Millainen elämä sinulla on ollut omasta mielestäsi?

Ei mikään suorin reitti, mutta mielenkiintoinen. Matka jatkuu. 

Paljon parempi kuin olisin ikinä kuvitellut. 

Kirjoitukset reputtaneena, tyttöystävän kanssa eron partaalla ollessani, persaukisena ja armeijassa poistumiskieltoa saaneena ajattelin, ettei elämästä tule mitään.

Vaan niin elämä kantoi. Sain lakin, opiskelupaikan, hyvän työpaikan, muutin ulkomaille, löysin vaimon ja keräsin miljoonan.

Antaisin kouluarvosanan 7- . Ollut joitain hyviä hetkiä, mutta myös paljon vastoinkäymisiä. Nyt aika seesteistä, kun ikää jo 61v ja pahimmat myrskyt jo takana.

5-, vanhemmat erosi kun olin teini, en päässyt opiskelemaan ja olen ollut tuilla koko elämäni nyt 48v olen yksin ja lapseton.

Tulen väkivaltaisesta alkoholistiperheestä. Koulussa sain oman osani kiusaamisesta.

En ole katkera, enkä käytä aikaani menneiden muisteluun. Vain tällä hetkellä ja tulevaisuudella on merkitystä.

Olen korkeasti koulutettu hyväpalkkaisessa työssä ja tärkeimpänä minulla on oma perhe, missä lapset saavat vain rakkautta.

t. Elämäänsä tyytyväinen mies

Hiukan onneton. Yksinäinen. Olen sairastellut. Toisaalta elän epäsovinnaisesti juuri tämän takia. 

Olen myös tavallaan vapaa ja rohkea. 

Hyvin vaikea suurimmaksi osaksi, mutta elämässäni on ollut myös onnellisuutta ja rakkautta. Tällä hetkellä elän elämäni parhainta ja seesteisintä aikaa, toivon että elämä jatkuisi tällaisena jonkin aikaa, mahdollisimman pitkään. Muutoin elo on ollu aikamoista kärsimystä ja sinnittelyä syntymästä saakka. Pitkään ajattelin aidosti siten, että olisi ollut paljon parempi olla syntymättä ollenkaan.

Aika paskasti. On sellainen pari ajanjaksoa vuosi tai kaksi yhteensä elämässä kun olin aidosti onnellinen ja vahvan oloinen. Muuten on jotain satunnaisia hetkiä tai päiviä.

Yleensä muuten sellaista että pää ei kestäis melkein tätä elämää kaikkineen vaikka perusasiathan on ihan ok Suomessa. 

Vuoden verran jaksoin paistella hampurilaisia, sitten meni 20 vuotta työelämän ulkopuolella netin keskustelupalstoilla roikkuessa, nyt olenkin ministeri.

T. Spermis

Lapsuus oli huono vanhempien takia. Opiskeluaika oli huono yksinäisyyden takia. Töissä oli paha olla stressin takia. Burnoutin jälkeen oli paha olla masennuksen takia.

Vasta 40 täytettyäni sain elämäni kasaan. Nyt on hyvin, mutta paljon aikaa menetin.

Ihan hyvä. Minulla on aina ollut hyvä perusturvallisuus, vaikka biologisilla vanhemmilla oli molemmilla ongelmia päihteiden ja mielenterveyden kanssa. He molemmat kuoli kun olin alle kouluikäinen. Muistan kyllä kun asuin biologisen äidin kanssa ja sitten muutin vanhempien luo. Minulla oli hyvä ja kaikin puolin turvattu lapsuus, sisaruksia, paljon kavereita, kivoja harrastuksia ja hyvät koulut. Sain opiskelupaikan ja pääsin aloittamaan omaa elämää kumppanini kanssa. Vaikeinta oli ero pitkäaikaisesta kumppanista pari vuotta sitten. Toivoisin joskus saavani lapsia.

