Lue keskustelun säännöt.
Lapsen sokeri-/herkkuriippuvuus
20.08.2023 |
Pitäisikö lapsilla olla edes itsehillintää? Ovatko kaikki lapset tällaisia? Omani on 12v ja on jo 1v saakka opetellut tuolin avulla kiipeämään kuivakaapille josta söi palasokerit. En voi ostaa mitään herkkuja kotiin kun ne katoavat saman tien, ihan sama minne piilotan. Eikä mielestäni ole kovin kodikasta piilottaa joku keksipaketti sukkien sekaan ja kailaa vieraille tarjottavaksi tms. Joskus myös varastaa rahaa, pieniä summia ja harvoin mutta silti, ostaa sillä salaa herkkuja. Vie pullot salaa ja ostaa niillä rahoilla. Vaihtoehto "älä osta herkkuja" on usein käytössä mutta ei mielestäni ratkaisu ettei koskaan mitään voi ostaa kotiin ilman että se katoaa. Uhkailu, lahjonta tai kiristys ei auta. Olen tosissani huolissani tuosta lapsesta ja siitä mihin tämä on porttiteoria. Viimeisin keksintö on käydä sairaan mummonsa luona kylässä, koska tietää että sieltä saa rahaa mukaansa. Sai kympin viimeksi ja käytti kaiken heti herkkuihin. Kiinni jäi kun löytyi roskat huoneesta. Kai pitäisi olla tyytyväinen että on vain sokeririippuvuus, pahemminkin voisi kai jo tässä iässä olla. Olen niin kyllästynyt. Syö varmaan herkkuja nälkään ja tylsyyteen mutta en voi aina olla perään katsomassa, ruokaa kyllä saa säännöllisesti. Saattaa ostaa vain yhden tikkarin tai 2 pussia sipsiä ja 1,5L limun ja mitä vaan tältä väliltä. Tekee tätä yksin ja kavereiden kanssa. Jos ei vielä tullut ilmi, niin ei, puhuminen ei auta. Välillä pidämme leffailtoja tai käymme piknikillä, syömme muuten herkkuja, joten siitäkään ei ole kyse ettei koskaan saa mitään. Huoh!
Kommentit (124)
Olen tuon aamulla aikaisin heräävän lapsen vanhempi ja oikeassa olette, en tosiaankaan herää viiden saati vielä kuudenkaan maissa laittamaan lapselle aamupalaa. Kun sokeria ei kaapeista löydy niin lapsi syö ruisleipää ja hedelmiä. Ollaan varmasti maailman huonoimmat vanhemmat ja taas on yksi elämä pilalla. Voi herranjestas sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös tarjota enemmän lapsen suosikkiruokia kunhan ne ovat kohtuuden rajoissa. Jos lapsi toivoo vaikka makaronilaatikkoa, spagettia tai makkaraa ja tarjolla on lapsen inhoamaa kaalilaatikkoa, hernekeittoa ja vastaavaa on kyse selkeästä kiusantekemisestä. Koska kukaan ei noita inhokkiruokia syö jää tähteitä vielä moneksi päiväksi, eikä uutta ruokaa edes ole tarjolla ennen kun nämä inhokit on syöty loppuun. Harvoin kai lasten toivomat ruoat niitä kalliimpia edes ovat. Teinit sitten suuttuvat ainakin tämän palstan mukaan kun eivät saa pikaruokaa, sushia, kerrosvoileipiä tai Hetki-salaatteja tai naurettavan kallista energiajuomaa, eivätkä suostu muuta syömään. Harvoin kai kukaan lapsi mitään kallista lihaa tai vastaavaa edes haluaa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon aamulla aikaisin heräävän lapsen vanhempi ja oikeassa olette, en tosiaankaan herää viiden saati vielä kuudenkaan maissa laittamaan lapselle aamupalaa. Kun sokeria ei kaapeista löydy niin lapsi syö ruisleipää ja hedelmiä. Ollaan varmasti maailman huonoimmat vanhemmat ja taas on yksi elämä pilalla. Voi herranjestas sentään.
