Lue keskustelun säännöt.
Lapsen sokeri-/herkkuriippuvuus
20.08.2023 |
Pitäisikö lapsilla olla edes itsehillintää? Ovatko kaikki lapset tällaisia? Omani on 12v ja on jo 1v saakka opetellut tuolin avulla kiipeämään kuivakaapille josta söi palasokerit. En voi ostaa mitään herkkuja kotiin kun ne katoavat saman tien, ihan sama minne piilotan. Eikä mielestäni ole kovin kodikasta piilottaa joku keksipaketti sukkien sekaan ja kailaa vieraille tarjottavaksi tms. Joskus myös varastaa rahaa, pieniä summia ja harvoin mutta silti, ostaa sillä salaa herkkuja. Vie pullot salaa ja ostaa niillä rahoilla. Vaihtoehto "älä osta herkkuja" on usein käytössä mutta ei mielestäni ratkaisu ettei koskaan mitään voi ostaa kotiin ilman että se katoaa. Uhkailu, lahjonta tai kiristys ei auta. Olen tosissani huolissani tuosta lapsesta ja siitä mihin tämä on porttiteoria. Viimeisin keksintö on käydä sairaan mummonsa luona kylässä, koska tietää että sieltä saa rahaa mukaansa. Sai kympin viimeksi ja käytti kaiken heti herkkuihin. Kiinni jäi kun löytyi roskat huoneesta. Kai pitäisi olla tyytyväinen että on vain sokeririippuvuus, pahemminkin voisi kai jo tässä iässä olla. Olen niin kyllästynyt. Syö varmaan herkkuja nälkään ja tylsyyteen mutta en voi aina olla perään katsomassa, ruokaa kyllä saa säännöllisesti. Saattaa ostaa vain yhden tikkarin tai 2 pussia sipsiä ja 1,5L limun ja mitä vaan tältä väliltä. Tekee tätä yksin ja kavereiden kanssa. Jos ei vielä tullut ilmi, niin ei, puhuminen ei auta. Välillä pidämme leffailtoja tai käymme piknikillä, syömme muuten herkkuja, joten siitäkään ei ole kyse ettei koskaan saa mitään. Huoh!
Kommentit (124)
Sanot, että tyttö syö nälkäänsä. Miksi teillä ei ole ruokaa???
Herkkuihin suhtautuminen pitää opettaa kotona normaaliksi. Kaikki lähtee siitä, ettei lapsen ikinä tartte nälkään syödä herkkuja vaan on ruoka-ajat ja terveelliset välipalat. Herkuille omat aikansa myös ja se ei saa olla kielletty hedelmä vaan herkkuja syödään yhdessä muiden kanssa kohtuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?
On tuo huolestuttavaa ja oire jostain, mutta mistä ihmeestä saa toimivaa apua. Eihän isä ole narsisti tai hylännyt lasta?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Lapsen tulee saada kotona tavallista ruokaa riittävän usein, ettei hän syö herkkuja nälkäänsä. Herkkujakin pitää välillä saada, mutta sovitusti ja kohtuullinen määrä. Täyskielto on tuhoon tuomittu ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Eihän tuossa ollut mitään apua ap:lle. Joku kirjoittaa puolisonsa menehtyneen ja toinen tulee kirjoittamaan, miten on itse ollut 40 vuotta onnellisessa avioliitossa ja edelleen jatkuu.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Eihän tuossa ollut mitään apua ap:lle. Joku kirjoittaa puolisonsa menehtyneen ja toinen tulee kirjoittamaan, miten on itse ollut 40 vuotta onnellisessa avioliitossa ja edelleen jatkuu.
Eri
Mitä ihmettä? Oletko oikeassa ketjussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on addiktiivista käytöstä. Siihen pitää yrittää hakea apua, isompana voi tulla alkoholi, huumeet, pelit, seksi/porno. Jokin on sekoittanut lapsen elimistön palkitsemisjärjestelmän eikä se ole ne herkut vaan trauma tms. Onko lasta voitu käyttää seks hyväksi, jos kotiolot vakaat? Toisaalta käytös alkoi jo varhain. Geenit ja kotiolot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Eihän tuossa ollut mitään apua ap:lle. Joku kirjoittaa puolisonsa menehtyneen ja toinen tulee kirjoittamaan, miten on itse ollut 40 vuotta onnellisessa avioliitossa ja edelleen jatkuu.
Eri
Mitä ihmettä? Oletko oikeassa ketjussa?
Selvitäpä sellainen termi kuin analogia.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Eihän tuossa ollut mitään apua ap:lle. Joku kirjoittaa puolisonsa menehtyneen ja toinen tulee kirjoittamaan, miten on itse ollut 40 vuotta onnellisessa avioliitossa ja edelleen jatkuu.
Eri
Mitä ihmettä? Oletko oikeassa ketjussa?
Samaa ihmettelin. Ketjussa puhutaan karkista ja tämä puhuu kuolemasta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Eihän tuossa ollut mitään apua ap:lle. Joku kirjoittaa puolisonsa menehtyneen ja toinen tulee kirjoittamaan, miten on itse ollut 40 vuotta onnellisessa avioliitossa ja edelleen jatkuu.
