Lapsen sokeri-/herkkuriippuvuus

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella on syömisongelma, jäljet johtaa kotiin. Miksi ap ei kommentoi? Kuulostaa trollilta jos tekee aloituksen, mutta ei vastaa.

Miksi lapsi joutuu nälkäänsä syömään soneriherkkuja? Miten on teidän perheen ruoka- ja välipalarytmin?

Aloitus on tehty eilen illalla, joten ehkäpä ap ei ole täällä. Kannattaa vilkaista aloituksen aika. Muuten samaa mieltä, että syömisongelmissa jäljet johtavat sylttytehtaalle eli kotiin. Ei niin, että syytellään lasta, jos lapsi syö nälkäänsä pullorahoilla ostamiaan herkkuja, kun kotona ei saa tarpeeksi ravitsevaa ruokaa tai herkut on  kielletty. 

Vanhemmuus on ollut pahasti hukassa jo alusta alkaen, jos 12v. syö mitä lystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.

Ai hitto, piti hakea oikein aurinkolasit päähän kun loistavan vanhemman sädekehä häikäisee.

Ensinnäkin ap puhui vaan omasta lapsestaan, ei että kaikki noin toimii ja toiseksi, mitä ap:ta auttaa että tuut siihen leijumaan omalla loistavalla lapsenkasvatuksellasi?

Ap kysyy viestinsä toisessa lauseessa melko selvällä suomella että ovatko kaikki lapset tällaisia. Olisikohan tuo suolaamasi viesti ollut vastaus siihen kysymykseen? Hyvä keino asialliseen keskusteluun on myös kuunnella, eikä vaan öyhöttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?

Minä koin kaikki nuo lapsena ja enemmänkin, en silti ole sokeri, kahvi, alkoholi tms. riippuvainen

Oi ihanko totta. Jokainen kokee samoin? Addiktiot kuitenkin johtuvat ongelmista ja lapsen käytös on addiktiivista. Etenkin hylkäämistrauma aktivoi opioidijärjestelmää ja sitä kautta sokerinhimoa. Silti jokaisen hylätyn lapsen opioidijärjestelmä ei aiheuta ongelmaa. Ihmisillä on suuret geneettiset erot sen toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 6-vuotias herää aamuisin viiden, kuuden aikaan ja todellakin kaivaa kaikki kaapit läpi ja jos löytää herkkuja niin syö ne. Syö pelkkää sokeria tai hunajaakin jos niitä on keittiössä. Muistan lapsena, että mun serkut teki samaa. Mielestäni ihan normaalia.

Toi rahan varastaminen on eri asia ja sille pitäis varmaan tehdä jotain.

Järkyttävää vanhemmuutta teillä! Mikset huolehdi, että lapsi saa tarpeeksi ravitsevaa ruokaa ja välipaloja?

Ja herkkuja syödään kohtuudella koko perheen kanssa, ettei tarvitse yöllä etsiä niitä.

