Lapsen sokeri-/herkkuriippuvuus
Pitäisikö lapsilla olla edes itsehillintää? Ovatko kaikki lapset tällaisia? Omani on 12v ja on jo 1v saakka opetellut tuolin avulla kiipeämään kuivakaapille josta söi palasokerit. En voi ostaa mitään herkkuja kotiin kun ne katoavat saman tien, ihan sama minne piilotan. Eikä mielestäni ole kovin kodikasta piilottaa joku keksipaketti sukkien sekaan ja kailaa vieraille tarjottavaksi tms. Joskus myös varastaa rahaa, pieniä summia ja harvoin mutta silti, ostaa sillä salaa herkkuja. Vie pullot salaa ja ostaa niillä rahoilla. Vaihtoehto "älä osta herkkuja" on usein käytössä mutta ei mielestäni ratkaisu ettei koskaan mitään voi ostaa kotiin ilman että se katoaa. Uhkailu, lahjonta tai kiristys ei auta. Olen tosissani huolissani tuosta lapsesta ja siitä mihin tämä on porttiteoria. Viimeisin keksintö on käydä sairaan mummonsa luona kylässä, koska tietää että sieltä saa rahaa mukaansa. Sai kympin viimeksi ja käytti kaiken heti herkkuihin. Kiinni jäi kun löytyi roskat huoneesta. Kai pitäisi olla tyytyväinen että on vain sokeririippuvuus, pahemminkin voisi kai jo tässä iässä olla. Olen niin kyllästynyt. Syö varmaan herkkuja nälkään ja tylsyyteen mutta en voi aina olla perään katsomassa, ruokaa kyllä saa säännöllisesti. Saattaa ostaa vain yhden tikkarin tai 2 pussia sipsiä ja 1,5L limun ja mitä vaan tältä väliltä. Tekee tätä yksin ja kavereiden kanssa. Jos ei vielä tullut ilmi, niin ei, puhuminen ei auta. Välillä pidämme leffailtoja tai käymme piknikillä, syömme muuten herkkuja, joten siitäkään ei ole kyse ettei koskaan saa mitään. Huoh!
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Eihän tuossa ollut mitään apua ap:lle. Joku kirjoittaa puolisonsa menehtyneen ja toinen tulee kirjoittamaan, miten on itse ollut 40 vuotta onnellisessa avioliitossa ja edelleen jatkuu.
Eri
Mitä ihmettä? Oletko oikeassa ketjussa?
Samaa ihmettelin. Ketjussa puhutaan karkista ja tämä puhuu kuolemasta :)
En ollut tuon kirjoittaja, mutta onko täällä ihan oikeasti näin tyhmiä ihmisiä, että ei tajuta, että kyseessä oli esimerkkivertaus selventämään asiaa? Ja siinä esimerkissä voidaan todellakin puhua ihan mistä vain, vaikka puolison kuolemasta. Ihan todellako ette käsitä?
Tämän palstan taso on ollut viime aikoina hämmästyttävän alhainen. Täällä ei voi kohta keskustella mistään, kun ei tajuta näköjään ihan yksinkertaisiakaan asioita.
-eri
Katso ekana peiliin kun puhut tajuamisesta. Karkki ja kuolema ei ole millään tavalla verrattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Enhän sanonut mitään mielipidettä suhtautumisesta karkkeihin vaan ylimielisestä suhtautumisesta toisen ongelmaan ja oman upean vanhemmuutensa hypetyksestä. Tuon vastaajan tarkoitus oli vain ja ainoastaan tuoda ap:lle pahaa mieltä ja huonoa omatuntoa.
Sinä et kirjoittajan tarkoitusta tiedä! Kirjoittajan tarkoitus oli vastata ap:n esittämään kysymykseen, ovatko kaikki lapset tuollaisia ja vastaus on, että ei ole. Tuon pahan mielen keksit ihan omasta päästäsi. Opettele lukemaan, mitä kysyttiin.
Jos tarkoitus oli vastata kysymykseen, vastaus olisi ollut Ei, kaikki lapset eivät ole tuollaisia.
Koska oli pakko lisätä miten heidän perheessä ei syödä karkkia eikä lapsille ole sitä pienenä annettu, vastaus muuttui pahan mielen tarkoitukselliseksi tuottamiseksi ja oman upean vanhemmuuden hypetykseksi
Halut johonkin, kuten sokeriin tai herkkuihin, eivät ole riippuvuuksia, vaan evoluution muokkaamia välttämättömyyksiä. Ei ole lasta eikä aikuista ilman näitä.
Sokeririippuvuudesta on todella vaikea päästä eroon, koska runsas sokerin käyttö on jo ehtinyt aiheuttaa muutoksia elimistössä. Ihmisen elimistöä ei ole tarkoitettu sokerin syömiseen.
