Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Minä en puhu, jos kuulen jatkuvaa nalkutusta mitä et ole tehnyt tai mitä pitää tehdä tai miksi ei ole rahaa tai, tai..... En puhu siksi, että en loukkaisi toista, koska niin voi tapahtua jos pinna kärähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei osaa muodostaa sellaisia hienoja lauseita, joita parisuhdeoppaissa tyrkytetään, tulee helposti väärinymmärretyksi. Tämä olisi kai sitä 'sanoittamista' mistä nykyään puhutaan. Sen takia on helpompi olla hiljaa kuin antaa keskustelun eskaloitua riidaksi jostain oikeasti yhdentekevästä asiasta. Voi asiassa olla kotona opittuakin, isäni osasi olla puhumatta viikkokausia.
N61
Voi olla ihan vain sovinismiakin. Uskoo, että myöntäessään mitään vikoja itsessään menettää kontrollin. Seuraavaksi onkin sitten tossun alla, ja siellähän ei henki kulje, vaikka sattuman säkällä nainen ei olisikaan hirmuhallitsija.
Ymmärrät kai, että eihän silloin voi myöntää yhtään mitään, koskaan. Eikä myöskään sanoa, mitä tuntee. Asut omanedunvalvojan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen miehen tulisi puhua? Aika harva nainen oikeasti haluaa kuulla miehen mielipiteen, vaan jatkaa nalkutusta - jota keskusteluksi kutsuu - niin pitkään, että mies lopulta hermostuu.
No vaikka ihan siitä että mikä vaivaa jos vaikka mököttää näin esimerkiksi.
Ap
Ei toisen tarvitse kertoa sinulle, mikä sinua vaivaa. Ihmisellä on oikeus prosessoida pahastumisensa yksityisesti parisuhteessakin. Voit kuitenkin aina kertoa toiselle, että siedät mököttämistä huonosti etkä halua olla mököttävän ihmisen kanssa. Näin molemmat voivat sitten tehdä omalta kannaltaan parhaat ratkaisut.
Kannattaa muutenkin keskittyä omiin rajoihin, omaan käyttäytymiseen ja henkilökohtaisiin valintoihin enemmän kuin toiseen.
Moni täällä sanoo, ettei puhuminen auta/ratkaise mitään- mutta kertokaapa sitten, MIKÄ ratkaisee?
Väkivalta?
Pettäminen?
Suhteen lopettaminen?
Minä kasvoin rikkinäisessä perheessä mykkään kulttuuriin, ja silti haluan puhua asioista. Muutakaan keinoa selvittää asioita ei oikein ole, en halua alkaa tappelemaan fyysisesti tai huutoraivoamaan.
Minusta puhumattomuus on itsekkään ja kehittymättömän mielen defenssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites Ap, kosiko mies puhumalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu. Olen todella huono ihan neutraaleissakin tilanteissa sanoittamaan tunteitani ja vältän konflikteja viimeiseen saakka.
Olen ehkä lapsena oppinut sellaiseen älä valita, älä selitä -ajattelutapaan, se puhumattomuus on itselleni tapa käydä asioita läpi oman pääni sisällä.
Kiitos tästä. Mä olen miettinyt että jollain tapaa lapsuudesta tämä juontaa miehelläkin. Olen yrittänyt ymmärtää tätä piirrettä, mutta joskus se on hirveän vaikeaa.
Ap
Niinhän se on. Se puhumaton on kykenemätön puhumaan. Minä taas olen kykenemätön olemaan yhdessä puhumattoman kanssa.
Sinä et voi muuttaa miestäsi. Miehesi voi haluta itse muuttua ja työstää itseään. Miehet kuitenkin harvemmin tekevät niin, koska ottavat kärsimyksen jotenkin välttämättömänä osana elämää.
Sinä voit vaikuttaa itseesi ja siihen, miten annat itseäsi kohdella ja mihin vedät rajat. Missä kohtaa tulee se kohta, kun sinusta tuntuu liian pahalta ja että asiat revitään sinun selkänahastasi ja kestämisestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä sanoo, ettei puhuminen auta/ratkaise mitään- mutta kertokaapa sitten, MIKÄ ratkaisee?