Ap ei kerro nyt kaikkea. Kyse ei ole "vain herkkuriippuvuudesta", vaan ongelma on monisyisempi. Jos jätetään vertauksista käyty vääntö eli keskustelun metatason analyysi pois, tässä ketjussa on jo ollut useita hyviä kommentteja. Jos lapsen käyttäytyminen on todella kuten ap kuvaa, on todennäköistä, että kyseessä ei ole vain yksi ongelma vaan läsnä on monia eri tekijöitä - joista useimmat on jo esitetty vaihtoehtoina. Tärkein selitys mielestäni on psykologinen, ja siltä osin lapsi käyttäytyy huonosti ja tavoilla, jota vanhemman ei tulisi sallia (varastaminen, sukulaisilta ruinaaminen, piilottelu). Sinänsä vanhempi on oikeilla jäljillä, että pelkää tulevaa, kun nuoren elämään tulevat myös ns. aikuisten päihteet. Hyvä, että kirjoitti tänne huolensa. Se, mitä vanhemman pitää tehdä juuri nyt, on viheltää peli poikki. Jos/kun vanhempi on yrittänyt kaiken sen, mihin hän itse pystyy, eikä tilanne ole muuttunut, on hankittava ammattiapua. Joku minua tietävämpi voisi täällä kertoa, mistä käsin lähteä purkamaan ongelmaa: onko se koulun terveydenhoitaja, joku palveleva puhelin, vai yhteydenotto terveyskeskukseen. Lapsi todennäköisesti tarvitsee sekä ravintoterapeutin että psykoterapeutin apua. Lapsen toiminta tällä hetkellä ei ole normaalia vaan sairasta, ja on vanhemman perustavanlaatuinen tehtävä hankkia lapselleen apua. Vanhemman olisi faktisesti pitänyt toimia jo aiemmin, mutta tilanne on nyt sen verran kriittinen, että itsesyytöksiin ei kannata haaskata aikaa eikä energiaa (joskus itsesyyttely saattaa lamaannuttaa; lieneekö ap:lle käynyt jo niin?) vaan nyt on ryhdyttävä toimeen. Heti tänään yhteys ammattilaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 6-vuotias herää aamuisin viiden, kuuden aikaan ja todellakin kaivaa kaikki kaapit läpi ja jos löytää herkkuja niin syö ne. Syö pelkkää sokeria tai hunajaakin jos niitä on keittiössä. Muistan lapsena, että mun serkut teki samaa. Mielestäni ihan normaalia.

Toi rahan varastaminen on eri asia ja sille pitäis varmaan tehdä jotain.

No eihän tuo nyt ihan normaalia ole, jos pikkulapsi joka aamu herää viiden kuuden aikaan kollaamaan kaapit ja syömään sokeria ja hunajaa. Kuulostaa siltä, että lapsi on nälissään. Anna kun arvaan, te vanhemmat nukutte, ettekä jaksa nousta laittamaan lapselle aamupalaa? Rahan varastaminen taas on pikemminkin osa koko ongelmavyyhteä eikä siitä erillinen ja yksittäinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei kerro nyt kaikkea. Kyse ei ole "vain herkkuriippuvuudesta", vaan ongelma on monisyisempi. Jos jätetään vertauksista käyty vääntö eli keskustelun metatason analyysi pois, tässä ketjussa on jo ollut useita hyviä kommentteja. Jos lapsen käyttäytyminen on todella kuten ap kuvaa, on todennäköistä, että kyseessä ei ole vain yksi ongelma vaan läsnä on monia eri tekijöitä - joista useimmat on jo esitetty vaihtoehtoina. Tärkein selitys mielestäni on psykologinen, ja siltä osin lapsi käyttäytyy huonosti ja tavoilla, jota vanhemman ei tulisi sallia (varastaminen, sukulaisilta ruinaaminen, piilottelu). Sinänsä vanhempi on oikeilla jäljillä, että pelkää tulevaa, kun nuoren elämään tulevat myös ns. aikuisten päihteet. Hyvä, että kirjoitti tänne huolensa. Se, mitä vanhemman pitää tehdä juuri nyt, on viheltää peli poikki. Jos/kun vanhempi on yrittänyt kaiken sen, mihin hän itse pystyy, eikä tilanne ole muuttunut, on hankittava ammattiapua. Joku minua tietävämpi voisi täällä kertoa, mistä käsin lähteä purkamaan ongelmaa: onko se koulun terveydenhoitaja, joku palveleva puhelin, vai yhteydenotto terveyskeskukseen. Lapsi todennäköisesti tarvitsee sekä ravintoterapeutin että psykoterapeutin apua. Lapsen toiminta tällä hetkellä ei ole normaalia vaan sairasta, ja on vanhemman perustavanlaatuinen tehtävä hankkia lapselleen apua. Vanhemman olisi faktisesti pitänyt toimia jo aiemmin, mutta tilanne on nyt sen verran kriittinen, että itsesyytöksiin ei kannata haaskata aikaa eikä energiaa (joskus itsesyyttely saattaa lamaannuttaa; lieneekö ap:lle käynyt jo niin?) vaan nyt on ryhdyttävä toimeen. Heti tänään yhteys ammattilaisiin.

