Jatkuvasti epävarma olo töissä siitä että teenkö tarpeeksi

Miksi tunnet noin? 

Rividuunarin ymmärrän niin, että hän tekee hyvin ja riittävän nopeasti omat hommansa, ja tasan tarkkaan vain ne. 

Rividuunarina työskentelemiseksi tulee oivaltaa tämä tosiseikka. Ja myös se, että omasta tekemisestä ei pidä tuntea epävarmuutta.

Se on joko riittävää tai riittämätöntä, ja sen määrittelee pomo, eikä työntekijä itse.

Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä ja hyvin pyyhkii.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tunnet noin? 

Rividuunarin ymmärrän niin, että hän tekee hyvin ja riittävän nopeasti omat hommansa, ja tasan tarkkaan vain ne. 

Rividuunarina työskentelemiseksi tulee oivaltaa tämä tosiseikka. Ja myös se, että omasta tekemisestä ei pidä tuntea epävarmuutta.

Se on joko riittävää tai riittämätöntä, ja sen määrittelee pomo, eikä työntekijä itse.

Niin, minä vertaan itseäni muihin työntekijöihin, jotka tekevät enemmän ja tuovat sen ilmi myös pomoille. Minä taasen kieltäydyn ylitöistä ja en viitsi opetella uutta, jos kys. asia ei varsinaisesti kiinnosta tai ellei ole sitten pakko jne. Ap

Juu, liian tuttu tunne. Takana 6 vuotta töitä samassa lafkassa ja työnkuva on muuttunut vuosi vuodelta aina vaan raskaammaksi ja hektisemmäksi. Palkka on sen verran huono, että ei tosiaankaan kompensoi tätä kärsimisen määrää. Seuraan työpaikkailmoituksia ja harkitsen alan vaihtoa. 

Esimiehenä sen huomasi, että jotkut ei osanneet itse arvioida töittensä tulosta ja suoriutumistaan. Heille piti koko ajan antaa palautetta ja kertoa miten menee. Jos ei jatkuvasti ollut kannustamassa, niin he lamaantuivat liki työkyvyttömiksi.

Toiset taas osasi itse arvioida ja tiesivät, millon tuli tehtyähyvää jälkeä ja milloin huonompaa. He eivät kaivanneet palautetta, osa suorastaan kiusaantui kun meni kehumaan.

Sitte oli kovakorvaset lusmut. Tiesivät kyllä miten vähän saavat aikaan, mutta eivät piitanneet mistään puheista. Heistä onneksi pääsi eroon yt kierroksilla.

Töitä pitää tehdä niin että verta tulee perseestä, miehen pitää kuolla saappaat jalassa 

silloin kun ylität itsesi niin tiedät tehneesi tarpeeksi, se antaa itsevarmuutta ja takaa palkkakehityksen ja saat tyydytystä työstäsi sekä pidät siitä. Toki siitä kateutta aihetuu mutta se on ansaittua ja siitä kannattaa olla ylpeä.

Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,4 suoritus riittää. 

Netistä löytyy varmasti satoja voimaantumislauseita, miten sitä omaa itsetuntoaan voi kohottaa. 

Ei täydy. 

Olet valanut huteran perustan betoniin ja nyt olet riippuvainen valtakoneistosta? Kun tunnistaa elämän realiteetit ja omat kykynsä ei rakenna kulisseja, joita ei ole varaa ylläpitää, jos esim tulot laskee.

Juokse ja kärsi, kirkkaamman kruunun saat. 

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,4 suoritus riittää. 

Se koko saatanan lapsuus perustuu valheeseen. Oikeassa elämässä heikot häviää ja vahvat voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,4 suoritus riittää. 

Se koko saatanan lapsuus perustuu valheeseen. Oikeassa elämässä heikot häviää ja vahvat voittaa. 

Tärkein kotoani saamani perintö onkin huono itsetuntoni. Siksi tein ekoissa duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani ja menestynkin kohtuullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Esimiehenä sen huomasi, että jotkut ei osanneet itse arvioida töittensä tulosta ja suoriutumistaan. Heille piti koko ajan antaa palautetta ja kertoa miten menee. Jos ei jatkuvasti ollut kannustamassa, niin he lamaantuivat liki työkyvyttömiksi.

Toiset taas osasi itse arvioida ja tiesivät, millon tuli tehtyähyvää jälkeä ja milloin huonompaa. He eivät kaivanneet palautetta, osa suorastaan kiusaantui kun meni kehumaan.

Sitte oli kovakorvaset lusmut. Tiesivät kyllä miten vähän saavat aikaan, mutta eivät piitanneet mistään puheista. Heistä onneksi pääsi eroon yt kierroksilla.

Oman pomon onni oli päinvastainen.😂 Hän pisti muutosneuvottelussa pois ne jotka rasitti häntä eniten, ne joille joutui olemaan äitinä ja läsyttämään kyllä sitä osaat, kyllä sinä pärjäät, jne. Itse olen elämän aikana oppinut laittamaan itseni sinne 7 suorituksen sakkiin ja pysynyt pöydän alla piilossa, en ole hyvä, enkä huonokaan.

Tee enemmän, kunnes tulee raja vastaan sitten tiedät oletko tehnyt tarpeeksi. Äläkä mieti miten paljon tai mitä muut tekevät, keskity vain siihen omaan suoritukseen. 

Olen onnistunut löytämään työn jossa ei töitä juurikaan ole ja pienellä vaivalla saa tuloksia aikaan. Ketään ei kiinnosta koska, miten, milloin, jne kunhan työt pyörii.