onko kuopuksellakin puhevika? apua kaivataan!
kuopus on nyt 1.9v. motorisesti taitava. erittäin vilkas. vein lääkärille 1.7v, koska mielestäni ei ymmärtänyt paljoakaan puhetta. ollaan käyty lastenlääkärillä puheen ymmätäminen jnk myöhässä.
puheterapeutin mielestä keskittymiskyvyn ja vuorovaikutusongelmia.
ottaa perheenjäseniin kontaktia. vieraisiin aika vähän.
oppi ymmärtämään paremmin puhetta 1.8v. aloitti tarhan 1.9v. osapäivähoidossa.
nyt tarhan mielestä poika ymmärtää hyvin puhetta ja aivan normaali poika.
tarhan mielipide tulee vaikuttamaan siihen tuleeko erityispäivähoito lausunto. puheterapeutti helmikuussa.
olen nyt huomannut ettei poika saa suuta suppuun, eikä osaa puhaltaa.
ei tiedä kuka on isä ja kuka on äiti.
veljen nimen oppi tietämään 1.8v.
onko mielestäsi lapsellani kaikki hyvin. vaadinko erityispäivähoito lausuntoa?
pojan isoveljellä f 83 diaknoosi.( kehari tai vaikea dysfasia) ja erittäin vaikea dyspraksia.
voisinko kuvitella niin harhaluuloisesti, että tarha ei halua tuata lausunto?
esikoinen oli kyseisessä tarhassa ennen erityislapsena.
eikös 1.9v. pitäisi saada suu suppuun? pojalla on alle 10 sanaa käytössä. sanat tullut n. 1v. ja ainoastaa nyt tullut yksi sana pupu.
voisiko olla kyseessä dysfasia. entäs jos vanhempi poika ei olekaan kehari, vaan dysfasia lapsi. dysfasi voi olla periytyvää.
itsestäni tuntuu ettei kaikki ole aivan hyvin. kai nyt 1.9v. pitäisi tietää kuka on isä ja kuka äiti. jankattu on ja sormella osoitettu, mutta perille ei mene.
en kaipaa lohduttelua, vaan rehellistä mielipidettä, että osaan pitää lapseni puolia kuntoutuksen suhteen.
Kommentit (5)
meillä on kolme lasta, joista esikoinen (ex-suhteestani) jo 15 v.
Täysin terve ja normaali nuorinainen :)
Keskimmäinen on 3,5 v poika, jolla diagnosoitiin 11/05 keskivaikea-vaikea dysfasia. Ongelmia niin puheentuottamisen kuin ymmärtämisenkin kanssa (omasta mielestäni lähinnä puheentuottamisen kanssa).
Kuopus on ensi kuussa 2 v täyttävä poika, jolla puhe myöskin viivästeinen.
Sanoja tulee " äiti" ja " mämmä" (=anna), ja omaa puhetta jonkin verran.
Pelko on alkanut vallata mieltä, että onko hänelläkin jotakin vastaavaa kuin veljellään.
Tiedän, ettei lapsia pitäisi verrata keskenään, yksilöitähän he ovat, vaikkakin sisaruksia keskenään, mutta...
kun tuo keskimmäinen sanoi ensimmäisiä sanojaan jo ennen 1 v päiväänsä, ja siitä sitten alkoi sanoja putkahtelemaan...tosin taantumaa tuli 1 v 7 kk iässä, kun pikkuveli syntyi.
Keskimmäinen oppi kävelemään ollessaan 1 v 2 kk ikäinen, ja on aina ollut paljon rauhallisempi ja harkitsevampi kaikessa toiminnassaan.
Tämä kuopus oppi kävelemään 11 kk iässä, ja sen koommin sitä vauhtia on riittänytkin ;)
Hän on nimetty " elohiireksi" ja ties miksikä ;) Juoksee, kiipeilee, hyppii, yms., ja on kaiketi yllättävän eloisa lapsi.
