Lue keskustelun säännöt.
Mistä ne miehet juttelevat treffeillä, jotka eivät pääse jatkoon?
Kommentit (99)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vetävät jotain persujuttua. Naisena en hyväksy sitä, että naisten ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.
mitä naisten ihmisoikeuksia persut kyseenalaistaa?
Kertovat mielipiteensä asiaan ja näin räväkkänä naisena en tietenkään hyväksy eriävää mielipidettä . Soitan poliisit ja lastensuojelun paikalle samantien .
-räväkkä nainen
"Pääse jatkoon", outo ajattelutapa. Nehän voivat puhua monenlaisia asioita. Joskus voivat puhua ihan fiksujakin, mutta jos keskustelun aikana käy ilmi, että ei sovita yhteen, niin ei silloin tule jatkoa.
Omalla kohdallani jatkoon ei päässyt mies, josta kävi ilmi, että olimme vaan liian erilaisia. Lisäksi yksi, joka oli muuten mukava, mutta halusi polysuhteen tai avoimen suhteen. Jatkoon ei päässyt myöskään mies, jonka kanssa tapasimme muutaman kerran, mutta keskustelu ja tutustuminen ei vaan syventynyt, vaan keskustelu pysyi hyvin pintapuolisella tasolla koko ajan.
Minun kohdalleni ei ole osunut junttimaisesti tai muuten tökerösti käyttäytyviä miehiä, jotka esim. puhuisivat asiattomuuksia. Kannattaa muistaa, että jos toinen osapuoli ei halua jatkaa, ei syy aina ole siinä, että itsessä olisi jotain vikaa tai olisi "mokannut" jotenkin. Joskus vaan käy ilmi, että ei olla riittävän samalla aaltopituudella tai esim. toiveet suhteelle eivät kohtaa.
Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.
Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.
Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.
Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.
Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.
Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.
Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.
Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.
Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”
Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”
Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”
Mies: ”En tiedä.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetävät jotain persujuttua. Naisena en hyväksy sitä, että naisten ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.
mitä naisten ihmisoikeuksia persut kyseenalaistaa?
Naisen euro, oikeus olla rauhassa julkisilla paikoilla, oikeus valita oma pukeutuminen (esim. chador), oikeus raskaudenkeskeytykseen
Vierailija kirjoitti:
Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.
Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”
Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”
Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”
Mies: ”En tiedä.”
Ihan kuvaava ja havainnollistava dialogi, mutta suosittelisin kyllä, että tuollaisessa keskustelussa luovuttaisi heti alkuunsa. Miksi lähteä tenttaamaan ihmistä joka ei osaa tai jota ei kiinnosta keskustella? Kahden ekan kysymyksen jälkeen voi jo lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan absurdi ajatus, että minä kannattelisin keskustelua miehen kanssa ja yrittäisin väkisillä vääntää juttua.
En osaa edes kuvitella! Niin outoa, ja miksi ihmeessä tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.
Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”
Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”
Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”
Mies: ”En tiedä.”
En ole naisena koskaan kokenut tällaista. Siis never.
Minun on hyvin vaikea edes ymmärtää, miten ylipäätään päädytte treffeille passiivisen miehen kanssa? Itse en ikinä lähtisi vikittelemään miestä, enkä vetämään perässäni mitään passiivista tyyppiä.
Miehet olleet aina aktiivisempia, ja jos mies ei ole aktiivinen niin se johtuu siitä ettei sitä kiinnosta. Jos joudut huhuilemaan perään, niin mies on menettänyt kiinnostuksensa.
Enkä mä ole kokenut tuollaista miehenä. Keskustelut yleensä soljuu ihan omalla painollaan ilman että joka toinen lause on kysymys.
Toki tuo on varmaan joku palstailija treffeillä, täällähän jokainen aloituskin on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.
Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”
Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”
Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”
Mies: ”En tiedä.”
En ole naisena koskaan kokenut tällaista. Siis never.
Minun on hyvin vaikea edes ymmärtää, miten ylipäätään päädytte treffeille passiivisen miehen kanssa? Itse en ikinä lähtisi vikittelemään miestä, enkä vetämään perässäni mitään passiivista tyyppiä.
Miehet olleet aina aktiivisempia, ja jos mies ei ole aktiivinen niin se johtuu siitä ettei sitä kiinnosta. Jos joudut huhuilemaan perään, niin mies on menettänyt kiinnostuksensa.
