Onko täällä kukaan muu kuin minä synnyttänyt ilman kivunlievitystä?

Minkälaista oli?

Ei minullekaan ehditty antamaan muuta kuin ilokaasua. Ei se tietysti luomu ole.

En ole synnyttänyt ilman enkä kanssa enkä joudu synnyttämään.

Mummonikin synnytti luomuna.

Entä sitten?

Et kai vain luule olevasi joku sankari kun synnytit "luomusti", kärsit vapaaehtoisesti kivut jne.

Olen syöksysynnyttänyt luomuna. Kohdunkaulan avautuminen nopeasti ja rajusti (15 minuutin mittainen infernaalinen kipu) ei unohdu.

Mulla on myös pidempi synnytys epiduraalilla takana.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten?

Et kai vain luule olevasi joku sankari kun synnytit "luomusti", kärsit vapaaehtoisesti kivut jne.

Mitä vapaaehtoista kipua on sellainen synnytys, jossa kivunlievitystä ei ehditä antaa?

Ilokaasua sain, en muuta. Piti saada epiduraali ja makasin sängyssä odottamassa. Lääkäri ei koskaan tullut, mutta lapsi tuli siinä sängyssä maatessa vaikka olin toivonut, että saisin synnyttää istualtani. Lapsella meni solisluu poikki, ei varmaan tämän takia, mutta kuitenkin.

Kyllä, samasta syystä eli oli nopea synnytys. Se oli todellakin paljon pahempi kokemus kuin ensimmäinen hitaampi jossa oli kivunlievitys käytössä.

Kuopus syntyi niin nopeastu, että mitään en ehtinyt kipuun saada. Kivuliasta oli, mutta nopeasti ohi.

Tosin siinä rytäkässä repesin pahasti ja repeämät olivat kipeät pitkään ja paranivat hitaasti.

Kuopus on nyt 15-vuotias ja edelleen nopea käänteissään.

Haaveilin jonkin aikaa vielä yhdestä lapsesta, meillä on 2, mutta 2 raskautta ja synnytystä riitti.

Minä. Ei yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mummonikin synnytti luomuna.

Ja meidän kaikkien mummojen mummot.

Joo, minä, kaksi lasta, ovat jo nuoria aikuisia. Kammoan lääketieteellisiä toimenpiteitä enkä tosiaan halunnut, että selkärankaani alettaisiin työntää jotain piikkiä. Sattui tottakai helvetisti mutta pääsin kivun kanssa jonkinlaiseen flow-tilaan. Minulla oli hyvät kätilöt ja koin olevani turvassa kivusta huolimatta.

Jep 73 ja 77.

Ei ole sellaisesta naisesta äidiksi joka epiduraaliin sortuu.

Kaksi kertaa ilman mitään, kolmannella ilokaasua..

Joo, minäkin. En ole mitenkään kivunlievityksiä vastaan, ja olin ajatellut, että ottaisin epiduraalin, mutta sairaalaan mentyäni sitä ei voinut enää laittaa ja lapsi syntyikin pian. 

Kolme kertaa olen synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä, 2010-luvulla omasta toiveestani.

Synnytykseni ovat olleet kaikin puolin hyviä kokemuksia.

Mutta minulle tuli sellainen käsitys, että kätilöillä oli paineita kirjata edes jotakin kivunlievitystä minun papereihini, etten rumentaisi tilastoja. Sitten sinne kirjattiin kaikenmoista jumppapalloa.

Samapa tuo minulle oli, mutta itse toivoisin että työn tavoitteita määritellessä puhuttaisiin enemmän synnyttäjän kuuntelemisesta ja toiveiden toteuttamisesta kuin kaikille annettavasta kivunlievityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, minä, kaksi lasta, ovat jo nuoria aikuisia. Kammoan lääketieteellisiä toimenpiteitä enkä tosiaan halunnut, että selkärankaani alettaisiin työntää jotain piikkiä. Sattui tottakai helvetisti mutta pääsin kivun kanssa jonkinlaiseen flow-tilaan. Minulla oli hyvät kätilöt ja koin olevani turvassa kivusta huolimatta.

Kätilöt? Minä synnytin sairaalassa miehen turvin, hän otti vauvan vastaan, kun kätilöillä oli jotain muuta puuhaa. Siellä minä köllöttelin vauva sylissä, kun kätilö tuli huoneeseen sanomaan, että "käyrä on nyt laantumaan päin, ei taida tämän vuorokauden puolella syntyä".

Minä olen. Ammeessa. Siinä 7-8cm auki tuntui että hullun hommaa eikä vauva synny ikinä mutta sitten kaikki menikin taas hyvin kun pääsi vauhtiin. Vaatii hieman mielen kanssa työskentelyä että kestää ne kipuaallot. Haluaisin seuraavankin synnyttää ilman lääkkeellisiä apuja.