Lue keskustelun säännöt.
Lapsen sokeri-/herkkuriippuvuus
20.08.2023 |
Pitäisikö lapsilla olla edes itsehillintää? Ovatko kaikki lapset tällaisia? Omani on 12v ja on jo 1v saakka opetellut tuolin avulla kiipeämään kuivakaapille josta söi palasokerit. En voi ostaa mitään herkkuja kotiin kun ne katoavat saman tien, ihan sama minne piilotan. Eikä mielestäni ole kovin kodikasta piilottaa joku keksipaketti sukkien sekaan ja kailaa vieraille tarjottavaksi tms. Joskus myös varastaa rahaa, pieniä summia ja harvoin mutta silti, ostaa sillä salaa herkkuja. Vie pullot salaa ja ostaa niillä rahoilla. Vaihtoehto "älä osta herkkuja" on usein käytössä mutta ei mielestäni ratkaisu ettei koskaan mitään voi ostaa kotiin ilman että se katoaa. Uhkailu, lahjonta tai kiristys ei auta. Olen tosissani huolissani tuosta lapsesta ja siitä mihin tämä on porttiteoria. Viimeisin keksintö on käydä sairaan mummonsa luona kylässä, koska tietää että sieltä saa rahaa mukaansa. Sai kympin viimeksi ja käytti kaiken heti herkkuihin. Kiinni jäi kun löytyi roskat huoneesta. Kai pitäisi olla tyytyväinen että on vain sokeririippuvuus, pahemminkin voisi kai jo tässä iässä olla. Olen niin kyllästynyt. Syö varmaan herkkuja nälkään ja tylsyyteen mutta en voi aina olla perään katsomassa, ruokaa kyllä saa säännöllisesti. Saattaa ostaa vain yhden tikkarin tai 2 pussia sipsiä ja 1,5L limun ja mitä vaan tältä väliltä. Tekee tätä yksin ja kavereiden kanssa. Jos ei vielä tullut ilmi, niin ei, puhuminen ei auta. Välillä pidämme leffailtoja tai käymme piknikillä, syömme muuten herkkuja, joten siitäkään ei ole kyse ettei koskaan saa mitään. Huoh!
Kommentit (124)
Tuollainen lapsi syntyy jos vanhemmalla itsellään on ongelmallinen suhde herkkuihin.
Ja jos lapsen pahaa oloa esimerkiksi on aina yritetty vähentää herkuilla, jne.
Tietysti on myös lapsia jotka ovat aivan eri paria vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähisukulainen lapsena toimi juuri noin, ei toiminut mikään keino. Meni kaikille varatut herkutkin salaa varastaen, häpeäkään ei saanu lopettamaan, vaikka herkuitta jääneet muut lapset suuttui ilmiliekkeihin. Teininä alkoi päihderiippuvuudet ja myöhemmin kaikki muut peli yms riippuvuudet.
Niin. Me, jotka tiedämme, näemme tilanteen ja ap myös selvästikin, kun on huolissaan ja kirjoittanut aloituksen miten on. Sitten täällä on nämä "normalisoijat" vrt. Ei pidä syödä enemmän kuin kuluttaa ja syö riittävästi kasviksia niin kaikki sujuu.
Kukaan ei normalisoi tilannetta vaan yrittää vääntää rautalangasta, mistä tuo käytös juontuu. Asian korjaaminen ei ole mitään magiikkaa tai vieroitushoitoa vaan koko perheen terveitä ruokailutottumuksia ja niiden opettelua. Tämän saman saisitte kuulla keneltä tahansa laillistetulta ravitsemusterapeutilta.
Vietkö alkoholistin ravitsemusterapeutille? Pornoaddiktin? Narkin?
Tämähän sitten selvisi. Palstan mielestä ravitsemusongelmissa ei pidä olla yhteydessä ravitsemusterapeuttiin, koska tämä ei ehkä allekirjoita omia höpöuskomuksia vaan apu perustuu tieteeseen. Sehän on hörhöjen pahin vihollinen.
Toki sitä lasta voi auttaa tekemällä tälle omasta päästään höpödiagnooseja ja viemällä jollekin hörhöilijälle, joka ei ole terveydenhuollon ammattilainen ja jota ei sido mikään ammattilaisen vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että tyttö syö nälkäänsä. Miksi teillä ei ole ruokaa???
