Lue keskustelun säännöt.
Suututko, jos lapsi tekee tahallaan jotain hengenvaarallista?
27.08.2023 |
Eli alle kouluikäinen lapsi, joka tietää oikein hyvin, että jokin asia on kielletty, koska se on hengenvaarallinen. Mutta ei tietenkään vielä täysin ymmärrä mitä hengenvaarallinen tarkoittaa, kielletyn ymmärtää hyvin kyllä. Ja uhmatakseen tai saadakseen huomiota tekee tahallaan sen kyseisen kielletyn asian. Suututko? Minä nimittäin suutuin ja nyt kaduttaa, koska lapsille ei saisi suuttua, on minulle sanottu, enkä melkein koskaan suutukaan. Mutta nyt säikähdin niin paljon, että suutuin ja sanoin aika kovaa.
Kommentit (21)
Saa kyllä vähän suuttuakin ja tietenkin selittää asiallisesti siinä samalla . Ja lisäksi voi näyttää vaikka vahvistukseksi videoita tai kuvia, ikätasoista harkintaa käyttäen tietenkin, mitä voi pahimmillaan käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa suuttua tuollaisessa tilanteessa. Ja pitääkin.
Millainen vanhempi ei suutu? Välinpitämätön? Laiminlyövä?
Tottakai suuttuisin ja niin kuuluukin tehdä. Suuttuminen ei tarkoita naama punaisena huutamista, saati väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen vanhempi ei suutu? Välinpitämätön? Laiminlyövä?
Tottakai suuttuisin ja niin kuuluukin tehdä. Suuttuminen ei tarkoita naama punaisena huutamista, saati väkivaltaa.
Positiivinen vanhempi ei suutu, vaan näyttää kaulallaan roikkuvista tunnekorteista lapselle, että mikä tunne lapsella on, ja sitten mietitään yhdessä turvallisempi tapa millä kyseistä tunnetta voi jatkossa ilmaista.
Minulla ei ole kauheasti kokemusta tuollaisista tilanteista, mutta ne pari tilannetta, jotka muistan ovat menneet niin, että olen pelästynyt kovasti (en suuttunut). Silloin kun tällainen tilanne tapahtui lapsen ollessa 3 v, niin toki "näyttelin" suuttumista. Siis erittäin painokkaasti ja ääntä korottaen sanoin, että noin ei saa tehdä, olen hyvin vihainen ja tuo on tosi vaarallista. Lapsi pelästyi ja itki. Ei enää koskaan tehnyt tuota.
Seuraavan kerran tuollainen tapahtui lapsen ollessa 17 v. Silloinkin pelästyin ja kerroin lapselle, että pelästyin. Hän ymmärsi asian, eikä myöskään tietääkseni tuon jälkeen tehnyt tuota, kun itsekin tajusi, että oli ollut hengenvaarassa.
Mä oon aika rauhallinen ihminen. Pelästyn helpommin kuin suutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kauheasti kokemusta tuollaisista tilanteista, mutta ne pari tilannetta, jotka muistan ovat menneet niin, että olen pelästynyt kovasti (en suuttunut). Silloin kun tällainen tilanne tapahtui lapsen ollessa 3 v, niin toki "näyttelin" suuttumista. Siis erittäin painokkaasti ja ääntä korottaen sanoin, että noin ei saa tehdä, olen hyvin vihainen ja tuo on tosi vaarallista. Lapsi pelästyi ja itki. Ei enää koskaan tehnyt tuota.
Seuraavan kerran tuollainen tapahtui lapsen ollessa 17 v. Silloinkin pelästyin ja kerroin lapselle, että pelästyin. Hän ymmärsi asian, eikä myöskään tietääkseni tuon jälkeen tehnyt tuota, kun itsekin tajusi, että oli ollut hengenvaarassa.
Mä oon aika rauhallinen ihminen. Pelästyn helpommin kuin suutun.
Minäkin olen aika rauhallinen ihminen enkä suutu helposti. Mutta jostain syystä jos pelästyn, niin se pelästyminen tulee ulos suuttumisena. Tahattomasti.
Ap
Lässynlää! Koivuniemen herra opettaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsen ole ollenkaan huono asia oppia, että aikuisetkin kokevat tunteita. Ehkä paras lähestymiskulma olisi silti se, että puhuu lapsen kanssa siitä, miksi kyseinen asia on vaarallista.
Tottakai saat suuttua ja se saa näkyä ja kuulua. Idea on se, että myöhemmin, kun tilanne ohi, kerrot lapselle, että pelästyit niin paljon, että suutuit. Samalla pyydät anteeksi, jos siihen on aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lässynlää! Koivuniemen herra opettaa!