Moniin parisuhteessa hiertäviin asioihin ei ole mitään ratkaisua. Tätä on monen jostakin syystä vaikea hyväksyä. Olemme kaikki erilaisia, ja nämä erilaisuudet joko voi hyväksyä toisessa, tai sitten ei. Ihmiset eivät pääsääntöisesti pysty muuttamaan arvojaan, tarpeitaan, rajojaan tai persoonallisuuttaan vaikka haluaisivatkin, ja useimmat meistä eivät halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee asioiden vatvomisesta vain huonompi olo moneksi tunniksi, jopa päiviksi. Se ei suinkaan paranna mielialaani. En ole valmis tästä kärsimään, kun puhuminen ei lopulta auta mitään. Suurin osa parisuhteessa kitkaa aiheuttavista asioista kun on ihan aitoja yhteensopimattomuusongelmia, jotka johtuvat erilaisista tarpeista, toiveista, arvoista ja personaallisuudesta. Jos on päättänyt suhteessa olla, nämä erot täytyy vain hyväksyä, eivätkä ne parane puhumalla. Mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Tämä "puhumattomuus" ei siis ole mikään defenssi tai lapsuudesta opittu haitallinen malli vaan rationaalinen suhtautuminen tosiasioihin.
Kiva toisen on niitä pohjimmaisia tarpeita, toiveita ja arvoja arvailla. Ehkä alkuvaiheessa ne tuli tulkittua väärin. Nyt ei voi kuin arvailla, kun toinen ei kerro. Sydän täysin murtunut ja jatkuvasti pelko jäytää. Mikset voi kertoa niistä arvoista ja toiveista, jotta toinenkin saisi sit yhteensopivuutta arvioida uudelleen? Se toinen ei ihan oikeasti tiedä!
Vierailija kirjoitti:
Olen puhumaton, mutta en ole parisuhteessa. Koen, että suurin osa puhumisesta on täysin turhaa hölpöttämistä, jolla asiat eivät ratkea suuntaan eivätkä toiseen. Ja suurimmaksi osaksi puhe on jatkuvaa saman asian toistoa, eikä sekään vie asioita eteenpäin. Ja yleensä se, joka jatkuvasti haluaa puhua, pääsääntöisesti haluaa vain jyrätä oman tahtonsa mukaisesti. Joku yhteisen sävelen etsintä onnistuu vain, jos mennään sen pälpättäjän mielihalujen mukaan.
Kiitos tästä. Auttoi tajuamaan jotakin puhumattoman mielenlaadusta.
Vaikkein ole ap luen mielenkiinnolla koska puhumaton henkilö on parisuhteessa jotain niin hirveätä että ei koskaan enää minulle. Puhumaton henkilö ei edes yritä ymmärtää kuinka tuhoisaa hänen käyttäytymisensä on. Se on erittäin itsekäs tapa olla. Henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen ei edes haluta, vaan 2 ihmistä jakaa elämää konkreettisten tekojen, toimien, puuhastelun, arjen asioiden hoitamisen kautta, kuin työtoverit tai yhteistyökumppanit. Halutaan mekaanisesti toinen ihminen rinnalle mutta ei haluta yhteyttä siihen ihmiseen. Se ei ole parisuhde kuin nimellisesti. Yhtä hyvin voi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita nuo asiat paperille, mistä haluat puhua sitten paperi miehen eteen luettavaksi. Pyydä vastaus vaikka kirjallisesti jos ei puhu, ehkä jossain elämän vaiheessa nauratte yhdessä tälle. Toivon niin😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee asioiden vatvomisesta vain huonompi olo moneksi tunniksi, jopa päiviksi. Se ei suinkaan paranna mielialaani. En ole valmis tästä kärsimään, kun puhuminen ei lopulta auta mitään. Suurin osa parisuhteessa kitkaa aiheuttavista asioista kun on ihan aitoja yhteensopimattomuusongelmia, jotka johtuvat erilaisista tarpeista, toiveista, arvoista ja personaallisuudesta. Jos on päättänyt suhteessa olla, nämä erot täytyy vain hyväksyä, eivätkä ne parane puhumalla. Mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Tämä "puhumattomuus" ei siis ole mikään defenssi tai lapsuudesta opittu haitallinen malli vaan rationaalinen suhtautuminen tosiasioihin.
