvitsisi huolenpitoa eikä hän mitenkään enää kykenisi selviämään siivouksesta. Kuten kerroin, meillä neljällä ihmisellä meni talon siivoamiseen kaksi vuotta melkein kaikki viikonloput. Ja erikoisvarusteissa, jotka nekin maksavat. Onneksi pystyimme polttamaan suurimman osan roskista, koska kaatikselle vieminen maksaa maltaita.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja joulu tulee, mummoille kannetaan lisää turhaa tavaraa, kynttilöitä jalkoineen, pyttyjä ja liinoja ja tavaraa entisen päälle. Sukkia, huiveja, hartialiinoja jne
Uskokaa ies jos mummo sanoo:mitään en tarvitse.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Meillä on aivan samanlainen. Kylään ei ole päässyt ainakaan 20 vuoteen koska sinne ei yksinkertaisesti mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ja joulu tulee, mummoille kannetaan lisää turhaa tavaraa, kynttilöitä jalkoineen, pyttyjä ja liinoja ja tavaraa entisen päälle. Sukkia, huiveja, hartialiinoja jne
Uskokaa ies jos mummo sanoo:mitään en tarvitse.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
????? Mitenkäkö liittyy? Kuoleman jälkeen syytetään mummon kun on tavaraa huusholli täyteen.
Mummoni oli hamstraaja koko aikuisikänsä. Ahdistavia muistoja hänen kattoon asti täydestä kämpästään ja raivareistaan kun epäili jonkun heittäneen sieltä jotain pois.Elintarvikkeet unohtuivat nurkkiin homehtumaan. Hamstraus loppui vasta toimintakyvyn mentyä vanhuksena. Avun hakeminen olisi aiheuttanut valtavan raivarin. Kukaan ei uskaltanut ehdottaakaan raivausoperaatiota.