Tästä olen saanut kuulla niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin ihmisiltä, ja täytyy sanoa, että yhdyn täysin näihin mielipiteisiin.
Vaikka hänellä on synnynnäinen poikkeama selkärangassa ja kylkiluissa, ei se ole hidastanut hänen tahtiaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää enemmän kuin tarpeeksi ;O
Tiedän, että esim. dysfasia on jossakin määrin periytyvää. Pienempää ei ole vielä tutkittu tuon puheentuottamisen osalta, mutta arvelen sen päivän vielä koittavan.
Puheenymmärtämisestä en osaa hirveän tarkkaa arviota antaa, mutta...jos sanotaan, että " lähdetään ulos" , niin kipittää kyllä pian jo eteiseen kenkiä hakemaan, ja tietää mitä tuleman pitää ;)
Mutta kun sanoo, että " näytä missä isä on" , ei näytä yhtikäs mihinkään suuntaan ;O
Vaihteluita varmasti voi olla kovastikin, ja se, että onko lapsi ylipäänsä " yhteistyökykyisellä tuulella" , mutta kyllä alan olla hivenen huolissani tuon pienen vipeltäjämme osalta...
tuntuu, että kaikki energia menee tuohon liikkumiseen ja " hörinään" , mutta ei jaksa keskittyä kirjojen tms. lukemiseen ja tutkimiseen, ne lentävät kaaressa ja poika jo mennä kipittää omille teilleen.
Karkailee puistoista yms., mitä taas tuo isompi ei tee.
" Samasta puusta veistettyjä" , mutta niin erilaisia ovat olemuksiltaan :)
Yhtä ihania molemmat, ei siitä siis kyse :)
Mielenkiintoinen aihe, jäänkin innolla odottamaan jospa jollakin olisi jotakin lisättävää ;O
Kirpakkaa pakkasperjantaita toivotellen,
Muumimamma-72
minun pikkuisena on aivan samanlainen, kuin sinun pikkuisesi. kyllä meilläkin ymmärretään paljon, mutta isä ja äiti ei onnistu. sanoi pitkään selkeästi anna. nyt sekin on muuttunut manna ja pupu sana ei enään onnistunutkaan. ota sana jäänyt kokonaan pois.
minunkin poikani karkailee aina ja jatkuvasti. poikaa on tarkkaa vahdittava sekä ulkona, että tarhassa. kiipeilee joka paikkaan ja on erittäin vilkas. nyt pystytään katsomaan hetken kirjaa, niin että se on pojan kädessä. ennen ei onnistunut ollenkaan, vaan raivo ja kiukku tuli.
poika matkii paljon isoveljeään, siksi on tärkeätä että poika on tarhassa. seuraa muita kuulemma tosi tarkkaa. ensimmäisen viikon jälkeen tajusi, että lapset syö aina itse.
mainitsemasi asiat - tietää, kuka on isä ja äiti sekä osata laittaa suu suppuun.
pomo:
onko mielestäsi lapsellani kaikki hyvin. vaadinko erityispäivähoito lausuntoa?
Se on lapsen kannalta varmasti melkein jopa pakollinen juttu!
voisinko kuvitella niin harhaluuloisesti, että tarha ei halua tuata lausunto?
Jaa-a, enpä tiiä. Musta se olis vähän outoa, mutta mistäs sitä tietää? Jos keksit jonkun syyn, mitä hyötyä jollain pk:ssa olisi siitä että erityislapsia on vähän, se voi olla vastaus?!? Tai onko sitten heidän mielestään nämä erityislapsen kaikki tukijutut kovin hankalia (= eli haluttaisiin hoitaa ihan normaalina lapsena, ettei tarvitsis tehdä kuntoutussuunnitelmaa!).
pojalla on alle 10 sanaa käytössä. sanat tullut n. 1v. ja ainoastaa nyt tullut yksi sana pupu. voisiko olla kyseessä dysfasia.