Itse en ole myöskään päätynyt tuollaisiin tilanteisiin, mutta veikkaan, että noihin tilanteisiin joutuvat sellaiset naiset, jotka lähtevät treffeille nopeasti ilman viestittelyä. Jotkut miehet ilmeisesti luulevat, että seksiä ja/tai suhteen kyllä saa kun jaksaa istua sen tunnin kahvilassa "näyttäytymässä". Heille itselleen kun riittäisi se, että pääsevät livenä tsekkaamaan naisen ulkonäön ja sen, että tämä on jotakuinkin täyspäinen (monelle ei edes tällä ole merkitystä). Sitten he kuvittelevat, että naisten kohdalla on samoin, ja olettavat, että kun he vaan möllöttävät pöydässään vaaditun ajan, sen jälkeen voi jo sopia kotitreffit ja saa sen geneerisen tylsän panon, joita nämä miehet ovat tavoittelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kertovat mielipiteensä asiaan ja näin räväkkänä naisena en tietenkään hyväksy eriävää mielipidettä . Soitan poliisit ja lastensuojelun paikalle samantien .
-räväkkä nainen
Poliisit ja lastensuojelu saapuvat tietenkin paikalle lähes samantien ja pistävät miehen käsirautoihin, koska hän sanonut mielipiteensä. Soita vielä palokunta ja rajavartiolaitos paikalle 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään jutteluongelmaa ole, jos ei vaan nappaa? Vai onko jotkut sellaisia, että kuka vaan voisi jotain oikeita asioita juttelemalla päästä jatkoon? :D Pitäähän sitä henkilökemiat olla kunnossa.
Itselläni on elämän aikana johtunut näistä asioista, miksi en ole halunnut nähdä miestä uudelleen:
- epämiellyttävä ominaishaju, en halunnut olla miehen lähellä ja ajatuskin seksistä oli todella inhottava (sen sijaan kävin hänen kanssaan hyvät, neljän tunnin keskustelut, eli keskustelu ei asiaan vaikuttanut)
- seksitön olemus, ei minkäänlaista fyysistä vetovoimaa varmaan kummankaan puolelta (silti juteltiin tunti-pari avaruudesta, ihan hyvät jutut oli)
- mies hyvännäköinen ja mukava, hyvää seuraa, rento olla, mutta "bro" eli ei seksuaalista kipinää
- elintavoiltaan lässähtänyt vanha tuttu vuosien jälkeen, oli muuttunut ällöksi enkä halunnut koskea häneen enkä nähdä enää koskaan
Sitten on liuta sellaisia joissa ei ole ollut kerta kaikkiaan mitään vikaa, eli ovat olleet komeita, mukavia, rentoja jne., mutta ei vaan ole tuntunut "siltä" enkä ole osannut kuvitella itseäni seksiin heidän kanssaan. Olisiko pitänyt silti antaa enemmän mahista? Joskus ehkä, ehkä ei? Kun ei sitä voi vaan väkisillä kiinnostusta vääntää, vaikka toisessa ei olisikaan mitään vikaa ja olisi oikein hyvä mies. Pakkeja siis tullut annettua varsin "tasokkaillekin" miehille, mutta ei voi mitään, kun en pysty järkisyistä parisuhteeseen. Minulle on helppoa olla sinkku.
Miksi käyt edes tuhlaamassa muiden ihmisten aikaa, jos viihdyt hyvin yksin? Mene mieluummin vaikka kirjakerhoon tai toiseen aktiviteettiin mikä sinua kiinnostaa juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.
Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”
Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”
Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”
Mies: ”En tiedä.”
En ole naisena koskaan kokenut tällaista. Siis never.
Minun on hyvin vaikea edes ymmärtää, miten ylipäätään päädytte treffeille passiivisen miehen kanssa? Itse en ikinä lähtisi vikittelemään miestä, enkä vetämään perässäni mitään passiivista tyyppiä.
Miehet olleet aina aktiivisempia, ja jos mies ei ole aktiivinen niin se johtuu siitä ettei sitä kiinnosta. Jos joudut huhuilemaan perään, niin mies on menettänyt kiinnostuksensa.
Enkä mä ole kokenut tuollaista miehenä. Keskustelut yleensä soljuu ihan omalla painollaan ilman että joka toinen lause on kysymys.
Toki tuo on varmaan joku palstailija treffeillä, täällähän jokainen aloituskin on kysymys.
Olen nainen, ja samaa mieltä kanssasi, mutta noita "kysymys-vastaus"-tyyppisiä "keskusteluja" syntyy todennäköisemin silloin, kun ei oikeasti ole toisen kanssa mitään yhteistä eikä olla samalla aaltopituudella. Silloin vaikka kumpikin sinänsä avaisi suunsa ja puhuisi, ei mikään keskustelu lähde soljumaan, vaan se on sellaista väkinäistä ja muodollista asioiden kysymistä ja vastailua. Ja tällaisiin tilanteisiin joudutaan, kun ei osata etsiä samanhenkistä ihmistä vaan mennään "matalalla kynnyksellä" treffeille kenen tahansa mukavan oloisen kanssa, eikä ole edes viestittelyssä selvitetty, että sujuuko kommunikointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.
Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”
Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”
Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”
Mies: ”En tiedä.”
En ole naisena koskaan kokenut tällaista. Siis never.
Minun on hyvin vaikea edes ymmärtää, miten ylipäätään päädytte treffeille passiivisen miehen kanssa? Itse en ikinä lähtisi vikittelemään miestä, enkä vetämään perässäni mitään passiivista tyyppiä.
Miehet olleet aina aktiivisempia, ja jos mies ei ole aktiivinen niin se johtuu siitä ettei sitä kiinnosta. Jos joudut huhuilemaan perään, niin mies on menettänyt kiinnostuksensa.
Itse en ole myöskään päätynyt tuollaisiin tilanteisiin, mutta veikkaan, että noihin tilanteisiin joutuvat sellaiset naiset, jotka lähtevät treffeille nopeasti ilman viestittelyä. Jotkut miehet ilmeisesti luulevat, että seksiä ja/tai suhteen kyllä saa kun jaksaa istua sen tunnin kahvilassa "näyttäytymässä". Heille itselleen kun riittäisi se, että pääsevät livenä tsekkaamaan naisen ulkonäön ja sen, että tämä on jotakuinkin täyspäinen (monelle ei edes tällä ole merkitystä). Sitten he kuvittelevat, että naisten kohdalla on samoin, ja olettavat, että kun he vaan möllöttävät pöydässään vaaditun ajan, sen jälkeen voi jo sopia kotitreffit ja saa sen geneerisen tylsän panon, joita nämä miehet ovat tavoittelemassa.
En tiedä mikä on nopeasti treffeille menemistä, mutta itse en ole koskaan jaksanut viestitellä viikkokausia tuntemattomien kanssa, vaan olen halunnut mahdollisimman nopeasti nähdä, onko livenä kemiaa.
Passiivisia miehiä en ole kohdannut, ne nopeasti treffeille pyytäjät on olleet reippaita ja aktiivisia, itsevarmoja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vetävät jotain persujuttua. Naisena en hyväksy sitä, että naisten ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.
Mutta itse äänestät ja hyväksyt alaikäisten raìskaukset. Olet sitä paitsi fasisti ja rasisti.
Vierailija kirjoitti:
Vetävät jotain persujuttua. Naisena en hyväksy sitä, että naisten ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.
Millä perusteella naiset on vähemmistöä? Älykkyydessä mitattuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään jutteluongelmaa ole, jos ei vaan nappaa? Vai onko jotkut sellaisia, että kuka vaan voisi jotain oikeita asioita juttelemalla päästä jatkoon? :D Pitäähän sitä henkilökemiat olla kunnossa.
Itselläni on elämän aikana johtunut näistä asioista, miksi en ole halunnut nähdä miestä uudelleen:
- epämiellyttävä ominaishaju, en halunnut olla miehen lähellä ja ajatuskin seksistä oli todella inhottava (sen sijaan kävin hänen kanssaan hyvät, neljän tunnin keskustelut, eli keskustelu ei asiaan vaikuttanut)
- seksitön olemus, ei minkäänlaista fyysistä vetovoimaa varmaan kummankaan puolelta (silti juteltiin tunti-pari avaruudesta, ihan hyvät jutut oli)
- mies hyvännäköinen ja mukava, hyvää seuraa, rento olla, mutta "bro" eli ei seksuaalista kipinää
- elintavoiltaan lässähtänyt vanha tuttu vuosien jälkeen, oli muuttunut ällöksi enkä halunnut koskea häneen enkä nähdä enää koskaan
Sitten on liuta sellaisia joissa ei ole ollut kerta kaikkiaan mitään vikaa, eli ovat olleet komeita, mukavia, rentoja jne., mutta ei vaan ole tuntunut "siltä" enkä ole osannut kuvitella itseäni seksiin heidän kanssaan. Olisiko pitänyt silti antaa enemmän mahista? Joskus ehkä, ehkä ei? Kun ei sitä voi vaan väkisillä kiinnostusta vääntää, vaikka toisessa ei olisikaan mitään vikaa ja olisi oikein hyvä mies. Pakkeja siis tullut annettua varsin "tasokkaillekin" miehille, mutta ei voi mitään, kun en pysty järkisyistä parisuhteeseen. Minulle on helppoa olla sinkku.
Miksi käyt edes tuhlaamassa muiden ihmisten aikaa, jos viihdyt hyvin yksin? Mene mieluummin vaikka kirjakerhoon tai toiseen aktiviteettiin mikä sinua kiinnostaa juttelemaan.