Herkkuihin suhtautuminen pitää opettaa kotona normaaliksi. Kaikki lähtee siitä, ettei lapsen ikinä tartte nälkään syödä herkkuja vaan on ruoka-ajat ja terveelliset välipalat. Herkuille omat aikansa myös ja se ei saa olla kielletty hedelmä vaan herkkuja syödään yhdessä muiden kanssa kohtuudella.
Tyttö? Luki, että lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Edellinen kommenttini tästä poistatettiin, syystä että ...?
Nyt ei täsmää tässä kommentissa asiat.
Teillä KUKAAN ei syö karkkia, mutta viikottain ostetaan suklaata, jota ilmeisesti kaikki syövät? Eli tämä lapsi, joka "ei ole oppinut syömään karkkia", syö kuitenkin, noh, karkkia?
Mitä sinun mielestäsi suklaa on? Eikö se ole karkkia myös?
No mitä sä jankkaat, jos kerran viestisi on jo kerran poistettu?
Vierailija kirjoitti:
Olisin valtava valas, jos en olisi armoton piiskuri syömisieni suhteen jatkuvasti, päivittäin. Alkoholi oli viedä hengen. Mt-tausta. Seksuaalista väkivaltaa pienenä lapsena.
Sokeririippuvuus ja dopamiinin yhteys. Lue tiede-lehdestä lisää.
Ei ole huuhaata.En halua kierteeseen, missä ostan koko ajan vain suurempia vaatteita ja syön kilokaupalla vuorotellen makeaa ja suolaista. Kun ikää tulee lisää lihominen vauhdittuu. Kokeilin rajatonta syömistä puoli vuotta. Lihoin 6 kiloa. Eli ylimääräinen kilo/kk. Oli pakko lopettaa.
Tämän päivän 30 v. reilusti ylipainoinen ei elä enää 60-vuotiaana. Tai jos elää, niin missä laitoksessa makaa liikkumattomana??!
Peruskoulussa, Suomessa, on paljon ylipainoisia, paljon enemmän kuin ennen.
Tämä on auttanut minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ravitsemusterapeuttia, äiti ja isä mukaan vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valtava valas, jos en olisi armoton piiskuri syömisieni suhteen jatkuvasti, päivittäin. Alkoholi oli viedä hengen. Mt-tausta. Seksuaalista väkivaltaa pienenä lapsena.
Sokeririippuvuus ja dopamiinin yhteys. Lue tiede-lehdestä lisää.
Ei ole huuhaata.En halua kierteeseen, missä ostan koko ajan vain suurempia vaatteita ja syön kilokaupalla vuorotellen makeaa ja suolaista. Kun ikää tulee lisää lihominen vauhdittuu. Kokeilin rajatonta syömistä puoli vuotta. Lihoin 6 kiloa. Eli ylimääräinen kilo/kk. Oli pakko lopettaa.
Tämän päivän 30 v. reilusti ylipainoinen ei elä enää 60-vuotiaana. Tai jos elää, niin missä laitoksessa makaa liikkumattomana??!
Peruskoulussa, Suomessa, on paljon ylipainoisia, paljon enemmän kuin ennen.
Voxra, ootko kokeillut?
Zyban-kuurilla lopetin tupakan jo vuosia sitten. Muu lääkitys on vuosien kokeilun kautta nyt kunnossa. Pärjään ja tiedostan ongelmani, syömisongelmani ja sen taustat. Näillä mennään ja vaatekokoa en aio ostamalla tai vaatteita suurentamalla kasvattaa.
Syödä täytyy, mutta valintoja tehtävä koko ajan. Itsekuri!
Jos lihon tästä vielä, niin seurauksena on aika varmasti seuraava sukurasite eli diabetes. Sitä en halua, enkä lisää lääkkeitä. Ylipainoa on nyt noin 10 kg. Vyötärö 94 cm. Eikä yhtään lisää tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse söin pakkomielteisesti pahaan oloon lapsena sokeria, ja aikuisena addiktoiduin sitten laihduttamiseen ja päihteisiin.
Minulla oli traumatisoituneet vanhemmat, jotka oli arvaamattomia ja hain lohtua sokerista. Ei näkynyt perheestä ulospäin tämä tilanne eikä vanhemmat itse tajunneet olevansa aika onnettomia vanhempia. Lapselle se oli hirveän stressaavaa, että yhtenä päivänä vanhemmat oli mukavia, seuraavana päivänä ivaavia ja kolmantena tunnekylmiä.
Meillä pysyy herkut kaapissa ja minä olen se joka rikkoo meidän perheen herkuttelusääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki lapset tuollaisia. Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. Kerran viikossa joku suklaapatukka tai levy tummaa suklaata ostetaan, mutta siihen se jää. Pienenä ei annettu karkkia, joten ei oppinut syömään sitä.