Se pitäisi varmaan ammattilaisen selvittää. Olis siihenkin ihan viitteitä, varsinkin jos tuntuu ettei nuo " isä" ja " äiti" oikein ole selviä. Yleensähän jo ihan sellaiset alta vuotiaat tietävät, että " äiti" on äiti.
Sitten se suun suppuun laittamisen vaikeus viittaisi dyspraksiaan...
entäs jos vanhempi poika ei olekaan kehari, vaan dysfasia lapsi. dysfasi voi olla periytyvää.
Teidän esikoinenkin on aika pieni. Varmaan ajan mittaan selviää, kumpaan vaaka kallistuu! Monet neurologiset poikkeavuudethan kulkee suvussa. Se on totta, että lohduttelulla tai säälillä teidän arki ei helpotu. Siihen tarvitaan tukea. Varsinkin siis siihen, että lapset saavat tarvitsemansa avun puheen/kommunikaation tukemiseen :) Ihan oikein teet, että pidät lastesi puolta!
esikoinen haahuili aina pienenä ulkona. nyt kuopus samanlainen. ei pysy hetkeäkään leikkialueella. se oli asia johon kiinnitin esinmäiseksi huomiota.
olen helpottunut, että kuopus nyt tarhassa aidatulla alueella. oppii rajat siellä.
esikoinen on nyt erityistarhassa ja hyvässä sellaisessa. siellä erityislapsi kuuluu arkeen ja tarha on muutenkin aktiivinen.
tosin kuopuskin halutaan erityisryhmään, jos siihen on tarvetta, tosin siirto voi tapahtua vasta 3 vuotiaana.
tää meidän pikkuinen on niin reipas ja nokkela, joten se voi hämätä muita hiukan.
helmikuussa on taas puheterapeutti ja hän päättää siitä kirjoitetaanko erityispäivähoito lausunto. tosin tarhan mielipide voi vaikuttaa asiaan.
Meillä pojilla on 3 vuotta ikäeroa ja kokemuksella voin sanoa että tätä on pohdittu meilläkin. Vanhemmalla on dysfasia nuoremmalla ei. Mutta on tässä siitäkin kyse että nuorempi katsoo mallia isommasta ja oppii mallista asioita joita " terve" lapsi ei ehkä tekisi.
Nuorempi oppi ikäistään hitaammin puhumaan ym ym. Mutta tässä on myös osittain kyse siitä että kun on ollut yksi oikeasti puhe ja ymmärtämis vaikeuksinen perheessä sitä on itsekkin " parempi" lukemaan lasta ilman sanoja. Ja kun lapsen ei " tarvitse" puhua voi olla että puhe tulee vähän jälkijunassa. Meillä meni jonnekkin 2 ½ vuoteen ennen kun poika alkoi oikeasti puhumaan ja perjaatteessa puheen ymmäräminen ja tuottaminen on ok.
Mutta sitten itseänikin alkoi tämän nuoremman kohdalla jossain vaiheessa vaivaamaan sanan löytämisen hitaus. Ja käytin puheterapeutilla niin jotain hassua puheessa on. Eli poika tietää sanoja joita ei ikä tasoisesti tarvitsisi tietää mutta kämmää helpoissakin sanoissa. Eli suorittaminen on ollut vaihtelevaa. Asiaa seurataan mutta kyse on joka tapauksessa jostain muusta kun isoveljellä. (hyvänä arvauksena liikaa tietoa/sanavarastoa mikä hidastaa tuottamista)
Teillä poika on kuitenkin vielä niin nuori ettei asioista voi oikeen sanoa mitään varmaa. Tuossa vaiheessa erot ovat niin sukupuolen kun lasten välillä valtavat ja paljon " ei normaalia" mahtuu normaalin vaihtelun piiriin. Seurantaa seurantaa, ei sitä oikeen muuta voi.