Nyt onkin kyse siitä, miksi ette ruoki lasta niin, ettei tartte yöllä heräillä? Jokinhan on pahasti vialla jos yöllä pitää nousta kaivamaan kaappeja nälkäänsä. Ja sekin kertoo, että asiat on pielessä, jos sitä yöllistä kaappien kaivelua pitää normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös tarjota enemmän lapsen suosikkiruokia kunhan ne ovat kohtuuden rajoissa. Jos lapsi toivoo vaikka makaronilaatikkoa, spagettia tai makkaraa ja tarjolla on lapsen inhoamaa kaalilaatikkoa, hernekeittoa ja vastaavaa on kyse selkeästä kiusantekemisestä. Koska kukaan ei noita inhokkiruokia syö jää tähteitä vielä moneksi päiväksi, eikä uutta ruokaa edes ole tarjolla ennen kun nämä inhokit on syöty loppuun. Harvoin kai lasten toivomat ruoat niitä kalliimpia edes ovat. Teinit sitten suuttuvat ainakin tämän palstan mukaan kun eivät saa pikaruokaa, sushia, kerrosvoileipiä tai Hetki-salaatteja tai naurettavan kallista energiajuomaa, eivätkä suostu muuta syömään. Harvoin kai kukaan lapsi mitään kallista lihaa tai vastaavaa edes haluaa syödä.
Jos lapsen mekanismit on rikki, voi lapsi kyllä syödä määräänsä enemmän, jos saa mahdollisuuden. Olisi tärkeää päästä käsiksi juurisyyhyn.
Olen itse stressilapsi, joka lihoi ilman ahtamistakin, kun aineenvaihdunta ja hormonit muuttuivat. Ja nyt lähipiirissä on yksi pakonomaisesti syövä alle kymmenvuotias. Se alkoi jo ihan pienenä. Herkut on kuin alkoholi alkoholistille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?
Minä koin kaikki nuo lapsena ja enemmänkin, en silti ole sokeri, kahvi, alkoholi tms. riippuvainen
Oi ihanko totta. Jokainen kokee samoin? Addiktiot kuitenkin johtuvat ongelmista ja lapsen käytös on addiktiivista. Etenkin hylkäämistrauma aktivoi opioidijärjestelmää ja sitä kautta sokerinhimoa. Silti jokaisen hylätyn lapsen opioidijärjestelmä ei aiheuta ongelmaa. Ihmisillä on suuret geneettiset erot sen toiminnassa.
Jospa lopettaisit epätieteellisen sokeriaddiktiopuheen? Sokeri ei ole riippuvuutta aiheuttava aine eikä ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä sokeririippuvuudesta. Kyseessä on huuhaa.
Tähän löytyy kyllä googlaamalla ihan validia tieteellistä dataa, tosin melko tuoretta. Enkä sanonut, että kyseessä olisi sokeriaddiktio vaan syvempi ongelma, jonka yksi ilmenemismuoto on himo epäterveisiin hiilareihin. Tätä voidaan hoitaa esim. naltreksonilla, joka on myös alkoholivieroitukseen käytettävä lääke ja laihdutuslääke.
Googlaa yliaktiivinen opioidijärjestelmä, opioidijärjestelmä, naltreksoni, ylipaino opioidijärjestelmä.
Jospa nyt pysyisit siinä faktassa, että kyseessä on lapsi ja ensimmäinen ravitsemustieteellinen tosiasia lasten ja aikuisten kohdalla on riittävä ja monipuolinen ruokavalio ja ruokarytmi.
Koska ap hävisi keskustelusta kuin pieru saharaan, hän ei ole vastailemassa kysymyksiin, mutta kertoi itsekin, että herkkuja syödään nälkään. Ei todellakaan tuon ikäisen ruokailutottumuksia korjailla lääkkeillä ellei ole sairautta. Herkkujen syöminen nälkään tai tylsyyteen ei ole sairaus eikö oire sairaudesta.
