laittaisitko oman lapsesi SYK: uun?

Missa tama koulu sijaitsee?

Hänestä tuli lääkäri.

jos muissakin kouluissa joku stressaisi koulunkäynnistään ja olisi kiinnostunut numeroista & oppimisesta.



Voisin laittaa omat lapseni, jos olisivat koulussa hyviä. Muissa kouluissa hiket jäävät yksin. Miksi koulussa ei saisi menestyä?

Ja pääsin lukioon muualle. Olipa helpotus päästä normaaliin ympäristöön. Ja kyllä, sykissäkin on niitä ongelmatapauksia, huumeidenkäyttöä jne. Aikanani muutama itsemurhakin. Eli älä.

Ei ole vaikea päästä.

koska tunnen erään aikuisen sitä koulua käyneen ja hän koki koulun ahdistavana. Hänelle kehittyi myös varsin huono itsetunto. En tietenkään luule, että kaikille käy noin, mutta en silti laittaisi.

Up

Ympäristö kannustaa tsemppaamaan, koska kaikki ovat motivoituneita opiskelemaan ja koulun henki ja perinteet kannustaa pärjäämään.

Ja jos lapsi/nuori sattuu olemaan hyvin lahjakas, niin onhan se hyvä, jos hän saa käydä koulua, jossa on "normaali". "Tavallsiessa" koulussa lahjakas ja innostunut oppilas saattaa joutua kärsimään "erilaisuudestaan", varsinkin jos on poika...

Ei sopisi omalle tyttärelleni. Älykäs lapsi on kyseessä, mutta tuollainen ilmapiiri ei hänelle sopisi ollenkaan. Veikkaan, että stressaantuisi pahasti. Tosin meiltä olisi kuljetettava kouluun ja pois, eikä siten toimisi. Olen kuullut, että jotkut käyvät n. 50 km:mkin päästä... Itse suositaan pienen yhteisön lähikoulua.

Kävin itse Sykin ja kamalat muistot. Olin koulukiusattu ja syrjitty kuten muutama muukin tuntemani. Opettajat eivät puuttuneet asiaan mitenkään eikä heitä kiinnostanut se, että ylemmystön kakarat rääkkäsivät hiljaisempia.

Luokkalaisistani kaksi on mielisairaalassa suljetulla osastolla, yhdestä tuli alkoholisti ja yksi on narkkari. Muut kai ihan taviksia tai itsestään liikaa luulevia luusereita.

Samoin jonkun edellä mainistemat itsemurhat ja huumeiden käyttö. Se ei kuitenkaan liity mitenkään itse SYKiin, vaan maailmaan, jossa koulu sijaitsee. Nuo ongelmat ovat kaikkialla, ja kaikkialla on opettajia, jotka eivät välitä. Maailman pahuutta ja ongelmia vastaan ei auta kuin taistella ja yrittää pitää huoli, ettei oma jälkikasvu aiheuta sitä lisää

Molemmat olivat varmastikin "kilpailuhengen" ansiota

En laittaisi alakouluun, yläkouluun ja lukioonkin vasta pitkänkin harkinnan jälkeen. Ensinnäkin hyvä ryhmähenki pätee lähinnä niihin, jotka ovat käyneet peruskoulun SYK:ssa. Itse menin vasta lukioon, ja meille "uusille" kyllä todella näytettiin paikkamme ja annettiin ymmärtää, että saamme hengailla omissa porukoissamme. Klikittyminen on mielestäni vakavampaa kuin muissa kouluissa (ja olen siis työskennellyt kouluissa nyt aikuisena ja nähnyt monenlaista).

Kilpailuhenki on rajua, se ei rajoitu vain arvosanoihin, vaan esim. ylioppilaskokeiden pisteisiin. Kaikkien ällät eivät siis ole samanarvoisia, koska jollain toisella on paremmat pisteet. Koulu itse asettaa paineita näyttämällä abeille heti syksyllä koulun alettua, millaisia tuloksia aikaisempina vuosina on saatu, ja nykyään omasta mielestäni todella tyhjänpäiväinen lukiovertailu on vain lisännyt vettä myllyyn.

Mutta, jos lapsella/nuorella on vahva itsetunto ja hän kestää kilpailun musertumatta, niin opetus SYK:ssa on todella tasokasta, innovatiivista ja kannustavaa, minkä lisäksi koulu panostaa harrastustoimintaan: on korkeatasoisia kuoroja, bänditiloja, luontokerhoa, kuvataideprojekteja jne. Pakko vielä mainita, että koulupsykologi siellä kyllä osaa asiansa, mutta on myös varsin ylityöllistetty, kun jotkut alkavat käydä hänen juttusillaan jo neljäsluokkalaisina.

ja tuota kilpailua esiintyy myös harrastustoiminnassa. Ei kaikki sinne kuoroon pääse!

mutta eihän muihinkaan kuoroihin kaikki pääse. Esim. seurakuntien lapsikuoroissakin on koelaulut. Kovatasoiset kuorot voivat ottaa sisään vain kovatasoisia laulajia, jos haluavat pysyä haastavassa ohjelmistossa. Tuskin itsekään hirveän mielelläsi kuuntelet epävireistä kuoroa?

