laittaisitko oman lapsesi SYK: uun?

aikanaan sykin kuoroon, heh.

ja uskaltaisin väittä, ettei SYK:n kuoro ole niitä lähelläkään.



Lisäksi nyt puhuttiin ala-astelaisista, mutta pääsykokeet koulunkerhoon siis ala-asteella kertoo koulusta riittävästi joten vastaus kysymykseen on : ei, en laittaisi lastani SYK:iin.

Silloin kun itse SYKkiä kävin, ko. kuoro voitti jonkun Suomen parhaan amatöörikuoron palkinnon... (ei kylläkään minun ansiostani).

En ole mitenkään varauksettoman SYK-myönteinen, mutta osaa tässä ketjussa mainituista asioista en tunnista ollenkaan. Esim. juuri koulukiusausta siellä tuntui olevan huomattavasti vähemmän kuin muita kouluja käyvien tuttavien kouluissa.

Kilpailuhenki ei ainakaan meidän luokka-asteella ollut kovin eksplisiittinen, mutta kyllä se varmasti vaikutti mun itsetuntooni että kun keskiarvo oli alle yhdeksän, jouduin tuntemaan oloni huonohkoksi oppilaaksi. Kun murrosiässä ka putosi 8,7%:in, ihan vilpittömästi tunsin olevani ongelmaoppilas joka ei ole lukioainesta laisinkaan.

Lapseni laulaa musiikkiopiston kuorossa ja uskaltaisin väittä, ettei SYK:n kuoro ole niitä lähelläkään. Lisäksi nyt puhuttiin ala-astelaisista, mutta pääsykokeet koulunkerhoon siis ala-asteella kertoo koulusta riittävästi joten vastaus kysymykseen on : ei, en laittaisi lastani SYK:iin.

Kävin Syk:in ylä- ja ala-asteen. Kilpailuhengestä en niin tiedä mutta hierarkiat oli selvät ihan kolmannelta lähtien. Opettajien lapset oli ylilellittyjä. Meidän luokalla oli myös yksinhuoltajaäidin poika, jota syrjittiin paljon.

Minkä takia on ok, että lapsi joutuu ala-asteikäisenä menemään musiikkiopiston kuoron koelauluun, mutta koulun kuorossa ei saisi olla koelauluja?

Molemmat olivat varmastikin "kilpailuhengen" ansiota

mahdotonta sanoa tapausta tuntematta. Voisi olla mahdoton sanoa, vaikka tuntisikin.

Koulukiusausta oli todella paljon! Ainakin meidän vuosikurssilla! Joka luokalta osaisin osoittaa ne, joita kiusattiin.



T. Se, joka ei päässyt kuoroon :)

Parasta Märskyssä oli joustavuus, jos koulu sujui, niin muutamia poissaolotunteja ei kukaan seurannut. Siellä pystyi myös joustavasti vaihtamaan neljään vuoteen, joka ainakin omalla kohdallani oli erittäin hyvä päätös. Mihin sitä elämässä on kiire, varsinkaan nuorena

?

Suosittelisin sitä lukioksi lapsillenikin, jos vain asuisimme pääkaupunkiseudulla.



Märskyyn mahtuu myös muitakin kuin urheilijoita, tosin useimmat olivat ainakin urheilusta kiinnostuneita.

kyselee sykkiläisen äiti

stressistä - tämä ilmenee hiljattain tehdystä tutkimuksesta. Kait se on lapsen kyvyistäkin kiinni kannattaako laittaa kyseiseen kouluun. Jos on älykäs ja motivoitunut ja kestää hyvin stressiä tai ei helposti stressaannu, niin eiköhän siellä jaksa käydä koulunsa.

Olen tällä hetkellä sykissä yläasteella. Ja olen viihtynyt tässä koulussa jo kolmannesta luokasta asti. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa koulusta. Osa opettajista on aika mielenkiintoisia persoonia, mutta loppujen lopuksi haluavat kuitenkin meidän oppilaiden parasta. Koulupäivät ovat hieman pidempiä kuin muissa kouluissa, mutta kun siihen tottuu jo alakoulussa, ei se tunnu missään. Näin meillä on enemmän mahdollisuuksia opiskella kieliä. Sykkiin valikoituu ihmisiä jotka ovat motivoituneita opiskeluun. Ilmapiiri sen sijaan on oikein hyvä vaikka yhteisöllisyyden korostaminen onkin hieman turhaa. Emme me pingota enempää kuin muissakaan kouluissa. Kun kaikki antavat täyden panoksensa, niin opettajat kuin oppilaat, ei ole ihme että koulumme on vuodesta toiseen maan huipputasoa. Kuva sykin hikipinkoolemuksesta on väärä. Olemme ihan normaaleja nuoria, ja en tunne ketään kenellä olisi minkäänlaisia traumoja tai viihtymisongelmia sykissä.