Kyllä se juurisyy voi olla ihan fysiologinen eli että kunnon ruokaa ja välipaloja ei yksinkertaisesti saa kotona tarpeeksi tai herkut on kokonaan kielletty. Tämä kuntoon ensiksi ja sitten vasta mietitään psykologista puolta.

Mihin keskustelusta häviävät nämä, joiden kotona näitä ongelmia on? Esimerkiksi tuo 6-vuotiaan tapaus, joka öisin etsii herkkuja. Tuo ei todellakaan ole normaalia ja kotona on asiat pahasti pielessä jos tuo on tavallista siinä kodissa.

Onko nämä viestit trollaustarkoituksessa kirjoitettu, kun kirjoittajat katoavat saman tien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?

Minä koin kaikki nuo lapsena ja enemmänkin, en silti ole sokeri, kahvi, alkoholi tms. riippuvainen

Oi ihanko totta. Jokainen kokee samoin? Addiktiot kuitenkin johtuvat ongelmista ja lapsen käytös on addiktiivista. Etenkin hylkäämistrauma aktivoi opioidijärjestelmää ja sitä kautta sokerinhimoa. Silti jokaisen hylätyn lapsen opioidijärjestelmä ei aiheuta ongelmaa. Ihmisillä on suuret geneettiset erot sen toiminnassa.

Jospa lopettaisit epätieteellisen sokeriaddiktiopuheen? Sokeri ei ole riippuvuutta aiheuttava aine eikä ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä sokeririippuvuudesta. Kyseessä on huuhaa.

Tähän löytyy kyllä googlaamalla ihan validia tieteellistä dataa, tosin melko tuoretta. Enkä sanonut, että kyseessä olisi sokeriaddiktio vaan syvempi ongelma, jonka yksi ilmenemismuoto on himo epäterveisiin hiilareihin. Tätä voidaan hoitaa esim. naltreksonilla, joka on myös alkoholivieroitukseen käytettävä lääke ja laihdutuslääke.

Googlaa yliaktiivinen opioidijärjestelmä, opioidijärjestelmä, naltreksoni, ylipaino opioidijärjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei kerro nyt kaikkea. Kyse ei ole "vain herkkuriippuvuudesta", vaan ongelma on monisyisempi. Jos jätetään vertauksista käyty vääntö eli keskustelun metatason analyysi pois, tässä ketjussa on jo ollut useita hyviä kommentteja. Jos lapsen käyttäytyminen on todella kuten ap kuvaa, on todennäköistä, että kyseessä ei ole vain yksi ongelma vaan läsnä on monia eri tekijöitä - joista useimmat on jo esitetty vaihtoehtoina. Tärkein selitys mielestäni on psykologinen, ja siltä osin lapsi käyttäytyy huonosti ja tavoilla, jota vanhemman ei tulisi sallia (varastaminen, sukulaisilta ruinaaminen, piilottelu). Sinänsä vanhempi on oikeilla jäljillä, että pelkää tulevaa, kun nuoren elämään tulevat myös ns. aikuisten päihteet. Hyvä, että kirjoitti tänne huolensa. Se, mitä vanhemman pitää tehdä juuri nyt, on viheltää peli poikki. Jos/kun vanhempi on yrittänyt kaiken sen, mihin hän itse pystyy, eikä tilanne ole muuttunut, on hankittava ammattiapua. Joku minua tietävämpi voisi täällä kertoa, mistä käsin lähteä purkamaan ongelmaa: onko se koulun terveydenhoitaja, joku palveleva puhelin, vai yhteydenotto terveyskeskukseen. Lapsi todennäköisesti tarvitsee sekä ravintoterapeutin että psykoterapeutin apua. Lapsen toiminta tällä hetkellä ei ole normaalia vaan sairasta, ja on vanhemman perustavanlaatuinen tehtävä hankkia lapselleen apua. Vanhemman olisi faktisesti pitänyt toimia jo aiemmin, mutta tilanne on nyt sen verran kriittinen, että itsesyytöksiin ei kannata haaskata aikaa eikä energiaa (joskus itsesyyttely saattaa lamaannuttaa; lieneekö ap:lle käynyt jo niin?) vaan nyt on ryhdyttävä toimeen. Heti tänään yhteys ammattilaisiin.