Nyt vedit mutkat suoriksi, että olisin lapselle ehdottamassa mitään lääkitystä. Tuossa kysyttiin tieteellisiä perusteita ja niitä kirjoitin.
Olen henk koht sitä mieltä, että on vähättelyä pitää lapsen ongelmaa vain syömisongelmana, koska toiminta on noin pakkomielteistä. Mitä aiemmin addiktioihin päästään käsiksi, sitä parempi. Se, löytyykö oikea apu, on sitten toinen asia. Mutta on todella vaikea taistella addiktioa vastaan sillä, että joku ulkopuolinen vain käskee.
Huonot ruokailutottumukset ei ole sama kuin pakkomielle. Älä patologisoi asioita. Jos ihmisellä on nälkä, on luonnollista tyydyttää se nälkä. Ruokailutottumukset omaksutaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kyseessä on lapsi, jolla on lapsen ajattelu.
Luitko aloitusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lähisukulainen lapsena toimi juuri noin, ei toiminut mikään keino. Meni kaikille varatut herkutkin salaa varastaen, häpeäkään ei saanu lopettamaan, vaikka herkuitta jääneet muut lapset suuttui ilmiliekkeihin. Teininä alkoi päihderiippuvuudet ja myöhemmin kaikki muut peli yms riippuvuudet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6-vuotias herää aamuisin viiden, kuuden aikaan ja todellakin kaivaa kaikki kaapit läpi ja jos löytää herkkuja niin syö ne. Syö pelkkää sokeria tai hunajaakin jos niitä on keittiössä. Muistan lapsena, että mun serkut teki samaa. Mielestäni ihan normaalia.
Toi rahan varastaminen on eri asia ja sille pitäis varmaan tehdä jotain.
No ei ole todellakaan normaalia.
Lapselle kunnollinen iltapala.
Jos lapsi luontaisesti herää aikaisin ja aikuisia ei nappaa herätä, niin lapselle neuvotaan ja tehdään vaikka kuvista muistilista aamuun aluksi. Pissi, hampaiden pesu ja jääkaapista aamupala.
Tämän aamupalan äiti/isä tekee lapsen kanssa illalla yhdessä jääkaappiin valmiiksi. Vaikkapa porkkanatikkuja vedessä pakasterasiassa, lasi maitoa, pari täysjyväleipää juustolla, kinkulla, kurkulla ja salaatilla. Välillä vaikka joku hedelmä, marjoja tai vaikka marjarahkaa toisen voileivän tai porkkanatikkujen tilalla.
Ksylitolipastilli vielä siihen loppuun.
Näin lapsi oppii hetkessä syömään aamulla terveellisesti, illalla on kivaa yhteistä puuhaa ja päivät kulkevat mukavasti.
Lisäksi aamuihin voi yhdistää vaikka kuuntelukirjan. Eli aamupalan jälkeen vaikka kirjaa ja legoja/ muuta puuhaa.
Josko sitten vanhemmat jo jaksaisivatkin taas olla lapsensa kanssa ja laittaa viimeistään yhdeksäksi vaikka puuron ja myöhemmin päivän muut ateriat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen addioktioherkkä. Puutostilat aiheuttaa minulle pakkomielteen jotain ruoka-ainetta kohtaan, kuten sokeria. Addiktoitumiset ovat pysyneet kurissa, kun syön purkista reilulla annoksella niitä vitamiineja ja hivenaineita, joiden imeytymisessä on vaikeuksia ja päädyn äkkiä puutostilaan. Syömisiäni kun olen käynyt ravitsemusterapeutin kanssa läpi, niiden pitäisi olla ok. Mutta tiettyjen aineiden kohdalla monipuolinen normaali syöminen ei riitä elimistölleni.