Lapsettomana en oikein tiedä mitään 12-vuotiaiden poikien sielunelämästä, mutta itselläni on ihan selkeä taipumus purkaa ahdistusta syömällä ja helpottaa mm. yksinäisyyden tunnetta.
Onko teillä kotona ollut tapana lohduttaa ruoalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Enhän sanonut mitään mielipidettä suhtautumisesta karkkeihin vaan ylimielisestä suhtautumisesta toisen ongelmaan ja oman upean vanhemmuutensa hypetyksestä. Tuon vastaajan tarkoitus oli vain ja ainoastaan tuoda ap:lle pahaa mieltä ja huonoa omatuntoa.
Sinä et kirjoittajan tarkoitusta tiedä! Kirjoittajan tarkoitus oli vastata ap:n esittämään kysymykseen, ovatko kaikki lapset tuollaisia ja vastaus on, että ei ole. Tuon pahan mielen keksit ihan omasta päästäsi. Opettele lukemaan, mitä kysyttiin.
Jos tarkoitus oli vastata kysymykseen, vastaus olisi ollut Ei, kaikki lapset eivät ole tuollaisia.
Koska oli pakko lisätä miten heidän perheessä ei syödä karkkia eikä lapsille ole sitä pienenä annettu, vastaus muuttui pahan mielen tarkoitukselliseksi tuottamiseksi ja oman upean vanhemmuuden hypetykseksi
Älä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana en oikein tiedä mitään 12-vuotiaiden poikien sielunelämästä, mutta itselläni on ihan selkeä taipumus purkaa ahdistusta syömällä ja helpottaa mm. yksinäisyyden tunnetta.
Onko teillä kotona ollut tapana lohduttaa ruoalla?
Tätä yritin tuoda esille ensimmäisellä sivulla puhumalla traumoista. Vain alapeukkuja.
Sain lääkkeen traumoihini. Sokerintarve hävisi seuraavana päivänä.
Lapsen toiminta on addiktiivista, kun hankkii niitä herkkuja noin maanisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Enhän sanonut mitään mielipidettä suhtautumisesta karkkeihin vaan ylimielisestä suhtautumisesta toisen ongelmaan ja oman upean vanhemmuutensa hypetyksestä. Tuon vastaajan tarkoitus oli vain ja ainoastaan tuoda ap:lle pahaa mieltä ja huonoa omatuntoa.
Sinä et kirjoittajan tarkoitusta tiedä! Kirjoittajan tarkoitus oli vastata ap:n esittämään kysymykseen, ovatko kaikki lapset tuollaisia ja vastaus on, että ei ole. Tuon pahan mielen keksit ihan omasta päästäsi. Opettele lukemaan, mitä kysyttiin.
Jos tarkoitus oli vastata kysymykseen, vastaus olisi ollut Ei, kaikki lapset eivät ole tuollaisia.
Koska oli pakko lisätä miten heidän perheessä ei syödä karkkia eikä lapsille ole sitä pienenä annettu, vastaus muuttui pahan mielen tarkoitukselliseksi tuottamiseksi ja oman upean vanhemmuuden hypetykseksi
Älä jaksa.
Arvelinkin että argumentit loppuu
Ei loppunut, mutta tuollainen vänkääminen on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Sokeririippuvuudesta on todella vaikea päästä eroon, koska runsas sokerin käyttö on jo ehtinyt aiheuttaa muutoksia elimistössä. Ihmisen elimistöä ei ole tarkoitettu sokerin syömiseen.
Itse asiassa koko sokeririippuvuus on huuhaata, jonka tyrmää tiede yksiselitteisesti. Ruokailutottumukset sen sijaan on opittuja.
Tuleva päihdeaddikti?
Suolistosairaus, ravintoaineet ei imeydy, keho huutaa sokerista nopeaa energiaa?
Alkoholi on nopeaa sokerienergiaa. Kun ei jaksa enää juoda, siirtyy huumeisiin. Sain lopetettua juomisen. Huumeisiin en onneksi ehtinyt. Nykyisin tulee sokerihimoja välillä. Säännölliset ruokailut auttavat. Ja ruokavalio on räätälöitynyt melko puhtaaksi, ei eineksiä, ei makeutusaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.
Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?
Miksi sua ärsyttää terve suhtautuminen karkkeihin?
Eihän tuossa ollut mitään apua ap:lle. Joku kirjoittaa puolisonsa menehtyneen ja toinen tulee kirjoittamaan, miten on itse ollut 40 vuotta onnellisessa avioliitossa ja edelleen jatkuu.
Eri
Mitä ihmettä? Oletko oikeassa ketjussa?
Samaa ihmettelin. Ketjussa puhutaan karkista ja tämä puhuu kuolemasta :)
En ollut tuon kirjoittaja, mutta onko täällä ihan oikeasti näin tyhmiä ihmisiä, että ei tajuta, että kyseessä oli esimerkkivertaus selventämään asiaa? Ja siinä esimerkissä voidaan todellakin puhua ihan mistä vain, vaikka puolison kuolemasta. Ihan todellako ette käsitä?