Mun lapsella on kuitenkin paljon kavereita jotka käy sykkiä. Osalla menee koulu hyvin ja osalla vähän huonommin. Ihan kivoja muksuja mutta silti "perusteinejä". Osa dogaa paljon viikonloppuisin, yhdellä on mun mielestä jo alkoholi-ongelma.

Koulusta en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Kävin itse sykin 90-luvulla ja silloin oli todella voimakkaana luokissa hierarkiat, olit joko suosittu tai et. Jos et ollut, sinua ei kutsuttu mihinkään, jopa opettajatkin hylkivät ja sait kuulla päivittäin negatiivisia kommentteja muilta oppilailta. Toivottavasti tämä on nykyään muuttunut paremmaksi.

siellä saa ja sen vuoksi laittaisin ehdottomasti jos pääsisivät. Itse kävin 70-luvulla SYKin alusta loppuun ja tyttäreni vuosituhannen vaihteessa yläastetta siellä. Kertaluokkaa parempi taso opiskella hunoimmassakin ryhmässä kuin mitä missään muussa koulussa olen nähnyt tai kuullut. Aiempien kirjoittajien mainitsemista jutuista osa pitää paikkansa, mutta eivät ainakaan omalla kohdalla mitenkään negatiivisesti vakuttaneet. Toki koulukokemus voi olla huono tai hyvä missä vaan, mutta kyllä minusta niille jotka osaavat pitää olla tällaisia paikkoja, joissa osaamista ei nähdä kavereiden keskuudessa negatiivisena.

kyllä hierarkioita on aivan tavallisissakin kouluissa, jo ala-asteella ja varsinkin yläasteella. Toisaalta olen itse aivan tavallisen yläkoulun opettajana miettinyt, että usein erittäin hyvin pärjäävät oppilaat löytävät oman ryhmänsä jossain vaiheessa yläkoulua, jos ovat kuitenkin sosiaalisia. Heitä on tuolloin aika vaikea haavoittaa.



Itse kävin lukion, jossa sattui olemaan erittäin kovatasoinen luokka. Vaikka keskiarvoni hipoi kymppiä sinne mennessäni, luokalla oli todella paljon minua lahjakkaampia oppilaita. Kun huomasin joutuneeni toisenlaiseen, keskitasoisen oppilaan rooliin (siinä kontekstissa), itsetuntoni oli aluksi kovilla, mutta sitten löysin oman luovuuteni ja jollain tapaa merkityksen elämälleni. Minun ei tarvinnut enää saada kymppejä, ysit ja joistain aineista kasitkin riittivät. Tästä tajuamisesta vapautui hurjan paljon energiaa.



Tämä koko ilmiö on aika monipiippuinen. Välillä mietin, laittaisinko omaa lastani kouluun, jossa olen töissä. Mutta se on vain elämää, eikä elämältä voi suojella, vaikka kuinka vanhempana haluaisi parasta lapselleen.



Kiusaaminen on sitten asia erikseen.

mutta eihän muihinkaan kuoroihin kaikki pääse. Esim. seurakuntien lapsikuoroissakin on koelaulut. Kovatasoiset kuorot voivat ottaa sisään vain kovatasoisia laulajia, jos haluavat pysyä haastavassa ohjelmistossa. Tuskin itsekään hirveän mielelläsi kuuntelet epävireistä kuoroa?

on vähän eri kuin srk:n tai musiikkiopistojen lapsikuorot.

En kuuntele epävireistä kuoroa mielelläni. Enkä myöskään pidä häiriköivistä lapsista mutten silti vaadi ip-kerhoihin pääsykokeita.

vaan ihan kunnianhimoisesta musiikin harrastamisesta, jolle koulu tarjoaa puitteet.

Sekä SYK:n nuorisokuoro (yläasteikäiset) että SYK:n kamarikuoro (lukiolaiset) ovat ehkä sitten tasoltaan lähempänä noita musiikkiopistojen kuoroja. Esiintymisiä on jonkin verran, samoin kuoromatkoja. Ohjelmisto on kunnianhimoista: harva hallitsee jo lukioikäisenä suomalaisen kuorokirjallisuuden perusteokset. Lukiossa kuoroharrastuksesta saa myös kursseja, eli siitä voinee päätellä, minkä verran panostusta kuorolaisilta odotetaan.