Edellinen kommenttini tästä poistatettiin, syystä että ...?
Nyt ei täsmää tässä kommentissa asiat.
Teillä KUKAAN ei syö karkkia, mutta viikottain ostetaan suklaata, jota ilmeisesti kaikki syövät? Eli tämä lapsi, joka "ei ole oppinut syömään karkkia", syö kuitenkin, noh, karkkia?
Mitä sinun mielestäsi suklaa on? Eikö se ole karkkia myös?
No mitä sä jankkaat, jos kerran viestisi on jo kerran poistettu?
Osui ja upposi. Kolahti ensimmäisen kommentin hermoon ilmeisesti, kun huomasi itsekin oman epäjohdonmukaisuutensa. Siksi kommentoin uudestaan, jotta ihmiset näkisivät, kuinka typeriä kirjoittajia täällä on.
Ei pitäisi väittää ettei kukaan perheessä syö karkkia, kun kuitenkin joka viikko kaupasta ostetaan suklaata. Ihan turhaa itsensä ylentämistä, kun ei se pidä edes paikkaansa
Ainoa typerä olet sinä, ihme jankuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Oletko käyttänyt lastasi lääkärissä? Joskus sokerihimo voi johtua myös energian puutteesta, jatkuvasta väsymyksestä, ja syy onkin ihan muualla kuin mässäämisessä.
Kannattaisi seurata nukkuuko poika hyvin ja riittävästi. Ainakin alkuun.
Jos kyse on addiktiosta se voi myös olla periytyvää.
Liika sokeri on vähän sama asia kuin tupakka, että se turruttaa makuaistia. Poikasi nälkä tyydyttyy sokerilla ja rasvalla. Niistä eroon pääseminen ei tule olemaab helppoa. Siksi lääkäriin puhumaan ongelmasta-
Mielenkiintoista, isovanhemmallani oli addiktio päihteeseen, itse en käytä päihteitä, mutta sokerisia aineita syön holtittomasti. Sama taipumus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valtava valas, jos en olisi armoton piiskuri syömisieni suhteen jatkuvasti, päivittäin. Alkoholi oli viedä hengen. Mt-tausta. Seksuaalista väkivaltaa pienenä lapsena.
Sokeririippuvuus ja dopamiinin yhteys. Lue tiede-lehdestä lisää.
Ei ole huuhaata.En halua kierteeseen, missä ostan koko ajan vain suurempia vaatteita ja syön kilokaupalla vuorotellen makeaa ja suolaista. Kun ikää tulee lisää lihominen vauhdittuu. Kokeilin rajatonta syömistä puoli vuotta. Lihoin 6 kiloa. Eli ylimääräinen kilo/kk. Oli pakko lopettaa.
Tämän päivän 30 v. reilusti ylipainoinen ei elä enää 60-vuotiaana. Tai jos elää, niin missä laitoksessa makaa liikkumattomana??!
Peruskoulussa, Suomessa, on paljon ylipainoisia, paljon enemmän kuin ennen.
Voxra, ootko kokeillut?
Zyban-kuurilla lopetin tupakan jo vuosia sitten. Muu lääkitys on vuosien kokeilun kautta nyt kunnossa. Pärjään ja tiedostan ongelmani, syömisongelmani ja sen taustat. Näillä mennään ja vaatekokoa en aio ostamalla tai vaatteita suurentamalla kasvattaa.
Syödä täytyy, mutta valintoja tehtävä koko ajan. Itsekuri!
Jos lihon tästä vielä, niin seurauksena on aika varmasti seuraava sukurasite eli diabetes. Sitä en halua, enkä lisää lääkkeitä. Ylipainoa on nyt noin 10 kg. Vyötärö 94 cm. Eikä yhtään lisää tarvita.