Enkä todellakaan yritä väittää tätä kaikkien kohdalla kaiken selittäväksi, mutta se ei paljoa maksa käyttää lapsi verikokeessa, jossa katsotaan kaikki arvot läpi. Jos kaikki on kunnossa, niin sitten ainakin on poissuljettu tuo ja ongelmaan on etsittävä muualta ratkaisua.
Tuliko sinulle mielitekoja vai narkkimainen tarve, että voit vaikka varastaa?
Rahatilanne ei ole koskaan ollut niin heikko, että olisi tarvinnut varastaa. Mutta jos himo on iskenyt sen jälkeen, kun kaikki kaupat ovat menneet kiinni, niin saanut ihan tosissaan töitä tehdä itseni hillitsemisessä, etten olisi murtautunut lähimpään kioskiin tai kauppaan. Mieliteot ovat itselläni, oi, uusi maku jäätelössä, voisi maistaa joskus (ja kävelen ohi unohtaen asian välittömästi), kun taas nämä narkkimaiset addiktio-pakkomielteet eivät anna rauhaa ellei saa sitä tyydytettyä, tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Minun lähisukulainen lapsena toimi juuri noin, ei toiminut mikään keino. Meni kaikille varatut herkutkin salaa varastaen, häpeäkään ei saanu lopettamaan, vaikka herkuitta jääneet muut lapset suuttui ilmiliekkeihin. Teininä alkoi päihderiippuvuudet ja myöhemmin kaikki muut peli yms riippuvuudet.
Jatkoksi, perheen muut lapset oli normaalit herkkusuut, eikä varastanut rahaa jolla ostaa herkkuja tai kaivanu jokaisen paikan etsiäkseen kätköistä herkkuja. Niin ja tietenkin valmistanut leipomuksia mistä tahansa mitä kaapista löytyi, jos ei muuta niin suoraan sokeria suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös tarjota enemmän lapsen suosikkiruokia kunhan ne ovat kohtuuden rajoissa. Jos lapsi toivoo vaikka makaronilaatikkoa, spagettia tai makkaraa ja tarjolla on lapsen inhoamaa kaalilaatikkoa, hernekeittoa ja vastaavaa on kyse selkeästä kiusantekemisestä. Koska kukaan ei noita inhokkiruokia syö jää tähteitä vielä moneksi päiväksi, eikä uutta ruokaa edes ole tarjolla ennen kun nämä inhokit on syöty loppuun. Harvoin kai lasten toivomat ruoat niitä kalliimpia edes ovat. Teinit sitten suuttuvat ainakin tämän palstan mukaan kun eivät saa pikaruokaa, sushia, kerrosvoileipiä tai Hetki-salaatteja tai naurettavan kallista energiajuomaa, eivätkä suostu muuta syömään. Harvoin kai kukaan lapsi mitään kallista lihaa tai vastaavaa edes haluaa syödä.
Jos lapsen mekanismit on rikki, voi lapsi kyllä syödä määräänsä enemmän, jos saa mahdollisuuden. Olisi tärkeää päästä käsiksi juurisyyhyn.
Olen itse stressilapsi, joka lihoi ilman ahtamistakin, kun aineenvaihdunta ja hormonit muuttuivat. Ja nyt lähipiirissä on yksi pakonomaisesti syövä alle kymmenvuotias. Se alkoi jo ihan pienenä. Herkut on kuin alkoholi alkoholistille.
No lihomisen juurisyy on ruokailutottumukset. Suomessa ruokailutottumusten muutos on räjähdysmäisesti lisännyt lihomista viime vuosikymmeninä, erityisesti lasten.
Kun kodin ruokailutottumukset on pielessä kuten aloittajan tapauksessa, lapsi syö nälkäänsä sokeriherkkuja. Kaikki vanhemmat ei tajua, että lapsi tarvitsee säännölliset ruoka-ajat ja terveelliset välipalat. Ne ovat opittuja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Minun lähisukulainen lapsena toimi juuri noin, ei toiminut mikään keino. Meni kaikille varatut herkutkin salaa varastaen, häpeäkään ei saanu lopettamaan, vaikka herkuitta jääneet muut lapset suuttui ilmiliekkeihin. Teininä alkoi päihderiippuvuudet ja myöhemmin kaikki muut peli yms riippuvuudet.