Kyllä se juurisyy voi olla ihan fysiologinen eli että kunnon ruokaa ja välipaloja ei yksinkertaisesti saa kotona tarpeeksi tai herkut on kokonaan kielletty. Tämä kuntoon ensiksi ja sitten vasta mietitään psykologista puolta.

Psykologista puolta mietitään, kun lapsi hankkii herkkuja kuin narkkari annosta eikä vain ahmi niitä liikaa!

Omalla kohdallani lapsuudessani herkut olivat kielletty ja karkkipäivä ehdoton. Opin sitten myös jo hyvin nuorena syömään salaa. Jos kotona oli herkkuja ja vierasvaroja syötiin ne heti. Herkkuja oli oikeastaan pakko syödä heti kun niitä näki, koska muuten joku muu ehti ne syömään. Lapsena ja vielä nuorena pakotettiin myös syömään kaikkea pahaa, eikä toiveitani ruoan suhteen oikeastaan huomioitu. Koulussakin oli pahaa ruokaa, josta ei edes tullut täyteen. Paljon ikävää tapahtui ja kun en saanut oikeaa apua ongelmiini opin sitten jo hyvin nuorena myös lohtusyömään.

Nykyään aikuisena ruokavalioni on täysin pielessä, mutta syön tasan sitä mitä itse haluan. Monet ongelmani ovat todella pahoja, mutta mitään apua mihinkään ei tietenkään saa. Syöminen on ollut sitten se juttu, jolla olen yrittänyt hoitaa mm. ahdistustani. Tietenkään se ei auta yhtään mitään. Näihin syömisongelmiin en oikeastaan ole edes yrittänyt hakea apua kun muihinkaan ongelmiini en ole apua saanut. Vasta aikuisena sain toki diagnoosin, joka selittänee myös näitä syömisongelmia ja suurta riskiä erilaisiin riippuvuuksiin sekä toki muitakin ongelmiani, mutta varsinaiseen diagnoosiin, josta ei parannuta en ole mitään apua saanut.

Olen addioktioherkkä. Puutostilat aiheuttaa minulle pakkomielteen jotain ruoka-ainetta kohtaan, kuten sokeria. Addiktoitumiset ovat pysyneet kurissa, kun syön purkista reilulla annoksella niitä vitamiineja ja hivenaineita, joiden imeytymisessä on vaikeuksia ja päädyn äkkiä puutostilaan. Syömisiäni kun olen käynyt ravitsemusterapeutin kanssa läpi, niiden pitäisi olla ok. Mutta tiettyjen aineiden kohdalla monipuolinen normaali syöminen ei riitä elimistölleni.

Enkä todellakaan yritä väittää tätä kaikkien kohdalla kaiken selittäväksi, mutta se ei paljoa maksa käyttää lapsi verikokeessa, jossa katsotaan kaikki arvot läpi. Jos kaikki on kunnossa, niin sitten ainakin on poissuljettu tuo ja ongelmaan on etsittävä muualta ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri kertoi hänen neljästä lapsestaan, että kolmen ensimmäisen kanssa heillä oli selvät karkkipäivät viikossa eikä muita herkkuja sallittu. Viimeinen, iltatähti, sai syödä mitä vain halusi ja karkkeja oli pöydällä kipoissa useinkin.

Tiedä sitten onko tällä vaikutusta asiaan, mutta kolme ensimmäistä ovat persoja makealle. Viimeinen ei ole eikä syö vaikka on tarjolla tai syö harvoin. Mielenkiintoista minusta. Joku ihmiskoe tästä pitäisi tehdä.

Mulla on samansuuntainen kokemus: lapsena oli tosi tarkkaa että mitä sai syödä ja paljonko. Olemme sisarukseni kanssa aikuisena molemmat aika estottomia herkkujen syöjiä.

