Vihaako jokainen uusperheellinen sitä asetelmaa?
Harmot menee.
En tiedä olisinko kelpuuttanut lapsekasta jos olisin tajunnut.
Kommentit (19)
Jotenkin tasapaino puuttuu. Kaikesta.
Ihme rämpimistä.
Vihaa. Joka muuta sanoo, valehtelee.
Tiedän yhden joka ei vihaa, siinä miehellä vain 1 parivuotias lapsi ja lapsen äiti harvinaisen mukava ja yhteistyökykyinen. Kaikki muut vihaa, heillä miehen lapset kouluikäisiä ja lasten äidit tahallaan hankalia.
Itse kierrän lapselliset miehet kaukaa.
En lähtisi siihen rumbaan. Exällä oli jo aikuiset lapset, joten ei ongelmaa sen suhteen.
En minä vihaa. Miehen nyt yläkoululaiset on oikein hyvin käyttäytyviä, lasten äiti on asiallinen. Helppoa, kun lapset ovat vain 3-4 vrk kuukaudessa.
minun lapseni ovat jo aikuistuneet, mutta ei mieskään vihannut sitä koskaan. Hänen mottonsa on, että miksi tehdä jostain ongelmaa, jos ongelmaa ei ole. Lapseni olivat yhteen muuttaessamme teinejä.
mutta siitä olen samaa mieltä, että ydinperhe on helpompi yhtälö.
3-4 pvä /kk on kyllä vähän.
Se ei sekoita vielä elämää. Enemmän on jo liikaa.
3-4 päivää kestää esim töissäkin todella ikäviä asetelmia.
Meillä on ihan onnellinen uusperhe. Mutta ei ole kuin yksi lapsi, ei ole eksiä, ja muutenkin on pidetty keskustelua todella tärkeänä.
Nyt uusperheessä ollaan kohta uusperheisovanhempia :)
Lapset ainakin vihaa.
T. Kuraattori
Kyllä se paljon riippuu siitä kumppanin eksästä ,miten asiat sujuu.Lapset ovat aina lapsia ovat sitten kenen tahansa mutta vanhempi voi käyttää lasta aseenaan ja silloin ei hyvä heilu vaikka kuinka yrittäisit,olet ulkopuolinen.
Epäterve asetelma. Ei muuta sanottavaa.
Vierailija wrote:
Epäterve asetelma. Ei muuta sanottavaa.
Kyllä, oli täysin epätervettä, että menetin lapseni isän, jo ennen kuin lapsi syntyi
Silti onnistuttiin saamaan onnellinen uusperhe. Jossa lapsi nyt on jo aikuinen.
Vihaa. Ihan luonnotonta yrittää tykätä toisen naisen/miehen lapsesta ja myös sen lapsen puolelta sama äiti - tai isäpuoleen. Kuka siinä viihtyy? Oman perheen kesken kun haluaa olla kotonaan, ei mtn eksiä ja ulkopuolisia lapsia!
Ihan mukavasti ainakin meillä sujui. Nykyään on ydinperhe.
Jos se kerta tuntuu niin epämiellyttävältä asua uusperheessä, niin eikö silloin kannattaisi muuttaa erilleen? Voihan sitä suhdetta jatkaa vaikka asuisi erillään ja voi viettää aikaa vain ilman lapsia.
Meillä mennyt aina ihan ok. Miehen lapsi oli vasta 2v kun tutustuttiin ja hän on meillä vain joka toinen vkonloppu, joten koen tunteneeni myös hänet ”aina”. Meidän omat lapset ovat taas ovat 5v ja 7v ikäerolla, joten ei ole koskaan tullut mitään mustasukkaisuus draamoja.
Vierailija wrote:
Vihaa. Ihan luonnotonta yrittää tykätä toisen naisen/miehen lapsesta ja myös sen lapsen puolelta sama äiti - tai isäpuoleen. Kuka siinä viihtyy? Oman perheen kesken kun haluaa olla kotonaan, ei mtn eksiä ja ulkopuolisia lapsia!
Luulen että kaikki kokee näin! Ihan hanurista et jotku vieraat heiluu mukana. Varsinkaan kun lapsen persoona ei edusta omia ihanteita. Stressaa!!
Vihaa.
Lähden mielelläni karkuun miehen sukulaisia ja saavun kun voi olla kahden.
Juuri lähdin suhteesta lapselliseen naiseen ja ikinä en enää siihen orjan ja elättäjän rooliin halua.