Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun ei enää jaksa?
07.09.2023 |
Kurjat asiat kasaantuu, tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi elämä muuttuu ja olen koko ajan väsyneempi. Tuli ero pitkästä parisuhteesta, josta jäi paljon käsittelemättömiä asioita.
Omat vanhemmat alkaa olla kahdeksankymppisiä ja huonossa kunnossa, heidänkin asioita pitäisi jaksaa hoitaa. Itken useimpina aamuina ja päivät menee sumussa.
Kommentit (22)
Hautuumaalle, siellä saa lepäillä ja nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yleensä lepäilen kun ei jaksa tai väsyttää. Ei ainakaan kannata rehkiä ettet väsy lisää.
Samat fiilikset. Aina vaan huolia ja pitäisi jaksaa, huolehtia muista kun ei itsekään ole oikein kunnossa. Tietää että itsestä pitää myös huolehtia jne mutta ei ole voimia kun pakko huolehtia muista.
N61v
Kummallista. Minusta elämä on aina vain muuttunut paremmaksi iän myötä. Ainoa asia, mikä on mennyt alaspäin on peilikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötkö D vitamiinia ja rautaa lisänä. Ne vois auttaa väsymykseen.
Koeta laskea rimaa niissä asioissa joissa voit. Jaa tekemistä muille eli onko vanhemmille mahdollista ostaa apua/palveluita muualta? Tai voiko sisarukset tai muut sukulaiset auttaa edes jossain asioissa.
Itse muutin metsään ja mielikuvittelen kuristavani persulaisen. Helpottaa kireää oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kero nyt ensin mitä jaksat tehdä? Oletko töissä? Tunteet on eri asia.
Mene luontoon ja halaile puita. Onko sulla eläintä? Ne on parhaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tapana rangaista itseäni.
Katossa roikkuu betonipallo jota nyrkkeilen. Joka lyönti sattuu käteen. Kun en pysty lyömään, niin potkaisin palloa. Yritän potkia siten ettei jalasta hajoa mikään luu. Yleensä kopsahtaa aika ikävästi.
Mulla on maila jolla isken käsiini ja reisiini sopivalla teholla.
Kivun jälkeen tulee hyvä olo.
Jos raajat on liian kolhuja saaneet, niin rankaisen itseäni punnerruksilla ja muilla voimisteluliikkeillä.
Sitten tietenkin painostan itseäni sateisina keleinä kävelemään tai juoksemaan. Sade on siitä hyvä ettei kyyneleet näy.
Toisinaan annan avokämmeniskuja poskilleni kun en jaksa. Piristyn kivusta. Toisinaan haluaisin että joku muu löisi minua ja löisi minut maihin asti, mutta uskon että vihani on niin suurta, että nousisin aina ylös ja hän saisi piestä nyrkkinsä rikki minuun.
Vierailija kirjoitti:
Kero nyt ensin mitä jaksat tehdä? Oletko töissä? Tunteet on eri asia.
En ole töissä, opiskelen alanvaihtajana aikuiskoulutuksessa. Taloudellisesti tekee tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitä huomiosi muihin ihmisiin, mitä heille kuuluu, miten he voivat. Avaa Raamattu.
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin metsään ja mielikuvittelen kuristavani persulaisen. Helpottaa kireää oloa.
Sopivan pajun kuristaminen on just siistiä. Tai se että yrittää raivoissaan kuristusotteella repiä pajua irti maasta hampaat irvessä. Lopussa tulee kuitenkin aina itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitä huomiosi muihin ihmisiin, mitä heille kuuluu, miten he voivat. Avaa Raamattu.
Sehän se on suurin osa tätä ongelmaa, että pitäisi jaksaa olla olemassa muille, mutta ei jaksa edes niitä omia murheita.
Sukulaisia avuksi vanhempien kanssa. On myös mahdollista tilata kotiin ruokia marketista sovelluksella (ehkä), lääkkeet noutopisteestä jos on läheltä. On taksia ja siivoojaa.
Beatclub87 kirjoitti:
Mulla on tapana rangaista itseäni.
Katossa roikkuu betonipallo jota nyrkkeilen. Joka lyönti sattuu käteen. Kun en pysty lyömään, niin potkaisin palloa. Yritän potkia siten ettei jalasta hajoa mikään luu. Yleensä kopsahtaa aika ikävästi.
Mulla on maila jolla isken käsiini ja reisiini sopivalla teholla.
Kivun jälkeen tulee hyvä olo.
Jos raajat on liian kolhuja saaneet, niin rankaisen itseäni punnerruksilla ja muilla voimisteluliikkeillä.
Sitten tietenkin painostan itseäni sateisina keleinä kävelemään tai juoksemaan. Sade on siitä hyvä ettei kyyneleet näy.
Toisinaan annan avokämmeniskuja poskilleni kun en jaksa. Piristyn kivusta. Toisinaan haluaisin että joku muu löisi minua ja löisi minut maihin asti, mutta uskon että vihani on niin suurta, että nousisin aina ylös ja hän saisi piestä nyrkkinsä rikki minuun.
Jos mulla olisi tuollainen pallo roikkumassa katosta, niin iskisin päätäni siihen ja naamaani.
Muut saisi nähdä kurjuuteni.
Ai niin. Ota lomaa jos voit. Jos vanhemmat on raatokunnossa ettei mikään toimi, on palvelutalojakin kai. Mutta ei nyt vielä ilmeisesti.
Auttaisko kunnon hikeen nainti tilannetta?
Kannattaa yrittää huolehtia omasta hyvinvoinnista ensimmäisenä prioriteettina. Koska muuten toimintakyky saattaa romahtaa täysin. Uni ja ravinto tärkeimmät.
T. Kokemusta on