Mutta ap:n tapauksessa ei varmaan ole kyse tästä, kun muksu on aloittanut sokerin syönnin jo pikkutaaperona. Jos meillä olisi tämä tilanne niin kokeilisin sitä, että panostaisin oikein huolella ruokiin ja välipaloihin, syötäisiin usein ja säännöllisesti. Lisäksi ottaisin sellaisen kuurin että olisin koko ajan - siis koulun ja töiden jälkeen - lapsen kanssa. Tehtäisiin yhdessä mukavia ja vaihtelevia asioita ja syötäisiin yhdessä. Käytäisiin vaikka katsomassa futismatsia, kirjastossa, leffassa, luontopolulla eväät mukana, pyöräilemässä, ikeassa, kotona pihahommia tai siivousta yhdessä, käytäisiin kaupassa ja tehtäisiin ruokaa yhdessä jne.

Tuollainen herkkuriippuvuus on varmasti hankala asia, mutta yrittäisin siis vieroittaa siitä tarjoamalla positiivisia asioita tilalle, ja ainakin alkuun tiukalla valvonnalla. Eli vanhempi huolehtii alussa ettei lapsi pääse sortumaan herkkuihin eikä asia ole lapsen tahdonvoiman varassa.

Itse samankaltaisia kokemuksia omaavana mietin, että onkohan tässäkin tapauksessa lapsi pakotettu syömään paljon pahaa ja herkut sitten olleet ehdottomasti kielletty, onko ruokaa tarjolla liian vähän, yrittääkö lapsi hoitaa muita ongelmiaan syömällä tai onko lapsen mahdollista ADHD:ta tai autismikirjoa selvitetty. Riippuvuus lapsella selvästi kuitenkin jo on ja nämä samat piirteet liittyvät ihan kaikkiin riippuvuuksiin. Samalla tavoin kuin kuvattu lapsi myös alkoholistit, narkomaanit ja peliriippuvaiset toimivat saadakseen uuden annoksen addiktiotekijäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?

Minä koin kaikki nuo lapsena ja enemmänkin, en silti ole sokeri, kahvi, alkoholi tms. riippuvainen

Oi ihanko totta. Jokainen kokee samoin? Addiktiot kuitenkin johtuvat ongelmista ja lapsen käytös on addiktiivista. Etenkin hylkäämistrauma aktivoi opioidijärjestelmää ja sitä kautta sokerinhimoa. Silti jokaisen hylätyn lapsen opioidijärjestelmä ei aiheuta ongelmaa. Ihmisillä on suuret geneettiset erot sen toiminnassa.

Jospa lopettaisit epätieteellisen sokeriaddiktiopuheen? Sokeri ei ole riippuvuutta aiheuttava aine eikä ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä sokeririippuvuudesta. Kyseessä on huuhaa.

Tähän löytyy kyllä googlaamalla ihan validia tieteellistä dataa, tosin melko tuoretta. Enkä sanonut, että kyseessä olisi sokeriaddiktio vaan syvempi ongelma, jonka yksi ilmenemismuoto on himo epäterveisiin hiilareihin. Tätä voidaan hoitaa esim. naltreksonilla, joka on myös alkoholivieroitukseen käytettävä lääke ja laihdutuslääke.

Googlaa yliaktiivinen opioidijärjestelmä, opioidijärjestelmä, naltreksoni, ylipaino opioidijärjestelmä.

Jospa nyt pysyisit siinä faktassa, että kyseessä on lapsi ja ensimmäinen ravitsemustieteellinen tosiasia lasten ja aikuisten kohdalla on riittävä ja monipuolinen ruokavalio ja ruokarytmi.

Koska ap hävisi keskustelusta kuin pieru saharaan, hän ei ole vastailemassa kysymyksiin, mutta kertoi itsekin, että herkkuja syödään nälkään. Ei todellakaan tuon ikäisen ruokailutottumuksia korjailla lääkkeillä ellei ole sairautta. Herkkujen syöminen nälkään tai tylsyyteen ei ole sairaus eikö oire sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen addioktioherkkä. Puutostilat aiheuttaa minulle pakkomielteen jotain ruoka-ainetta kohtaan, kuten sokeria. Addiktoitumiset ovat pysyneet kurissa, kun syön purkista reilulla annoksella niitä vitamiineja ja hivenaineita, joiden imeytymisessä on vaikeuksia ja päädyn äkkiä puutostilaan. Syömisiäni kun olen käynyt ravitsemusterapeutin kanssa läpi, niiden pitäisi olla ok. Mutta tiettyjen aineiden kohdalla monipuolinen normaali syöminen ei riitä elimistölleni.