Eri
Mitä ihmettä? Oletko oikeassa ketjussa?
Samaa ihmettelin. Ketjussa puhutaan karkista ja tämä puhuu kuolemasta :)
En ollut tuon kirjoittaja, mutta onko täällä ihan oikeasti näin tyhmiä ihmisiä, että ei tajuta, että kyseessä oli esimerkkivertaus selventämään asiaa? Ja siinä esimerkissä voidaan todellakin puhua ihan mistä vain, vaikka puolison kuolemasta. Ihan todellako ette käsitä?
Tämän palstan taso on ollut viime aikoina hämmästyttävän alhainen. Täällä ei voi kohta keskustella mistään, kun ei tajuta näköjään ihan yksinkertaisiakaan asioita.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Ap kysyi, ovatko kaikki lapset tuollaisia ja hänelle vastattiin, etteivät kaikki lapset ole tuollaisia! Mikä ongelma sulla on, jos et ymmärrä lukemaasi vai luitko edes, että sitä just kysyttiin aloituksessa, ovatko kaikki lapset tuollaisia.
Olen itse ollut perso sokerille ja kaikelle makealle aina. Onneksk kotona ei puhuttu siitä niin kuin se olisi väärin. Yleensä kai ajatellaan, että mitä tiukempi rajoitus herkkujen kanssa, sitä enemmän ongelmia se tuottaa.
Ei tietenkään voi ihan rajoituksetta herkkuja antaa syödä, mutta mitä jos alkaisit antamaan esim. 10€ viikossa lapselle ja hän saa päättää, mihin sen käyttää. Voitte tietenkin myös sopia, että rahaa ei lähdetä ruinaamaan sukulaismummoilta, mutta voihan rahaa vastaan tehdä esim. jotain kotitöitä. Yleensä lapset saa noudattamaan sääntöjä parhaiten, kun säännöt on yhdessä sovittu. Vanhempi määrittää raamit sille, että mitä ei tule sallimaan, mutta esim. viikottaisen rahasumman määrästä voitte yhdessä neuvotella, kuten myös siitä, mitä tapahtuu, jos sääntöjä ei noudata.
Työkaveri kertoi hänen neljästä lapsestaan, että kolmen ensimmäisen kanssa heillä oli selvät karkkipäivät viikossa eikä muita herkkuja sallittu. Viimeinen, iltatähti, sai syödä mitä vain halusi ja karkkeja oli pöydällä kipoissa useinkin.
Tiedä sitten onko tällä vaikutusta asiaan, mutta kolme ensimmäistä ovat persoja makealle. Viimeinen ei ole eikä syö vaikka on tarjolla tai syö harvoin. Mielenkiintoista minusta. Joku ihmiskoe tästä pitäisi tehdä.
Oletko käyttänyt lastasi lääkärissä? Joskus sokerihimo voi johtua myös energian puutteesta, jatkuvasta väsymyksestä, ja syy onkin ihan muualla kuin mässäämisessä.
Kannattaisi seurata nukkuuko poika hyvin ja riittävästi. Ainakin alkuun.
Jos kyse on addiktiosta se voi myös olla periytyvää.
Liika sokeri on vähän sama asia kuin tupakka, että se turruttaa makuaistia. Poikasi nälkä tyydyttyy sokerilla ja rasvalla. Niistä eroon pääseminen ei tule olemaab helppoa. Siksi lääkäriin puhumaan ongelmasta-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Enhän sanonut mitään mielipidettä suhtautumisesta karkkeihin vaan ylimielisestä suhtautumisesta toisen ongelmaan ja oman upean vanhemmuutensa hypetyksestä. Tuon vastaajan tarkoitus oli vain ja ainoastaan tuoda ap:lle pahaa mieltä ja huonoa omatuntoa.
Se, että lapsi tekee salaa asioita, johtuu siitä, että teillä ei ole luottamukselliset välit eikä kommunikaatio omista tarpeista ja toiveista perheessänne toimi. Mitä enemmän kyyläät, piilottelet keksipaketteja, uhkailet, lahjot ja kiristät, sitä enemmän poika toimii salaa, ja syö salaa varmaan ihan jo ahdistukseensa. Kyyläyksen lopettamisen vaihtoehto ei ole sitten myöskään hälläväliä-asenne, vaan aito lapsen kohtaaminen.
Kohtuullinen määrä herkkuja kannattaa sallia mieluummin, kuin täysi kielto.
Voiko kyseessä olla syömishäiriö? Mikä on lapsen paino? Missä kunnossa hampaat?
Sanot, että lapsi syö nälkään ja tylsyyteen. Miksi lapsi syö nälkäänsä herkkuja? Miksi hänellä on tylsää? Mistä poika varastaa kotona rahaa? Miksi rahaa on pitkin poikin? Saako lapsi taskurahaa?
Miksi teillä on pulloja jatkuvasti niin paljon vietäväksi? Käytätkö alkoholia?
Mitä vihjaat ja tarkoitat tuolla "porttiteorialla"? Aika ikävää puhetta omasta lapsesta. Kukaan lapsi ei halua olla vanhemman jatkuvan epäluulon kohteena. Luottamuksellisemman suhteen rakentaminen lähtee sinusta aikuisena.