Niin. Me, jotka tiedämme, näemme tilanteen ja ap myös selvästikin, kun on huolissaan ja kirjoittanut aloituksen miten on. Sitten täällä on nämä "normalisoijat" vrt. Ei pidä syödä enemmän kuin kuluttaa ja syö riittävästi kasviksia niin kaikki sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?
Minä koin kaikki nuo lapsena ja enemmänkin, en silti ole sokeri, kahvi, alkoholi tms. riippuvainen
Oi ihanko totta. Jokainen kokee samoin? Addiktiot kuitenkin johtuvat ongelmista ja lapsen käytös on addiktiivista. Etenkin hylkäämistrauma aktivoi opioidijärjestelmää ja sitä kautta sokerinhimoa. Silti jokaisen hylätyn lapsen opioidijärjestelmä ei aiheuta ongelmaa. Ihmisillä on suuret geneettiset erot sen toiminnassa.
Jospa lopettaisit epätieteellisen sokeriaddiktiopuheen? Sokeri ei ole riippuvuutta aiheuttava aine eikä ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä sokeririippuvuudesta. Kyseessä on huuhaa.
Tähän löytyy kyllä googlaamalla ihan validia tieteellistä dataa, tosin melko tuoretta. Enkä sanonut, että kyseessä olisi sokeriaddiktio vaan syvempi ongelma, jonka yksi ilmenemismuoto on himo epäterveisiin hiilareihin. Tätä voidaan hoitaa esim. naltreksonilla, joka on myös alkoholivieroitukseen käytettävä lääke ja laihdutuslääke.
Googlaa yliaktiivinen opioidijärjestelmä, opioidijärjestelmä, naltreksoni, ylipaino opioidijärjestelmä.
Jospa nyt pysyisit siinä faktassa, että kyseessä on lapsi ja ensimmäinen ravitsemustieteellinen tosiasia lasten ja aikuisten kohdalla on riittävä ja monipuolinen ruokavalio ja ruokarytmi.
Koska ap hävisi keskustelusta kuin pieru saharaan, hän ei ole vastailemassa kysymyksiin, mutta kertoi itsekin, että herkkuja syödään nälkään. Ei todellakaan tuon ikäisen ruokailutottumuksia korjailla lääkkeillä ellei ole sairautta. Herkkujen syöminen nälkään tai tylsyyteen ei ole sairaus eikö oire sairaudesta.
Nyt vedit mutkat suoriksi, että olisin lapselle ehdottamassa mitään lääkitystä. Tuossa kysyttiin tieteellisiä perusteita ja niitä kirjoitin.
Olen henk koht sitä mieltä, että on vähättelyä pitää lapsen ongelmaa vain syömisongelmana, koska toiminta on noin pakkomielteistä. Mitä aiemmin addiktioihin päästään käsiksi, sitä parempi. Se, löytyykö oikea apu, on sitten toinen asia. Mutta on todella vaikea taistella addiktioa vastaan sillä, että joku ulkopuolinen vain käskee.
Huonot ruokailutottumukset ei ole sama kuin pakkomielle. Älä patologisoi asioita. Jos ihmisellä on nälkä, on luonnollista tyydyttää se nälkä. Ruokailutottumukset omaksutaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kyseessä on lapsi, jolla on lapsen ajattelu.
Luitko aloitusta?
Luin, mikä on ongelmasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähisukulainen lapsena toimi juuri noin, ei toiminut mikään keino. Meni kaikille varatut herkutkin salaa varastaen, häpeäkään ei saanu lopettamaan, vaikka herkuitta jääneet muut lapset suuttui ilmiliekkeihin. Teininä alkoi päihderiippuvuudet ja myöhemmin kaikki muut peli yms riippuvuudet.