Enkä todellakaan yritä väittää tätä kaikkien kohdalla kaiken selittäväksi, mutta se ei paljoa maksa käyttää lapsi verikokeessa, jossa katsotaan kaikki arvot läpi. Jos kaikki on kunnossa, niin sitten ainakin on poissuljettu tuo ja ongelmaan on etsittävä muualta ratkaisua.

Tuliko sinulle mielitekoja vai narkkimainen tarve, että voit vaikka varastaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.

Meillä sama. Aina tosin on herkkuja kaapissa, mutta ei niitä oikeastaan kukaan syö ikinä. Annetaan ne jollekin sokerihiirelle, kun alkaa päiväys paukkua. Pari tuttavaa aina kysyykin välillä, että onko poistosettiä taas tarjolla :)

Itse veikkaan, että ap:n lapsella on yleisesti vaje ravintoaineista ja myös koko ajan jano.

Juttelisin lapsen kanssa asiasta, sopisin, että kokeillaan viikko kerrallaan, miten sujuu. Lisäravinteet käyttöön, kunnollinen aamiainen ja siihen ekalla viikolla esim. makea kiisseli lisäksi. Välipalaksi mangoa, banaania, pesikkaa ja vaikka hedelmärahkaa. Lauantaisin esim. letut kunnon hillolla ja kermavaahdolla. Muuten terveellisiä ruokia ja välipaloja, niin, että aterioita alkuun 5-6x päivässä.

Eli alkuun riittävästi sokeria ruokiin. Naposteluun rusinoita, taateleita, kuivattua banaania vaikkapa.

Janojuomaksi aina vettä ja muutenkin vettä tarpeeksi päivän aikana.

Viikossa alkaa elimistö tasoittua. Toisella viikolla voi kiisseleistä ja kermavaahdosta ym. vähentää sokereita.

Kolmannella viikolla on jo helppoa ja neljännellä ei kroppa enää huuda sokeria.

Jos muksu olisi omani, käyttäisin hänet vaikka Synlabin verikokeissa. Näkyy sokerit, ferritiinit, d-vit. jne. Tuon ikäinen jo tajuaa, jos vakavasti puhuu veriarvoista.

Mikäli homma ei etene tai onnistu, niin veisin lapsen lääkäriin ja ravitsemusterapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhemmilla omia traumoja, erityisesti äidillä tai ollut kovaa stressiä raskauden aikana? Ovatko lapset kokeneet eron tai nähneet kotiväkivaltaa tai kokeneet yksinjäämisiä fyysisesti tai henkisesti?

Minä koin kaikki nuo lapsena ja enemmänkin, en silti ole sokeri, kahvi, alkoholi tms. riippuvainen

Oi ihanko totta. Jokainen kokee samoin? Addiktiot kuitenkin johtuvat ongelmista ja lapsen käytös on addiktiivista. Etenkin hylkäämistrauma aktivoi opioidijärjestelmää ja sitä kautta sokerinhimoa. Silti jokaisen hylätyn lapsen opioidijärjestelmä ei aiheuta ongelmaa. Ihmisillä on suuret geneettiset erot sen toiminnassa.

Jospa lopettaisit epätieteellisen sokeriaddiktiopuheen? Sokeri ei ole riippuvuutta aiheuttava aine eikä ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä sokeririippuvuudesta. Kyseessä on huuhaa.

Tähän löytyy kyllä googlaamalla ihan validia tieteellistä dataa, tosin melko tuoretta. Enkä sanonut, että kyseessä olisi sokeriaddiktio vaan syvempi ongelma, jonka yksi ilmenemismuoto on himo epäterveisiin hiilareihin. Tätä voidaan hoitaa esim. naltreksonilla, joka on myös alkoholivieroitukseen käytettävä lääke ja laihdutuslääke.

Googlaa yliaktiivinen opioidijärjestelmä, opioidijärjestelmä, naltreksoni, ylipaino opioidijärjestelmä.