Oletko X-sukupolvea? :)
Itse olen ja niinhän se oli. Isältä ainakin puuttui se kyky selittää, miksi jotain ei saa tehdä. Sen sijaan veteli remmillä .... No, ei se minusta tehnyt sen parempaa eikä pahempaa, harmitti vaan se, kun kavereitten isät osasivat (siis selittää ja perustella).
(lässyttäjä minusta taisi sitten tulla .... :)) )
En puutu toisten lasten tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlää! Koivuniemen herra opettaa!
Oletko X-sukupolvea? :)
Itse olen ja niinhän se oli. Isältä ainakin puuttui se kyky selittää, miksi jotain ei saa tehdä. Sen sijaan veteli remmillä .... No, ei se minusta tehnyt sen parempaa eikä pahempaa, harmitti vaan se, kun kavereitten isät osasivat (siis selittää ja perustella).
(lässyttäjä minusta taisi sitten tulla .... :)) )
Selityksestä lapsi oppii asian, kun taas rangaistus vain synnyttää katkeruutta vanhempia kohtaan. Juuri tämän takia rangaistusten käyttöä kasvatuksessa ei enää suositella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlää! Koivuniemen herra opettaa!
Oletko X-sukupolvea? :)
Itse olen ja niinhän se oli. Isältä ainakin puuttui se kyky selittää, miksi jotain ei saa tehdä. Sen sijaan veteli remmillä .... No, ei se minusta tehnyt sen parempaa eikä pahempaa, harmitti vaan se, kun kavereitten isät osasivat (siis selittää ja perustella).
(lässyttäjä minusta taisi sitten tulla .... :)) )
Selityksestä lapsi oppii asian, kun taas rangaistus vain synnyttää katkeruutta vanhempia kohtaan. Juuri tämän takia rangaistusten käyttöä kasvatuksessa ei enää suositella.
Niinhän se on. Itse, jo lapsena, tajusin sen.
Äiti taas käytti sitä "mykkäkoulua", eli tavallaan ei puhunut mitään. Tajusin, et nyt olen onnistunut suututtamaan äidin, nyt on syytä olla kiltisti (ainakin vähän aikaa .... kunnes taas .... ne kaverit :) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlää! Koivuniemen herra opettaa!
Oletko X-sukupolvea? :)
Itse olen ja niinhän se oli. Isältä ainakin puuttui se kyky selittää, miksi jotain ei saa tehdä. Sen sijaan veteli remmillä .... No, ei se minusta tehnyt sen parempaa eikä pahempaa, harmitti vaan se, kun kavereitten isät osasivat (siis selittää ja perustella).
(lässyttäjä minusta taisi sitten tulla .... :)) )
Selityksestä lapsi oppii asian, kun taas rangaistus vain synnyttää katkeruutta vanhempia kohtaan. Juuri tämän takia rangaistusten käyttöä kasvatuksessa ei enää suositella.
Mitä tapahtuu sitten jos lapsi ei ala totella vaikka kuinka selittää ja perustelee? Viedäänkö se silloin nepsytutkimuksiin?
Suutun ja mustaksi muutun. Pakarat punaiseksi muutan.
#15:llä hyvä kysymys.
En osaa vastata. Ja tässä kohtaa pitää tunnustaa oma tyh... tietämättömyys. Minulle ainakin sen, "remmin", lisäksi toimi auktoriteetti, minkä kavereitten isät olivat saaneet .... sodasta, yllättäen. Sotakokemus, kaveri "jäi" vierestä eikä perustunut mihinkään arvomerkkeihin tms.
Niin, sitä "auktoritteettiä" voi saada myös tiedolla, siis sen tiedon jakamisella. Oli eilen, no baarissa, puhetta siitä: kerroin, että kävin katsomassa oisko jo isän nimilaatta tullut Muistolehtoon - ei ollut, vielä. Katselin siinä toisten laattoja, ja huomasin, että entisen opettajan, luokanvalvojan oli siinä. Jäin hänen oppejaan muistelemaan. Häntä pidettiin "komukkana" - ei kuulemma ollut, oli demari. Antoi hyviä neuvoja elämää varten.
Ei se lapsi oikeasti välttämättä sisäistä että joku asia voi olla vaarallinen, vaikka se on hänelle kerrottu. Eihän ne toiset ole oppineet vielä aikuisinakaan, että ylinopeutta ajaminen ilman turvavyötä voi olla vaarallista. Siis ennen kuin jotain vakavaa sattuu.
Tietenkin.