Tää oli hyvin sanottu, mutta kyllä mä uskon että joistain asioista vain pitäisi pystyä puhumaan.
Ap
Tietysti monistakin asioista täytyy voida puhua. Muuten ei parisuhdetta koskaan synny, eikä sellaista voi pitää yllä. Ja kyllähän melkein kaikki "puhumattomiksi" leimatut ihmiset monista asioista puhuvatkin. Harvassa ovat sellaiset tuppisuut, jotka eivät mistään suhdeasioista saa sanottua mitään. (He tuskin edes romanttiseen suhteeseen päätyvät.)
Kiinnostaisi tietää, miten hyvin itse osaat tunnistaa ne parisuhdetta mahdollisesti hierätävät, joiden ratkaiseminen onlopulta mahdotonta ja joista vatvominen ei siten johda mihinkään? Entä huomaatko, kun itse haluat huojentaa mieltäsi puhumalla, saatatkin vain siirtää pahaa oloasi toiseen, joka ei puhumisesta saa vastaavaa helpotusta vaan ainoastaan ahdistusta?
Jossain sanottiin, että ne, jotka ottavat itseensä tuolla tavalla raskaasti toisten tunteita, ovat jotenkin kykenemättömiä tunnistamaan omia tunteitaan ja käsittelemään niitä. Sitten tulee vain epämääräinen raskas tai ahdistunut olo, tuntuu pahalta.
Se toinen, joka puhuu vaikeuksistaan, ei ymmärrä aiheuttavansa toiselle raskasta oloa, koska ei itse saa raskasta oloa kuunnellessaan toisten murheita.
Asiat eivät koskaan selviä puhumatta, joten se että vaikenee on luovuttamista. Keskustelulla annetaan edes mahdollisuus paremmalle. Silloin pitää oikeasti keskustella, pyrkiä hahmottamaan käsiteltävä asia ja etsiä sille parasta ratkaisua ja kohdata vastapuoli reilusti. Jos keskittyy vain väittelemään, voittamaan tai ei ota käsiteltävää asiaa tosissaan, keskustelu on vain turhaa ajanhukkaa ja vie voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä sanoo, ettei puhuminen auta/ratkaise mitään- mutta kertokaapa sitten, MIKÄ ratkaisee?
Väkivalta?
Pettäminen?
Suhteen lopettaminen?Minä kasvoin rikkinäisessä perheessä mykkään kulttuuriin, ja silti haluan puhua asioista. Muutakaan keinoa selvittää asioita ei oikein ole, en halua alkaa tappelemaan fyysisesti tai huutoraivoamaan.
Minusta puhumattomuus on itsekkään ja kehittymättömän mielen defenssi.
Oletpa negatiivinen.
Aika ja huumorintaju esimerkiksi ovat parempia keinoja kuin nuo mainitsemasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee asioiden vatvomisesta vain huonompi olo moneksi tunniksi, jopa päiviksi. Se ei suinkaan paranna mielialaani. En ole valmis tästä kärsimään, kun puhuminen ei lopulta auta mitään. Suurin osa parisuhteessa kitkaa aiheuttavista asioista kun on ihan aitoja yhteensopimattomuusongelmia, jotka johtuvat erilaisista tarpeista, toiveista, arvoista ja personaallisuudesta. Jos on päättänyt suhteessa olla, nämä erot täytyy vain hyväksyä, eivätkä ne parane puhumalla. Mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Tämä "puhumattomuus" ei siis ole mikään defenssi tai lapsuudesta opittu haitallinen malli vaan rationaalinen suhtautuminen tosiasioihin.
Kiva toisen on niitä pohjimmaisia tarpeita, toiveita ja arvoja arvailla. Ehkä alkuvaiheessa ne tuli tulkittua väärin. Nyt ei voi kuin arvailla, kun toinen ei kerro. Sydän täysin murtunut ja jatkuvasti pelko jäytää. Mikset voi kertoa niistä arvoista ja toiveista, jotta toinenkin saisi sit yhteensopivuutta arvioida uudelleen? Se toinen ei ihan oikeasti tiedä!