Jospa nyt pysyisit siinä faktassa, että kyseessä on lapsi ja ensimmäinen ravitsemustieteellinen tosiasia lasten ja aikuisten kohdalla on riittävä ja monipuolinen ruokavalio ja ruokarytmi.

Koska ap hävisi keskustelusta kuin pieru saharaan, hän ei ole vastailemassa kysymyksiin, mutta kertoi itsekin, että herkkuja syödään nälkään. Ei todellakaan tuon ikäisen ruokailutottumuksia korjailla lääkkeillä ellei ole sairautta. Herkkujen syöminen nälkään tai tylsyyteen ei ole sairaus eikö oire sairaudesta.

Nyt vedit mutkat suoriksi, että olisin lapselle ehdottamassa mitään lääkitystä. Tuossa kysyttiin tieteellisiä perusteita ja niitä kirjoitin.

Olen henk koht sitä mieltä, että on vähättelyä pitää lapsen ongelmaa vain syömisongelmana, koska toiminta on noin pakkomielteistä. Mitä aiemmin addiktioihin päästään käsiksi, sitä parempi. Se, löytyykö oikea apu, on sitten toinen asia. Mutta on todella vaikea taistella addiktioa vastaan sillä, että joku ulkopuolinen vain käskee.

Pistää miettimään mutta ekana ei tule mieleen alkaa syytellä vanhempia tai kehua sillä miten vähän omat lapset syö herkkuja. Mieltymys sokeriin voi olla ihan perimässä, toiset on luonnostaan makean perään. Ei selvinnyt onko lapsi muuten terve tai normaalipainoinen? Varmasti jokainen lapsi syö joskus salaa herkkuja tai tekee jotain luvatonta? Monet riippuvuudetkin ovat osin perimässä. Haluaako lapsi tahallaan ärsyttää, hakeeko huomiota? 

Riippuvuudet on siitä kökkö juttu että niiden kanssa täytyy tehdä töitä ja olla tarkkana. 12-vuotiasta ei ehkä voi enää "ohjata" kuten pienempää mutta ehkä voi muuten motivoida oikeaan suuntaan? Itse jättäisin herkut ostamatta kotiin paitsi ehkä juuri ennen vieraita tai leffailtaa. Pitäisin myös puhuttelun siitä että perheessä ei saa varastaa rahaa toiselta, alkuun sen voi varmistaa sillä että rahaa ei jätetä lojumaan tai taskuihin. 12-vuotiaale antaisin rangaistuksen varastamisesta jos se toistuvaa. 

Löytyisikö lapselle/nuorelle joku kiva harrastus/uusi kaveriporukka jossa olisi vähän eri meno? Yläkoulussa voi sitten tulla mukaan alkoholi ja tupakkatuotteet ihan jo pelkän uhmankin takia jos "väärässä" seurassa liikkuu. Jos vain vanhemmilla riittää voimia ja aikaa niin tekisin nyt vähän enemmän töitä lapsen mielenmaiseman kanssa. 

Oma puolisoni on ollut alkoholia reippaasti käyttävän vanhemman ainoa lapsi. Aloitti tupakoinnin alakoulussa, mitenpä muutenkaan kun varastamalla vanhemmalta tupakkaa. Vanhempi joi, nuori varasti ja oli muutenkin lähes rajaton. Itsehillintä puuttuu nikotiinin, osin juomisen ja syömisen osalta vielä aikuisenakin. Kun tavattiin, oli parempi vaihe joka jatkui useita vuosia. Kun lapsi tuli murrosikään, alkoi puolison käytös muuttua huonommaksi. Kiukuttelee, velttoilee, valittaa. Jutut on kuin amiksessa vaikka hyvä työ ja palkka. Ja juuri tuo että salaa (yöllä) käy herkuttelemassa ja ottamassa huikkaa konjakkipullosta. Tuntuu että pahiten viilaa itseään linssiin vaikka me muutkin kärsimme. Omilleen muutto vahvassa harkinnassa. 

Mutta siis, jos vain saa 12-vuotiaan suuntaa vielä muutettua niin se kantaa hedelmää vielä aikuisenakin. Voimia!