Ei ole mitään järkeä laittaa taiteellisesti erityislahjakasta lasta kilpailemaan akateemisesti erityislahjakkaiden kouluun.

ja olen äärettömän tyytyväinen siitä ja niin on myös lapseni. Luulen, että näissä jutuissa on paljon kateellisten panettelua... Luokkahenki ja opettajat ovat aivan mahtavia. Lapsia motivoidaan kovasti ja koululla paljon harrastustoimintaa. Hyvä koulu! Toinenkin lapseni menee kouluun, jos pääsee ;-) Ja ihan omasta halustaan.

Eiköhän tässä iso osa ollut niitä, jotka on itse olleet SYKissä, ihan kuten itsekin tähän ketjuun kirjoittaneena.



Tässä minun mielestäni tulee hyvin ilmi se, että monet koulun nuorista kuten myös heidän vanhemmistaan katselee muita vähän alaspäin ja ajattelee, että heille ollaan jostain syystä kateellisia.

On nipo, eikä ole täysjärkinen, tiuskii ja lisäksi on työpaikkakiusaaja. En tiedä kuitenkaan, voiko tämän yhden henkilön perusteella yleistää...ehkä..

Ei näköjään Sykkiä googlettamista parempaa tekemistä pitkäperjantai-illalle löytynyt, joten heitetään soppaan sekaan omia kokemuksia laitoksesta.



Kävin Sykin pitkän kaavan mukaan, eli sisään ala-asteen kolmannelle luokalla 90-luvun loppupuolella ja ulos kirjoitusten jälkeen 2000-luvun lopulla. Eka ja toka luokka olivat mielestäni melkoisen tylsää aikaa, osasin jo lukea ja kirjoittaa, ja kun hommat tehtiin lähes aina hitaimman mukaan, niin eihän se hirveästi jaksanut motivoida. Itse asiassa noiden luokkien opettajani suositteli Sykkiin hakemista. Vanhemmat miettivät hetken ja pistivät sitten pääsykokeisiin, koska itse sinne halusin.



Sykin kuvioissa olin lähinnä keskitason oppilas. Todistukset olivat aika lailla ysitäytteisiä, joitakin kaseja ja kymppejä seassa. Mitään kilpailuhenkeä en kokenut. Menestyä sai, epäonnistua sai - kaverit pysyivät silti. Samasta porukasta löytyi niin kutosen/seiskan keskiarvon omaavia, kuin sitten niitä kympin oppilaitakin.



Se mitä koulussa arvostan, on erilaisuuden hyväksyminen. Löytyy akateemisesti lahjakasta, taiteellisesti lahjakasta ja kaikkea mahdollista niiden väliltä. Opettajat ovat myös erittäin kannustavia ja monien kanssa voi oikeasti jutellakin asioista. Monet aivan loistavia yksilöitä. Toki muutama omituinenkin tapauskin joukosta löytyy, mutta kouluaikojen jälkeen heitäkin on kiva muistella hymy suupielissä.



Vaativuus... Nojaa, muistan vanhempien kertoneen erään yläasteen vanhempain illan jälkeen, että erään oppilaan vanhemmat olivat ihmetelleet, kuinka läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen voi viedä lähes kaiken vapaa-ajan. Jotkut nyökyttelivät, suurin osa vanhemmista taas katseli toisiaan ymmällään: "Mutta ku ei meidän lapsi tee koulun jälkeen oikeastaan mitään kouluun liittyvää..." Yksilökohtaistahan asioiden päähän saaminen on, niin Haagan betonibunkkerissa, kuin muuallakin.



Meille tuli uutta porukkaa sisään niin kutoselle, kuin lukioonkin ja ainakin mun ymmärtääkseni kaikki otettiin ok vastaan, eikä kukaan jäänyt yksikseen itkemään. Mun mielestä Sykissä löytyy omat porukkansa kaikenlaisille, joten yksin ei ainakaan helposti jää, jollei sitä väen väkisin itse halua. Totta kai muutama ikävä tapaus löytyy, mutta heidät sai helposti jätettyä omaan arvoonsa.