Vierailija wrote:

5-, vanhemmat erosi kun olin teini, en päässyt opiskelemaan ja olen ollut tuilla koko elämäni nyt 48v olen yksin ja lapseton.

No jo on ongelmat.

Hyvän elämän olen saanut. Matkaan on mahtunut vauhtia ja hurjia käänteitä, hyviä ihmissuhteita, rakkaita läheisiä.  Matkaan on mahtunut surua ja tuskaa, mutta onneksi enemmän iloa ja onnea. Olen kokenut sairautta, mutta myös toivon uudesta mahdollisuudesta. Olen saanut vielä aikuisiällä uusia kavereita. Löysin myös monen kokeilun jälkeen oman paikkani työelämässä. 

Aika ennalta-arvattava mutta näinollen myös vakaa ja turvallinen. Olen ollut pelokas ja huono ottamaan riskejä joten en ole pitkälle päässyt mutta periaatteessa minulla on kaikkea tarpeeksi ja kaikki ookoo. Samoin rakkaudessa. 

Ihan mukavasti meni siihen asti kun sairastuin vakavasti. Siinä meni firma ja perhe ja melkein kaikki muukin.

On tapahtunut paljon erikoisia sattumuksia. Elämä on ollut täyttä ja täynnä erilaisia kokemuksia, myös nautintoja. Nykyään työskentelen osa-aikaisesti ja olisi vaikea kuvitella hyppäävänsä suuremmin mukaan oravanpyörään.

Mest är man nyfiken på det som väntar framför. Det som ligger bakom är redan där och förbrukat. Som någon fiffig sade, det finns inget i det förflutna som du kan ändra.

Elämäni on ollut rankka. 

Lapsuus väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Epäsopiva sijaisperhe. Omat mielenterveysongelmat. Läheisten päihdekuolemia. Päihteitä, epävakaata elämää. Köyhyyttä. Lisää sairastumista. 

Silti NYKYÄÄN elämäni on IHANAA! ❤️

Alkoholistivanhemmat, heitteillejätetty köyhä lapsuus, en oppinut lapsena sosiaalisia taitoja kun kukaan ei halunnut olla tupakalta haisevan likaisissa vaatteissa kulkevan tytön kaveri, teinivuodet kuvittelin olevani ruma, parikymppisenä tajusin etten ole. En saanut kotoa mallia työssäkäynnistä joten ajattelin etten tule koskaan saamaan työpaikkaa kun vanhemmat estivät tekemästä kesätöitä teininä jotta tuet eivät mene. Nyt molemmat vanhemmat kuolleet, samoin kaikki muut verisukulaiset paitsi veli, jonka kanssa en ole väleissä koska hän ahdisteli minua. Sain kuin sainkin koulutuksen ja hyvin maksavan työpaikan ja nyt pystyn esittämään tasapainoista aikuista töissä ja on minulla kaksi kaveriakin. 27-vuotiaana en kuitenkaan ole ikinä ollut parisuhteessa enkä tule olemaankaan, sillä minulla ei ole aavistustakaan miltä parisuhteen pitäisi näyttää ja miten siinä tulisi toimia ja vaikka olenkin ihan hyvännäköinen ja pystynkin esittämään sinänsä tavallista ihmistä niin pitkään että mies kiinnostuu, huomaa hän kuitenkin äkkiä, että jotain puuttuu ja kiinnostus loppuu siihen. Edelleen huomaan itsekin päivittäisessä elämässäni olevani jollakin tavalla puutteellinen ja rikkinäinen. En usko täyttäväni 28 vuotta ensi vuonna, alkaa tuntua, että tämä on pikku hiljaa nähty. 

Paperilla elämäni on ollut ja on hyvää. Olen kuitenkin ollut ahdistunut ja onneton nyt jo pari vuotta. Parisuhde vetelee viimeisiään. Ehkä tästä kuopasta voi vielä nousta?