Niin. Me, jotka tiedämme, näemme tilanteen ja ap myös selvästikin, kun on huolissaan ja kirjoittanut aloituksen miten on. Sitten täällä on nämä "normalisoijat" vrt. Ei pidä syödä enemmän kuin kuluttaa ja syö riittävästi kasviksia niin kaikki sujuu.
Kukaan ei normalisoi tilannetta vaan yrittää vääntää rautalangasta, mistä tuo käytös juontuu. Asian korjaaminen ei ole mitään magiikkaa tai vieroitushoitoa vaan koko perheen terveitä ruokailutottumuksia ja niiden opettelua. Tämän saman saisitte kuulla keneltä tahansa laillistetulta ravitsemusterapeutilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös tarjota enemmän lapsen suosikkiruokia kunhan ne ovat kohtuuden rajoissa. Jos lapsi toivoo vaikka makaronilaatikkoa, spagettia tai makkaraa ja tarjolla on lapsen inhoamaa kaalilaatikkoa, hernekeittoa ja vastaavaa on kyse selkeästä kiusantekemisestä. Koska kukaan ei noita inhokkiruokia syö jää tähteitä vielä moneksi päiväksi, eikä uutta ruokaa edes ole tarjolla ennen kun nämä inhokit on syöty loppuun. Harvoin kai lasten toivomat ruoat niitä kalliimpia edes ovat. Teinit sitten suuttuvat ainakin tämän palstan mukaan kun eivät saa pikaruokaa, sushia, kerrosvoileipiä tai Hetki-salaatteja tai naurettavan kallista energiajuomaa, eivätkä suostu muuta syömään. Harvoin kai kukaan lapsi mitään kallista lihaa tai vastaavaa edes haluaa syödä.
Jos lapsen mekanismit on rikki, voi lapsi kyllä syödä määräänsä enemmän, jos saa mahdollisuuden. Olisi tärkeää päästä käsiksi juurisyyhyn.
Olen itse stressilapsi, joka lihoi ilman ahtamistakin, kun aineenvaihdunta ja hormonit muuttuivat. Ja nyt lähipiirissä on yksi pakonomaisesti syövä alle kymmenvuotias. Se alkoi jo ihan pienenä. Herkut on kuin alkoholi alkoholistille.
No lihomisen juurisyy on ruokailutottumukset. Suomessa ruokailutottumusten muutos on räjähdysmäisesti lisännyt lihomista viime vuosikymmeninä, erityisesti lasten.
Kun kodin ruokailutottumukset on pielessä kuten aloittajan tapauksessa, lapsi syö nälkäänsä sokeriherkkuja. Kaikki vanhemmat ei tajua, että lapsi tarvitsee säännölliset ruoka-ajat ja terveelliset välipalat. Ne ovat opittuja asioita.
Oman hoitokontaktini mukaan ne ovat kehon kemiallisia epätasapainoja, jotka johtuvat psyykkisistä kokemuksista.
Olisin valtava valas, jos en olisi armoton piiskuri syömisieni suhteen jatkuvasti, päivittäin. Alkoholi oli viedä hengen. Mt-tausta. Seksuaalista väkivaltaa pienenä lapsena.
Sokeririippuvuus ja dopamiinin yhteys. Lue tiede-lehdestä lisää.
Ei ole huuhaata.
En halua kierteeseen, missä ostan koko ajan vain suurempia vaatteita ja syön kilokaupalla vuorotellen makeaa ja suolaista. Kun ikää tulee lisää lihominen vauhdittuu. Kokeilin rajatonta syömistä puoli vuotta. Lihoin 6 kiloa. Eli ylimääräinen kilo/kk. Oli pakko lopettaa.
Tämän päivän 30 v. reilusti ylipainoinen ei elä enää 60-vuotiaana. Tai jos elää, niin missä laitoksessa makaa liikkumattomana??!
