Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Mulla sama kuin Ap.
Elämä näin tosi raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu. Olen todella huono ihan neutraaleissakin tilanteissa sanoittamaan tunteitani ja vältän konflikteja viimeiseen saakka.
Olen ehkä lapsena oppinut sellaiseen älä valita, älä selitä -ajattelutapaan, se puhumattomuus on itselleni tapa käydä asioita läpi oman pääni sisällä.
Kiitos tästä. Mä olen miettinyt että jollain tapaa lapsuudesta tämä juontaa miehelläkin. Olen yrittänyt ymmärtää tätä piirrettä, mutta joskus se on hirveän vaikeaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama kuin Ap.
Elämä näin tosi raskasta.
Kyllähän se on, kun toisen pään sisään ei pääse. Ilmeisesti meillä kuitenkin näin oletetaan.
Ap
Oletteko harkinneet terapiaa, joko yksilö- tai pari? Puhumattomuus ja defensiivisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä tunnistaa omia tunteita ja haluja.
Onko se "puhumattomuus" sitä ettei jaksa kuulla loputonta ryöpytystä omasta vajavaisuudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se lopetti puhumisen? Koska tietenkin se on silloin puhunut kun siihen ihastuit, ja päätit mennä sen kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet terapiaa, joko yksilö- tai pari? Puhumattomuus ja defensiivisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä tunnistaa omia tunteita ja haluja.
Joo, olen kyllä miettinyt, mutta eipä sitä jörrikkää sinne saisi ikinä. Eli vaihtoehtona olisi sitten yksilöterapia, pureskelen sitä vaihtoehtoa vielä.
Jonkun itsetunto-ongelman olen taustalla ajatellut olevan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee asioiden vatvomisesta vain huonompi olo moneksi tunniksi, jopa päiviksi. Se ei suinkaan paranna mielialaani. En ole valmis tästä kärsimään, kun puhuminen ei lopulta auta mitään. Suurin osa parisuhteessa kitkaa aiheuttavista asioista kun on ihan aitoja yhteensopimattomuusongelmia, jotka johtuvat erilaisista tarpeista, toiveista, arvoista ja personaallisuudesta. Jos on päättänyt suhteessa olla, nämä erot täytyy vain hyväksyä, eivätkä ne parane puhumalla. Mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Tämä "puhumattomuus" ei siis ole mikään defenssi tai lapsuudesta opittu haitallinen malli vaan rationaalinen suhtautuminen tosiasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Koska se lopetti puhumisen? Koska tietenkin se on silloin puhunut kun siihen ihastuit, ja päätit mennä sen kanssa yhteen.
Varmaan jo syntyessään teki sen päätöksen, ei ole koskaan ollut mikään puhuja. Mutta eipä se silloin niin häirinnyt eikä ollut pahemmin ongelmiakaan. Iän myötä tämä korostunut enemmän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se "puhumattomuus" sitä ettei jaksa kuulla loputonta ryöpytystä omasta vajavaisuudestaan?
Sitä kun en tiedä. Ehkä aloitan aina väärin kun haluan jostain puhua. Siksi olisikin kiva kuulla muiden kommentteja ja kokemuksia. Miten teidän puhumattomien kanssa kuuluisi olla?
Ap
Parempi pitää mölyt mahassa, ei ne asiat märehtimällä parane. Sen tieädn kokemuksesta, että jos omia heikkouksia alkaa paljastamaan, niin ne tulee tikarina selkään silloin kun toinen haluaa riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee asioiden vatvomisesta vain huonompi olo moneksi tunniksi, jopa päiviksi. Se ei suinkaan paranna mielialaani. En ole valmis tästä kärsimään, kun puhuminen ei lopulta auta mitään. Suurin osa parisuhteessa kitkaa aiheuttavista asioista kun on ihan aitoja yhteensopimattomuusongelmia, jotka johtuvat erilaisista tarpeista, toiveista, arvoista ja personaallisuudesta. Jos on päättänyt suhteessa olla, nämä erot täytyy vain hyväksyä, eivätkä ne parane puhumalla. Mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Tämä "puhumattomuus" ei siis ole mikään defenssi tai lapsuudesta opittu haitallinen malli vaan rationaalinen suhtautuminen tosiasioihin.