En käykään, enkä ole koskaan harrastanut deittailua, mutta muutaman kerran elämässä Tinderiä käyttänyt (ja sieltä ehkä viisi tyyppiä tavannut?) ja loput ihastujat ja treffeille pyytäjät tulleet livenä, yhteisten tuttavien ja live-elämän kautta. Nyt keväälläkin tullut pari treffikutsua hyviltä, komeilta miehiltä, vaikka en etsi ketään enkä ole missään treffipalveluissa. Joskus, joissain elämänvaiheissa olen antanut tuollaisille mahiksen, ja tietty treffikutsusta kieltäytymiseen on myös syynsä eli esim. ei vaan nappaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään jutteluongelmaa ole, jos ei vaan nappaa? Vai onko jotkut sellaisia, että kuka vaan voisi jotain oikeita asioita juttelemalla päästä jatkoon? :D Pitäähän sitä henkilökemiat olla kunnossa.
Itselläni on elämän aikana johtunut näistä asioista, miksi en ole halunnut nähdä miestä uudelleen:
- epämiellyttävä ominaishaju, en halunnut olla miehen lähellä ja ajatuskin seksistä oli todella inhottava (sen sijaan kävin hänen kanssaan hyvät, neljän tunnin keskustelut, eli keskustelu ei asiaan vaikuttanut)
- seksitön olemus, ei minkäänlaista fyysistä vetovoimaa varmaan kummankaan puolelta (silti juteltiin tunti-pari avaruudesta, ihan hyvät jutut oli)
- mies hyvännäköinen ja mukava, hyvää seuraa, rento olla, mutta "bro" eli ei seksuaalista kipinää
- elintavoiltaan lässähtänyt vanha tuttu vuosien jälkeen, oli muuttunut ällöksi enkä halunnut koskea häneen enkä nähdä enää koskaan
Sitten on liuta sellaisia joissa ei ole ollut kerta kaikkiaan mitään vikaa, eli ovat olleet komeita, mukavia, rentoja jne., mutta ei vaan ole tuntunut "siltä" enkä ole osannut kuvitella itseäni seksiin heidän kanssaan. Olisiko pitänyt silti antaa enemmän mahista? Joskus ehkä, ehkä ei? Kun ei sitä voi vaan väkisillä kiinnostusta vääntää, vaikka toisessa ei olisikaan mitään vikaa ja olisi oikein hyvä mies. Pakkeja siis tullut annettua varsin "tasokkaillekin" miehille, mutta ei voi mitään, kun en pysty järkisyistä parisuhteeseen. Minulle on helppoa olla sinkku.
Miksi käyt edes tuhlaamassa muiden ihmisten aikaa, jos viihdyt hyvin yksin? Mene mieluummin vaikka kirjakerhoon tai toiseen aktiviteettiin mikä sinua kiinnostaa juttelemaan.
Olen eri, mutta samaa mieltä kuin tuo, jolle vastasit. Minäkin viihdyn todella hyvin sinkkuna. Etsin kuitenkin suhdetta ja tiedän, että oikean ihmisen osuessa kohdalle, viihdyn vielä paremmin suhteessa hänen kanssaan. Mutta ei ole mitään tarvetta yrittää väkisin saada suhdetta aikaan kenen tahansa "ihan kivan" kanssa.
Ymmärrän, että monen miehen mielestä se tuntuu käsittämättömältä. Kun heille riittää se, että nainen on edes kelvollisen näköinen ja muulla ei ole merkitystä, niin kuulostaahan se varmasti omituiselta, kun naiset etsivät yhteensopivuutta, samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa on oikeasti vetovoimaa.
Kaksi omakohtaista kokemusta tulee mielee. Toinen ei osannut keskustella yhtään mistään vaan tilanne muistutti pikemminkin haastattelua kun yritin pitää jonkinlaista dialogia käynnissä. Välillä kun en enää keksinyt, mitä seuraavaksi sanoisin, istuttiin sitten kiusallisen pitkään vaan hiljaa kun äijä tuijotteli lähinnä kynsiään. Toinen oli seminormaalin oloinen ekat puoli tuntia treffeistä, mutta kun eka olut oli ilmeisesti vähän löystyttänyt kielenkantoja, sieltä alkoi tulla sellaista tyypillistä persusettiä siitä miten kasvissyöjät on naurettavia ja mainostavat jatkuvasti itseään (olen kasvissyöjä, mutta jossain määrin ironisesti tämä poloinen ei tiennyt sitä), miten nykynaiset on mahdottomia jne.
Vetävät jotain persujuttua. Naisena en hyväksy sitä, että naisten ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.