Peruskoulussa, Suomessa, on paljon ylipainoisia, paljon enemmän kuin ennen.
Kyllä nämä asiat yleensä jollain lailla ovat perheen tottumuksista riippuvaisia.
Meillä on tuttava perhe jossa lapset syö vaikka joka päivä herkkuja, ei mitään rajoituksia. Jopa perheen 2v lapsi osaa itse hakea kaapeista pullaa, munkkia, donitsia, karkkia.. eikä vanhemmat sano mitään. Tai joo saattavat olla että ; äläs nyt Eino! Ei saa ottaa herkkuja!
Ja siihen se paasaus jää ja pian lapsi on jo hakenut uuden munkin kaapista ja tulee syömään sitä vieraiden eteen.
Lapset myös on kaikki vähän ylipainoisia kuten vanhempansa, eli siitä jo voi päätellä että kaikilla olisi parannettavaa ruuan suhteen.
Vanhemmilla on iso merkitys siitä millainen suhde lapselle muodostuu ruokaan. Onko ruoka lohduke; palkinto vai vain polttoainetta että jaksaa päivän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös tarjota enemmän lapsen suosikkiruokia kunhan ne ovat kohtuuden rajoissa. Jos lapsi toivoo vaikka makaronilaatikkoa, spagettia tai makkaraa ja tarjolla on lapsen inhoamaa kaalilaatikkoa, hernekeittoa ja vastaavaa on kyse selkeästä kiusantekemisestä. Koska kukaan ei noita inhokkiruokia syö jää tähteitä vielä moneksi päiväksi, eikä uutta ruokaa edes ole tarjolla ennen kun nämä inhokit on syöty loppuun. Harvoin kai lasten toivomat ruoat niitä kalliimpia edes ovat. Teinit sitten suuttuvat ainakin tämän palstan mukaan kun eivät saa pikaruokaa, sushia, kerrosvoileipiä tai Hetki-salaatteja tai naurettavan kallista energiajuomaa, eivätkä suostu muuta syömään. Harvoin kai kukaan lapsi mitään kallista lihaa tai vastaavaa edes haluaa syödä.
Jos lapsen mekanismit on rikki, voi lapsi kyllä syödä määräänsä enemmän, jos saa mahdollisuuden. Olisi tärkeää päästä käsiksi juurisyyhyn.
Olen itse stressilapsi, joka lihoi ilman ahtamistakin, kun aineenvaihdunta ja hormonit muuttuivat. Ja nyt lähipiirissä on yksi pakonomaisesti syövä alle kymmenvuotias. Se alkoi jo ihan pienenä. Herkut on kuin alkoholi alkoholistille.
No lihomisen juurisyy on ruokailutottumukset. Suomessa ruokailutottumusten muutos on räjähdysmäisesti lisännyt lihomista viime vuosikymmeninä, erityisesti lasten.
Kun kodin ruokailutottumukset on pielessä kuten aloittajan tapauksessa, lapsi syö nälkäänsä sokeriherkkuja. Kaikki vanhemmat ei tajua, että lapsi tarvitsee säännölliset ruoka-ajat ja terveelliset välipalat. Ne ovat opittuja asioita.
Oman hoitokontaktini mukaan ne ovat kehon kemiallisia epätasapainoja, jotka johtuvat psyykkisistä kokemuksista.
Ja mikä on tämä hoitokontakti? Masennus ja muut psyykkiset jutut vaikuttavat kaikkeen, myös syömiseen. Masentunut lihoo, koska nopeat hiilarit piristävät hetkellisesti mieltä ja koska fyysinen aktiivisuus yleensä vähenee. Tämä on totta.