Niin... Ja hyvin erinäisille aloille tuntuu väkeä päätyvän. Totta kai kauppis, oikis, tkk yms. ovat vahvasti edustettuina, lisäksi löytyy opettajakoulutuksessa olevaa, lähihoitajaksi lukevaa, merenkulun ja ilmailun pariin eksyneitä yms. yms.



Eli omien kokemusten perusteella suosittelen Sykkiä hyvin vahvasti.

Jos sitä motivoi eikä ahdista kannustava ympäristö, niin sitten. Yliopistossa meidän vuosikurssilla oli SYK:n käyneitä tosi paljon. Yllättävintä oli musta se, etteivät ne pohjatiedoiltaan ja -taidoiltaan (tai tietysti opistomenestykseltäänkään) mitenkään poikenneet ihan maalaislukioiden ahkerista tyypeistä, vaikka niiden yo-todistukset olivat kyllä laitanaan tosi hyviä.

jotka nekin on Suomen top 10:ssä

Mutta kyllä SYKistä aika monikin selviää täysissä järjissään - ja heillä on hieno verkosto valmiina kun on aika siirtyä työelämään.

jos lapsi kestää sellaista, kannattaa kokeisiin mennä.

Oma pelkkiä kiitettäviä saava lapseni ei (loppujen lopuksi onneksi) päässyt testeistä läpi, pyrki vain ranskanryhmään. Hakíjoita oli kai noin 200. Lapsen serkku käy SYK:iä, stressaaa kyllä.

itse käynyt SYK:n alusta loppuun, eli ala-asteen kolmannesta ylioppilaskirjoituksiin asti.



SYK on oma maailmansa, yksi iso suuri perhe. Sykkiläisyys yhdistää ihmisiä vuosikymmentenkin ikäerolla.



Olin ylpeä sykkiläisyydestäni, koska elin ainoastaan siinä maailmassa. Muu maailma oli roskaa, tyhmiä ja luusereita.



Minulla ei ollut koulu-urani aikana koskaan hyviä ystäviä. Olin keskiverto-oppilas ja tulin toimeen ihmisten kanssa, mutten saanut sydänystäviä.



Lukion jälkeen jätin sykkiläset omiin oloihinsa ja tutustuin oikeaan maailmaan. Tajusin, että olen elänyt todella pienissä piireissä. En tiennyt maailmasta mitään. Olin läpimätä, itseriittoinen ja ties mitä. Aloin ihan oikeasti nähdä värejä. Ymmärsin, että maailma on muutakin kuin betonikuutio ja sen sisällä ahertavat ihmiset.



SYK:ssa on pahemman luokan kiusaamista, johon ei puututa millään tavalla. Opettajien lapsia suositaan, samoin pitkän linjan sykkiläisiä perheitä, varakkaita ja kuuluisia. Tavikset eivät ole mitään. Joulunäytelmien pääosat ja orkestereiden ykköspaikat jaetaan sukunimen mukaan.



Minä katkaisen vuosikymmenten sykkiläisyyden omien lasteni kohdalla, enkä laita lapsiani sinne. Niistä kasvaa tasapainoisempia ihmisiä ihan tavallisessa suomalaisessa koulussa. Suomalaiset peruskoulut ovat maailmalla huippuluokkaa - ei todellakaan tarvitse pelätä estävänsä lapseltaan mitään, vaikkei mitään mukaeliittikouluja käykään.



Sykkiläiset ovat todella ahdistuneita, stressaantuneita ja elävät ikuisessa pätemisen pelossa. Luokkakokoukset ovat kilpailua pahimmasta päästä - kuka on ehtinyt valmistua ja kuinka nopeasti. Kaikki muu opiskelu kuin yliopisto on turhaa ja naurettavaa. AMK:lla on sama arvostus kuin työväenkursseilla.

SYK:uun???



En laittanut omaa lastani pääsykokeisiin. Luokkakavereista sinne lähti nyt muutama 3. luokalle.



Nyt lapseni ovat vaativassa koulussa, jossa se kilpailuhenkisyys ei ole ihan samaa tasoa, mutta kuitenkin voi erikoistua kieliin ja matikkaan jne.



Omista lapsistani esikoinen olisi takuulla sinne päässyt, mutta kuopus ei.