Toi tyyppi on ihan järkyttävä. Pitkittää huonoa suhdetta, jossa toinen jo oireilee ja voi huonosti eikä voi suoraan sanoa, että ei sovita yhteen eikä tästä mitään tule. Kumppani voi sairastua masennukseen tms. ja elämä menee ohi.
Et saa miestä muuttumaan. Eropaperien haku oli tarpeeksi selvä vastaus. Joko hyväksyt mörrikkänä tai eroat. Joudut valitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet terapiaa, joko yksilö- tai pari? Puhumattomuus ja defensiivisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä tunnistaa omia tunteita ja haluja.
Terapiasta ei ole mitään hyötyä, jos toinen ei osaa tai halua puhua. Ei se terapeutti pysty saamaan ketään avautumaan. Oma puolisoni on erittäin analyyttinen ja olen tullut siihen tulokseen, että hän on huonosti kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Kävimme kahdeksan tai kymmenen kertaa terapiassa eikä siitä ollut mitään apua.
Kävimme myös tunnekeskeisen parisuhdekurssin (ks. https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/tunnekeskeinen-parisuhdekurssi/) ja se meni aivan hukkaan, koska hän analysoi koko ajan asioita; "mitä tuo käsite oikeastaan pitää sisällään", "mihin tämä perustuu" jne.
Itse olisin halunnut ottaa tuon tunnekeskeisen parisuhdekurssin käyttöön, hän halusi vain opiskella ja tutkia sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä sanoo, ettei puhuminen auta/ratkaise mitään- mutta kertokaapa sitten, MIKÄ ratkaisee?
Väkivalta?
Pettäminen?
Suhteen lopettaminen?Minä kasvoin rikkinäisessä perheessä mykkään kulttuuriin, ja silti haluan puhua asioista. Muutakaan keinoa selvittää asioita ei oikein ole, en halua alkaa tappelemaan fyysisesti tai huutoraivoamaan.
Minusta puhumattomuus on itsekkään ja kehittymättömän mielen defenssi.
Oletpa negatiivinen.
Aika ja huumorintaju esimerkiksi ovat parempia keinoja kuin nuo mainitsemasi.
Aika ei korjaa yhtään mitään. Ikinä.
Huumori auttaa siinä, kun keskustellaan vakavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet terapiaa, joko yksilö- tai pari? Puhumattomuus ja defensiivisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä tunnistaa omia tunteita ja haluja.
Terapiasta ei ole mitään hyötyä, jos toinen ei osaa tai halua puhua. Ei se terapeutti pysty saamaan ketään avautumaan. Oma puolisoni on erittäin analyyttinen ja olen tullut siihen tulokseen, että hän on huonosti kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Kävimme kahdeksan tai kymmenen kertaa terapiassa eikä siitä ollut mitään apua.
Kävimme myös tunnekeskeisen parisuhdekurssin (ks. https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/tunnekeskeinen-parisuhdekurssi/) ja se meni aivan hukkaan, koska hän analysoi koko ajan asioita; "mitä tuo käsite oikeastaan pitää sisällään", "mihin tämä perustuu" jne.
Itse olisin halunnut ottaa tuon tunnekeskeisen parisuhdekurssin käyttöön, hän halusi vain opiskella ja tutkia sitä.
Jotain autismia?
Tietysti monistakin asioista täytyy voida puhua. Muuten ei parisuhdetta koskaan synny, eikä sellaista voi pitää yllä. Ja kyllähän melkein kaikki "puhumattomiksi" leimatut ihmiset monista asioista puhuvatkin. Harvassa ovat sellaiset tuppisuut, jotka eivät mistään suhdeasioista saa sanottua mitään. (He tuskin edes romanttiseen suhteeseen päätyvät.)
Kiinnostaisi tietää, miten hyvin itse osaat tunnistaa ne parisuhdetta mahdollisesti hierätävät, joiden ratkaiseminen onlopulta mahdotonta ja joista vatvominen ei siten johda mihinkään? Entä huomaatko, kun itse haluat huojentaa mieltäsi puhumalla, saatatkin vain siirtää pahaa oloasi toiseen, joka ei puhumisesta saa vastaavaa helpotusta vaan ainoastaan ahdistusta?