Lasten lihominen johtuu lähes aina perheen ruokailutavoista, jos kyseessä ei ole mikään sairaus. Siksipä lasta ei hoideta yksinään vaan apua tarvitsevat myös vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani lapsuudessani herkut olivat kielletty ja karkkipäivä ehdoton. Opin sitten myös jo hyvin nuorena syömään salaa. Jos kotona oli herkkuja ja vierasvaroja syötiin ne heti. Herkkuja oli oikeastaan pakko syödä heti kun niitä näki, koska muuten joku muu ehti ne syömään. Lapsena ja vielä nuorena pakotettiin myös syömään kaikkea pahaa, eikä toiveitani ruoan suhteen oikeastaan huomioitu. Koulussakin oli pahaa ruokaa, josta ei edes tullut täyteen. Paljon ikävää tapahtui ja kun en saanut oikeaa apua ongelmiini opin sitten jo hyvin nuorena myös lohtusyömään.
Nykyään aikuisena ruokavalioni on täysin pielessä, mutta syön tasan sitä mitä itse haluan. Monet ongelmani ovat todella pahoja, mutta mitään apua mihinkään ei tietenkään saa. Syöminen on ollut sitten se juttu, jolla olen yrittänyt hoitaa mm. ahdistustani. Tietenkään se ei auta yhtään mitään. Näihin syömisongelmiin en oikeastaan ole edes yrittänyt hakea apua kun muihinkaan ongelmiini en ole apua saanut. Vasta aikuisena sain toki diagnoosin, joka selittänee myös näitä syömisongelmia ja suurta riskiä erilaisiin riippuvuuksiin sekä toki muitakin ongelmiani, mutta varsinaiseen diagnoosiin, josta ei parannuta en ole mitään apua saanut.
Lapsuudesta muistui mieleen sitten myös pakkomielteinen karkkipäivän odottaminen. Mikään muu ei oikein kiinnostanut tai mitään jaksanut kunhan vain odotti sitä karkkipäivää. Olen myös kokenut paljonkin aikoja, jolloin oikeasti odotin jotain päivää, jolloin tarjolla on jotakin hyvää ruokaa. Ensin tämä oli kouluruoan kanssa ja sitten myöhemmin kun olin hommissa, joihin kuului lounasruokailu buffetissa parissakin vaihtoehtoisessa ravintolassa näiden ruokalistojen parasta päivää, joka oli toisessa yleensä loppuviikolla. Maanantaisin ja tiistaisin noissakin oli yleensä huonointa ruokaa. Ylipäätään ainoa mukava ja eteenpäin jaksava ajatus elämässä on pitkiä aikoja ollut se, että kohta pääsee taas syömään ja herkut odottavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähisukulainen lapsena toimi juuri noin, ei toiminut mikään keino. Meni kaikille varatut herkutkin salaa varastaen, häpeäkään ei saanu lopettamaan, vaikka herkuitta jääneet muut lapset suuttui ilmiliekkeihin. Teininä alkoi päihderiippuvuudet ja myöhemmin kaikki muut peli yms riippuvuudet.
Niin. Me, jotka tiedämme, näemme tilanteen ja ap myös selvästikin, kun on huolissaan ja kirjoittanut aloituksen miten on. Sitten täällä on nämä "normalisoijat" vrt. Ei pidä syödä enemmän kuin kuluttaa ja syö riittävästi kasviksia niin kaikki sujuu.
Kukaan ei normalisoi tilannetta vaan yrittää vääntää rautalangasta, mistä tuo käytös juontuu. Asian korjaaminen ei ole mitään magiikkaa tai vieroitushoitoa vaan koko perheen terveitä ruokailutottumuksia ja niiden opettelua. Tämän saman saisitte kuulla keneltä tahansa laillistetulta ravitsemusterapeutilta.
Vietkö alkoholistin ravitsemusterapeutille? Pornoaddiktin? Narkin?
Huonot ruokailutottumukset ei ole sama kuin pakkomielle. Älä patologisoi asioita. Jos ihmisellä on nälkä, on luonnollista tyydyttää se nälkä. Ruokailutottumukset omaksutaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kyseessä on lapsi, jolla on lapsen ajattelu.