Siis tuo Voxra auttaa dopamiinitasoihin ja sitä kautta trauman mt-ongelmiin, niille joille se sopii ja traumasta syntynyt dopamiinivaje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kerro nyt kaikkea. Kyse ei ole "vain herkkuriippuvuudesta", vaan ongelma on monisyisempi. Jos jätetään vertauksista käyty vääntö eli keskustelun metatason analyysi pois, tässä ketjussa on jo ollut useita hyviä kommentteja. Jos lapsen käyttäytyminen on todella kuten ap kuvaa, on todennäköistä, että kyseessä ei ole vain yksi ongelma vaan läsnä on monia eri tekijöitä - joista useimmat on jo esitetty vaihtoehtoina. Tärkein selitys mielestäni on psykologinen, ja siltä osin lapsi käyttäytyy huonosti ja tavoilla, jota vanhemman ei tulisi sallia (varastaminen, sukulaisilta ruinaaminen, piilottelu). Sinänsä vanhempi on oikeilla jäljillä, että pelkää tulevaa, kun nuoren elämään tulevat myös ns. aikuisten päihteet. Hyvä, että kirjoitti tänne huolensa. Se, mitä vanhemman pitää tehdä juuri nyt, on viheltää peli poikki. Jos/kun vanhempi on yrittänyt kaiken sen, mihin hän itse pystyy, eikä tilanne ole muuttunut, on hankittava ammattiapua. Joku minua tietävämpi voisi täällä kertoa, mistä käsin lähteä purkamaan ongelmaa: onko se koulun terveydenhoitaja, joku palveleva puhelin, vai yhteydenotto terveyskeskukseen. Lapsi todennäköisesti tarvitsee sekä ravintoterapeutin että psykoterapeutin apua. Lapsen toiminta tällä hetkellä ei ole normaalia vaan sairasta, ja on vanhemman perustavanlaatuinen tehtävä hankkia lapselleen apua. Vanhemman olisi faktisesti pitänyt toimia jo aiemmin, mutta tilanne on nyt sen verran kriittinen, että itsesyytöksiin ei kannata haaskata aikaa eikä energiaa (joskus itsesyyttely saattaa lamaannuttaa; lieneekö ap:lle käynyt jo niin?) vaan nyt on ryhdyttävä toimeen. Heti tänään yhteys ammattilaisiin.
Kyllä se juurisyy voi olla ihan fysiologinen eli että kunnon ruokaa ja välipaloja ei yksinkertaisesti saa kotona tarpeeksi tai herkut on kokonaan kielletty. Tämä kuntoon ensiksi ja sitten vasta mietitään psykologista puolta.
Jos varastellaan ja kerjätään ja valehdellaan, kyseessä ei ole pelkästään nälkä vaan ongelmasta on jo tullut psykologinen. Ruokavaliomuutoksia toki tarvitaan, mutta niinhän tuossa todettiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerin syönnistä tulee hyvä olo ja mieli. Voi olla että addiktio sokeriin on kehittynyt kun on herkkuja saanut. Myös tuo väsymykseen herkuttelu on vaihtoehto. Syökö lapsi kuitenkin tavallista ruokaa vai vain herkkuja? Onko lihava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käyttänyt lastasi lääkärissä? Joskus sokerihimo voi johtua myös energian puutteesta, jatkuvasta väsymyksestä, ja syy onkin ihan muualla kuin mässäämisessä.
Kannattaisi seurata nukkuuko poika hyvin ja riittävästi. Ainakin alkuun.
Jos kyse on addiktiosta se voi myös olla periytyvää.
Liika sokeri on vähän sama asia kuin tupakka, että se turruttaa makuaistia. Poikasi nälkä tyydyttyy sokerilla ja rasvalla. Niistä eroon pääseminen ei tule olemaab helppoa. Siksi lääkäriin puhumaan ongelmasta-
Mielenkiintoista, isovanhemmallani oli addiktio päihteeseen, itse en käytä päihteitä, mutta sokerisia aineita syön holtittomasti. Sama taipumus?
Mulla just näin. Ja tupakkaan ollut, pääsin irti, mutta lähtisi käyntiin uudelleen yhdestäkin. Molemmilla puolilla alkoholisti isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Mihin keskustelusta häviävät nämä, joiden kotona näitä ongelmia on? Esimerkiksi tuo 6-vuotiaan tapaus, joka öisin etsii herkkuja. Tuo ei todellakaan ole normaalia ja kotona on asiat pahasti pielessä jos tuo on tavallista siinä kodissa.
Onko nämä viestit trollaustarkoituksessa kirjoitettu, kun kirjoittajat katoavat saman tien?