Tää oli hyvin sanottu, mutta kyllä mä uskon että joistain asioista vain pitäisi pystyä puhumaan.
Ap
Mistä sen miehen tulisi puhua? Aika harva nainen oikeasti haluaa kuulla miehen mielipiteen, vaan jatkaa nalkutusta - jota keskusteluksi kutsuu - niin pitkään, että mies lopulta hermostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu koska saatan sanoa jotain jota kadun, ja jota en sanomattomaksi saa. Se että väitetään kunnon riidan puhdistavan ilmaa, ei pidä paikkaansa. Päin vastoin; se saattaa pahimmassa tapauksessa lopettaa suhteen.
Olen päättänyt että mietin ensin mitä sanon, kuin että sanon jotain peruuttamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se "puhumattomuus" sitä ettei jaksa kuulla loputonta ryöpytystä omasta vajavaisuudestaan?
Sitä kun en tiedä. Ehkä aloitan aina väärin kun haluan jostain puhua. Siksi olisikin kiva kuulla muiden kommentteja ja kokemuksia. Miten teidän puhumattomien kanssa kuuluisi olla?
Ap
No miten sinä sitten aloitat? Siitä on varmaan helpoin lähteä liikkeelle, että pyrkii muuttamaan sitä.
No toi on klassinen miesten ongelma tässä miesten kehittämässä toksisessa maailmassa jossa mies "ei saa" itkeä ja näyttää tunteitaan. Miehet ovat muutenkin aivoiltaan enemmän tunnereaktiivisia joten olisi enemmän kuin suotavaa koko maailman kannalta että miehet kasvatettaisiin hahmottamaan omia tunteitaan ja käsittelemään niitä lapsesta pitäen. Ei näyttäisi maailmakaan näin surkealta dystopialta.
Mitä mieheesi tulee, laita hänet terapiaan tai eroa. Ihan oikeasti. Jos jatkat tuota suhdetta noin niin se vie vain sinun energiasi ja aikasi joka on paljon arvokkaampaa kuin toinen joka ei voi tehdä omille toksisille käyttäytymismalleilleen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Parempi pitää mölyt mahassa, ei ne asiat märehtimällä parane. Sen tieädn kokemuksesta, että jos omia heikkouksia alkaa paljastamaan, niin ne tulee tikarina selkään silloin kun toinen haluaa riidellä.
Yleensä olen hänen antanut olla enkä ole vaatinut puhumaan, mutta on asioita joista vain täytyisi joskus oikeasti puhua.
Ap
Olen puhumaton, mutta en ole parisuhteessa. Koen, että suurin osa puhumisesta on täysin turhaa hölpöttämistä, jolla asiat eivät ratkea suuntaan eivätkä toiseen. Ja suurimmaksi osaksi puhe on jatkuvaa saman asian toistoa, eikä sekään vie asioita eteenpäin. Ja yleensä se, joka jatkuvasti haluaa puhua, pääsääntöisesti haluaa vain jyrätä oman tahtonsa mukaisesti. Joku yhteisen sävelen etsintä onnistuu vain, jos mennään sen pälpättäjän mielihalujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen miehen tulisi puhua? Aika harva nainen oikeasti haluaa kuulla miehen mielipiteen, vaan jatkaa nalkutusta - jota keskusteluksi kutsuu - niin pitkään, että mies lopulta hermostuu.
No vaikka ihan siitä että mikä vaivaa jos vaikka mököttää näin esimerkiksi.
Ap
Minä en puhu. Olen todella huono ihan neutraaleissakin tilanteissa sanoittamaan tunteitani ja vältän konflikteja viimeiseen saakka.
Olen ehkä lapsena oppinut sellaiseen älä valita, älä selitä -ajattelutapaan, se puhumattomuus on itselleni tapa käydä asioita läpi oman pääni sisällä.