Miten päästä yli koulukiusaamisesta?

Kovaa työtä vain, niin ei ehdi märehtiä menneitä.

Auttaisiko terapia tai vertaistuki?

Minulla auttoi, kun kohtaisi kiusaajat ja näin mitä reppania olivat. Mutta terapia on aina hyvä.

Terapialla olen itse päässyt.

Nyt, 25-vuotiaana yllättäen tajusin ettei kiusatun leima pysy minussa enää. En ole vuosiin ollut yhteydessä vanhoihin koulukavereihin, (jotka on varmaan kypsyneet) eikä nykyiset tutut tiedä kiusaamisesta. Eli voin olla vapaa.

Jos joku aikoo trollailla tähän olen jo päätyänyt etten ota teitä vakavasti.

Kosta. Odota kun aika on oikea.

Kuten kuolemasta. Se pitää vain hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Kovaa työtä vain, niin ei ehdi märehtiä menneitä.

Tulevat takaumina mieleen ilman mitään märehtimistä.

Minut koulukiusaaminen syrjäytti työelämästä ja nyt tukiani leikataan. Olen nyt 37-vuotias. En ole koskaan saanut mitään apua. Kaikenlaisia kuntoilu- ja ravitsemusvinkkejä on lääkärit vain jakaneet minulle.

Olen 3-kymppinen nainen ja olen unohtanut koulukiusaamisen jo ajat sitten (olin koko ala-asteen kiusattu). En ole käynyt koskaan hakemassa keskusteluapua, mutta toki se on joillekin hyvä. Menin vain elämässä eteenpäin, olen opiskellut jne. Ne ajat jää kauas ja unohtuvat. Koulukiusaamisvaihe on vain yksi vaihe elämän pitkällä polulla, siihen aikaan ei kannata mielessään palata (vaikea tietenkään sanoa yleispätevää neuvoa, ehkä jotkut pääsevät kiusaamisesta yli käsittelemällä ammattilaisen kanssa. Itse näen se eräällä tavalla turhana vellomisena menneisyydessä, koska elämä on elettävänä, eikä sitä pidä tuhlata huonoihin aikoihin palaamalla.) Tsemppiä. <3

Vierailija kirjoitti:

Kosta. Odota kun aika on oikea.

Kannatan. Minä olen kostanut minua kiusanneille. Mutta olen malttanut odottaa ja olen toiminut tavoilla, joilla minua ei voida yhdistää tekemiini tekoihin. Tosin se myös harmittaa, koska haluaisin niin kovasti paljastaa, kuka heille on kostanut ja miksi. Mutta en halua kuitenkaan kantaa rikosseuraamuksia.

Jos lapsi ei edes keskellä metsää huutaa ilman, että joku h****ap****u hermostuu, niin jo on aikoihin elettyt: vela

Terapia. Itseäni auttanut tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minut koulukiusaaminen syrjäytti työelämästä ja nyt tukiani leikataan. Olen nyt 37-vuotias. En ole koskaan saanut mitään apua. Kaikenlaisia kuntoilu- ja ravitsemusvinkkejä on lääkärit vain jakaneet minulle.

Kuntoilu auttaa monia tutkitusti enemmän, kuin höpölääkkeet.

Ravinnolla on valtava merkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 3-kymppinen nainen ja olen unohtanut koulukiusaamisen jo ajat sitten (olin koko ala-asteen kiusattu). En ole käynyt koskaan hakemassa keskusteluapua, mutta toki se on joillekin hyvä. Menin vain elämässä eteenpäin, olen opiskellut jne. Ne ajat jää kauas ja unohtuvat. Koulukiusaamisvaihe on vain yksi vaihe elämän pitkällä polulla, siihen aikaan ei kannata mielessään palata (vaikea tietenkään sanoa yleispätevää neuvoa, ehkä jotkut pääsevät kiusaamisesta yli käsittelemällä ammattilaisen kanssa. Itse näen se eräällä tavalla turhana vellomisena menneisyydessä, koska elämä on elettävänä, eikä sitä pidä tuhlata huonoihin aikoihin palaamalla.) Tsemppiä. <3

Samanlainen tarina minullakin. Ala-asteella kiusattiin, mutta olen sen jo unohtanut. Sen verran siitä on jäänyt, että muistan kuinka mukavaa oli tulla kotiin kun kukaan ei kiusannut. Edelleen tuntuu mahtavalta tulla kotiin.

Itse päätin, että en anna kiusaajien lannistaa minua ja vaikuttaa elämääni enempää kuin kouluaikana vaikuttivat. Otin tietyllä tavalla asenteen, että näytän heille, että he eivät pystyneet minua nujertamaan. Nykyisin se onkin helppoa, koska kiusaajani ovat sekakäyttäjiä, jotka ilmeisesti asuvat tuossa ostarilla ja minulla on hyvä työ, perhe ja muutenkin elämä mallillaan. Nykyisin tietyllä tasolla jop säälin kiusaajiani. Omaa pahaa oloaan taisivat minuun purkaa. 

N32

Asioiden kanssa pitää vain oppia elämään. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja siitä voi joko ottaa eväitä tulevaan tai jäädä vellomaan ja tuhota terveytensä. 

Se vei noin 5 vuotta aikaa, mutta vähitellen opin ymmärtämään syitä kiusaamisen taustalla. Se antoi perspektiiviä ja auttoi tietyllä tavalla ymmärtämään kiusaajia. Kiusaaminen on aina ja kaikissa tilanteissa väärin, mutta sen ymmärtäminen, että kiusaaja usein purkaa omaa kyvyttömyyttään, yksinäisyyttään tai traumaattisia kokemuksiaan käyttäytymällä huonosti, autta ainakin siinä ettei syyllistä itseään. Sen ymmärtämällä oppii myös huomaamaan, ettei se, minkä kiusaaja ehkä sai sinut uskomaan todeksi (esim. olet ruma ja ällöttävä) ei olekaan totta, vaan kiusaajan omien ongelmien tuotosta. Vaikea selittää tätä ajatusta, mutta toivottavasti sain tuotoa jotain näkökulmaa. 

Se on hieno juttu, että jotkut pääsee yli kiusaamisesta. Minä en ole päässyt vaikka siitä on aikaa jo 30 vuotta. Terapiassa olen käynyt mutta terapeutti on vähätellyt kiusaamista ja sen vaikutuksia.

Tätä ei ole juurikaan käsitelty. Olin kasarilla kiusaaja.  

Yleensä kaveriporukassa mukana, mutta myös aloittajana, Murrosikä ja hirveä vertaispaine. 

Haluan niin paljon syvästä sielustani pyytää anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Se on hieno juttu, että jotkut pääsee yli kiusaamisesta. Minä en ole päässyt vaikka siitä on aikaa jo 30 vuotta. Terapiassa olen käynyt mutta terapeutti on vähätellyt kiusaamista ja sen vaikutuksia.

Terapeutti vaihtoon!