Tällä keskustelupalstalla saattaa olla monelle ihmiselle suurempi (myönteinen) vaikutus kuin moni haluaa myöntää. Meillä jokaisella on erilaisia tapoja ja tottumuksia, osa lapsuudenperheestä tulleita, joita pidämme itsestäänselvinä. Luulemme, että jos eivät kaikki muutkin niin valtaosa toimii ja ajattelee samalla tavalla kuin minä itse. Luulemme tapojemme olevan normaaleja. Asiasta ei välttämättä tule koskaan kenenkään kanssa puhetta. Kunnes sitten täällä keskustelupalstalla tuleekin keskustelua ja käy ilmi, että oma tapa toimia ei ole tavallinen, eikä välttämättä normaali. Ihminen nolostuu, kun tajuaa olleensa väärässä. (Osa ihmisistä ei suostu sitä myöntämään ja alkaa räyhätä ja rähjätä, sitäkin on nähty, niin täällä luin elävässä elämässä.) Itse ainakin menen aika pitkäksi aikaa hiljaiseksi, kun tajuan olleeni väärässä tai toimineeni väärin, ja nolostus on päällä. Jossain kohtaa sitten tulen asian kanssa sinuiksi ja jonkun ajan päästä saatan jopa vitsailla luotetuille ihmisille, miten olinkin ollut aiemmin vähän hölmö. (Minulla tuohon tilanteeseen pääsemisessä saattaa mennä useampi vuosi, myönnän, jos asia on ollut ns. isompi. Pienemmissä asioissa saatan turvautua huumoriin jo heti hölmöyteni/virheeni paljastuttua.) Meillä on iso ongelma sen suhteen, että ihmisen - lapsen tai aikuisen - tehdessä virheen tai hänen virheellisen/huonon ajattelun paljastuttua, me alamme pilkata ja haukkua häntä. Toisin sanoen me nolaamme ihmisen, ja pahimmassa tapauksessa ihminen alkaa tuntea musertavaa häpeää. Kun kysymys kuitenkin on oppimistilanteesta, jossa pitäisi olla vain iloinen siitä, että hitsi, enpäs ollut ajatellut tuotakaan asiaa koskaan aiemmin mutta hyvä kun ajattelin nyt ja opin uuden/paremman tavan toimia/ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokeririippuvuudesta on todella vaikea päästä eroon, koska runsas sokerin käyttö on jo ehtinyt aiheuttaa muutoksia elimistössä. Ihmisen elimistöä ei ole tarkoitettu sokerin syömiseen.
Itse asiassa koko sokeririippuvuus on huuhaata, jonka tyrmää tiede yksiselitteisesti. Ruokailutottumukset sen sijaan on opittuja.
Mikä tiede? Miten yksiseltteisesti?
https://www.duodecimlehti.fi/duo12261
https://www.is.fi/terveys/art-2000008252630.html
https://www.evermind.fi/lihomisriski-paljastuu-aivoista-muutoksia-aivoi…
https://mielenihmeet.fi/kuinka-hylatyksi-tuleminen-vaikuttaa-aivoihin/
Oma kokemus sokeririippuvuuden syystä on liian ravintoköyhä ruoka. Lapsena oli usein jotain valmisruokaa kuten Saarioisen lihaperumasoselaatikkoa tms missä tuskin ravintoaineita juuri on. Aika paljon tuli sokeria hamuttua vaikka oikeasti oli ravintoainepula, ei kaloripula. Mahd puhdas ruoka ilman lisäaineita on paras hormonitoiminnalle joka säätelee osin näitä mielitekoja. Siihen vaikka rasvalisä (pari ruokalusikallista oliiviöljyä esim) ja vitamiinikuuri ehkä, lisäksi varmistettava että juo riittävästi vettä. Näillä yrittäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähisukulainen lapsena toimi juuri noin, ei toiminut mikään keino. Meni kaikille varatut herkutkin salaa varastaen, häpeäkään ei saanu lopettamaan, vaikka herkuitta jääneet muut lapset suuttui ilmiliekkeihin. Teininä alkoi päihderiippuvuudet ja myöhemmin kaikki muut peli yms riippuvuudet.
Niin. Me, jotka tiedämme, näemme tilanteen ja ap myös selvästikin, kun on huolissaan ja kirjoittanut aloituksen miten on. Sitten täällä on nämä "normalisoijat" vrt. Ei pidä syödä enemmän kuin kuluttaa ja syö riittävästi kasviksia niin kaikki sujuu.
Kukaan ei normalisoi tilannetta vaan yrittää vääntää rautalangasta, mistä tuo käytös juontuu. Asian korjaaminen ei ole mitään magiikkaa tai vieroitushoitoa vaan koko perheen terveitä ruokailutottumuksia ja niiden opettelua. Tämän saman saisitte kuulla keneltä tahansa laillistetulta ravitsemusterapeutilta.
ei ahmiminen tai sokerihimo aina mistään nälästä johdu
Voxra, ootko kokeillut?