Tämän palstan taso on ollut viime aikoina hämmästyttävän alhainen. Täällä ei voi kohta keskustella mistään, kun ei tajuta näköjään ihan yksinkertaisiakaan asioita.
-eri
Katso ekana peiliin kun puhut tajuamisesta. Karkki ja kuolema ei ole millään tavalla verrattavissa.
Ikävä sanoa, mutta kyse taitaa olla nyt ihan siitä, että älykkyytesi ei riitä tajuamaan analogiaa.
Rautalangasta:
-Onko kaikki lapset tällaisia?
-Ei ole, minun lapseni on paljon parempi.
-Puolisoni kuoli, tämä on hirveää.
-Minäpä olen ollut 40 vuotta naimisissa ja meilläpä avioliitto senkun jatkuu.
Joko ymmärsit? Pystytkö näkemään mitään yhtäläisyyttä?
Kannattaa ainakin kertoa mitä haittavaikutuksia terveyteen ylettömällä herkuttelulla on.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva päihdeaddikti?
Suolistosairaus, ravintoaineet ei imeydy, keho huutaa sokerista nopeaa energiaa?
Alkoholi on nopeaa sokerienergiaa. Kun ei jaksa enää juoda, siirtyy huumeisiin. Sain lopetettua juomisen. Huumeisiin en onneksi ehtinyt. Nykyisin tulee sokerihimoja välillä. Säännölliset ruokailut auttavat. Ja ruokavalio on räätälöitynyt melko puhtaaksi, ei eineksiä, ei makeutusaineita.
Tässä malliesimerkki täydestä huuhaasta.
Kun lapsella on syömisongelma, jäljet johtaa kotiin. Miksi ap ei kommentoi? Kuulostaa trollilta jos tekee aloituksen, mutta ei vastaa.
Miksi lapsi joutuu nälkäänsä syömään soneriherkkuja? Miten on teidän perheen ruoka- ja välipalarytmin?
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsella on syömisongelma, jäljet johtaa kotiin. Miksi ap ei kommentoi? Kuulostaa trollilta jos tekee aloituksen, mutta ei vastaa.
Miksi lapsi joutuu nälkäänsä syömään soneriherkkuja? Miten on teidän perheen ruoka- ja välipalarytmin?
Johtaa jäljet myös addiktoituvaan persoonaan, jolla on jo ensimmäinen addiktio aktivoitunut.
Miten vanhemmat? Vahvasti perinnöllistä. Tai jos lapsi on adoptoitu niin jo se trauma voi laukaista addiktiomekanismit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana en oikein tiedä mitään 12-vuotiaiden poikien sielunelämästä, mutta itselläni on ihan selkeä taipumus purkaa ahdistusta syömällä ja helpottaa mm. yksinäisyyden tunnetta.
Onko teillä kotona ollut tapana lohduttaa ruoalla?
Tätä yritin tuoda esille ensimmäisellä sivulla puhumalla traumoista. Vain alapeukkuja.
Sain lääkkeen traumoihini. Sokerintarve hävisi seuraavana päivänä.
Lapsen toiminta on addiktiivista, kun hankkii niitä herkkuja noin maanisesti.
Voisiko joku alapeukuttaja kommentoida ihan sanallisesti?
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?
Minä koin kaikki nuo lapsena ja enemmänkin, en silti ole sokeri, kahvi, alkoholi tms. riippuvainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokeririippuvuudesta on todella vaikea päästä eroon, koska runsas sokerin käyttö on jo ehtinyt aiheuttaa muutoksia elimistössä. Ihmisen elimistöä ei ole tarkoitettu sokerin syömiseen.
Itse asiassa koko sokeririippuvuus on huuhaata, jonka tyrmää tiede yksiselitteisesti. Ruokailutottumukset sen sijaan on opittuja.
Sokeririippuvuus = addiktio
Monelle aineelle ja asialle voi addiktoitua
Meillä 6-vuotias herää aamuisin viiden, kuuden aikaan ja todellakin kaivaa kaikki kaapit läpi ja jos löytää herkkuja niin syö ne. Syö pelkkää sokeria tai hunajaakin jos niitä on keittiössä. Muistan lapsena, että mun serkut teki samaa. Mielestäni ihan normaalia.
Toi rahan varastaminen on eri asia ja sille pitäis varmaan tehdä jotain.
Sinä et kirjoittajan tarkoitusta tiedä! Kirjoittajan tarkoitus oli vastata ap:n esittämään kysymykseen, ovatko kaikki lapset tuollaisia ja vastaus on, että ei ole. Tuon pahan mielen keksit ihan omasta päästäsi. Opettele lukemaan, mitä kysyttiin.