On täysin käsittämätöntä, että tämä nykyinen 35-45-vuotiaiden sukupolvi vaatii isovanhempien hoitavan lapsiaan, että he saavat viettää laatuaikaa.

Ja vielä tuo ruokakassijuttukin. Onko tämä tuohtunut mummo saanut suutaan edes auki sanoakseen että voitteko tuoda mukananne pari kiloa perunoita ja 800g jauhelihaa? Vai onko vaan sanonut ettei tarvi mitään tuoda ja sitten kirjoittanut lehteen ettei edes ruokakassia suvaittu tuoda?

Meillä lapset joka viikonloppu isovanhemmilla. Mitä muutakaan he tekisivät? 😂 Kököttävät kotona kuitenkin.

Antakaa meidän nuorten vanhempien vielä nauttia elämästä. 🙄

Voi pitää paikkansakin. Ainakin tämän palsta juttujen perusteella.

Ei ole lapsia. Ja vain toinen vanhempi elossa.

Jaa, itse olen 40v ja mut kasvatti pääasiassa isovanhemmat. Omien lasten kanssa taas vanhempani eivät ole auttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset joka viikonloppu isovanhemmilla. Mitä muutakaan he tekisivät? 😂 Kököttävät kotona kuitenkin.

Antakaa meidän nuorten vanhempien vielä nauttia elämästä. 🙄

Ilmeisesti vanhemmat ei kuulu lasten elämään. Surullista. Viikot ollaan pitkät päivät päiväkodissa ja viikonlopuksi kärrätään mummolaan. Miksi niitä lapsia piti hankkia, jos niiden kanssa ei keksi mitään tekemistä?

Nuo samat isovanhemmat, jotka nyt kieltäytyvät lapsenlapsiaan hoitamasta, olettavat kuitenkin muutaman vuoden päästä, että pahimpia ruuhkavuosiaan elävät pikkukoululaisten vanhemmat tulevat heidän asioitaan hoitamaan useamman kerran viikossa.

Oma kokemus on siis se, että isovanhemmilta ei juurikaan apua olla saatu ja nyt sitä apua ollaan kuitenkin koko ajan pyytämässä meiltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset joka viikonloppu isovanhemmilla. Mitä muutakaan he tekisivät? 😂 Kököttävät kotona kuitenkin.

Antakaa meidän nuorten vanhempien vielä nauttia elämästä. 🙄

Miksi hankkia lapsia, jos heidän kanssa ei halua olla? Järkyttävä tilanne lapsille.

Tässä taas yleistetään. Kyllä me mummua ajattelemme. Muut isovanhemmat kaukana tai kuolleet.

Yhä useammalla ei ole tukiverkostoa kun asuvat kaukana vanhemmistaan.

Nykyään kyllä osa sysää kaiken vastuun kasvatuksesta muille.

Mun 70-vuotias mutsi on sanonut minulle, että jos minä joskus saan lapsen, niin hän ei sitä tule hoitamaan ollenkaan.

Toisaalta mun serkusta tuli nuorena, reilu nelikymppisenä mummo ja hän on hoitanut lapsenlapsiaan tosi paljon, ihan viikoittain.

Äh, tämä juttu on jo ainakin kertaalleen käyty täällä läpi.

Useimmissa kirjoituksissa taisi olla, että vanhemmat voivat ihan helposti kieltäytyä vastuusta, jos se ei heille sovi. Jos he eivät osaa kieltäytyä, niin voi voi vaan. Itsepä ovat lapsensa kasvattaneet.

Ajatelkaa hyvät vanhemmat kun lapset ovat päivällä hoidossa/koulussa ja sitten muina aikoina isovanhemmilla. Koska te luotte suhteen omiin lapsiinne? Miksi ette siedä omia lapsia viikonloppuisin ja miksi omat menonne ovat niin tärkeitä että lapset dumpataan isovanhemmille ja sitten kiireesti autolla karkuun?

Lapset kasvaa ihan itse itsekeskeisiksi, ei niitä siihen tarvitse kasvattaa. Omatkin kusettaa heti kun herpaantuu hiemankin.

Vierailija kirjoitti:

Nuo samat isovanhemmat, jotka nyt kieltäytyvät lapsenlapsiaan hoitamasta, olettavat kuitenkin muutaman vuoden päästä, että pahimpia ruuhkavuosiaan elävät pikkukoululaisten vanhemmat tulevat heidän asioitaan hoitamaan useamman kerran viikossa.

Oma kokemus on siis se, että isovanhemmilta ei juurikaan apua olla saatu ja nyt sitä apua ollaan kuitenkin koko ajan pyytämässä meiltä.

Tämäkin vielä! Vanhemmat aloittivat vihjailun jo kun olin teini (olen ainoa tytär). Että sen takia tehtiin lapsia että ne hoitaa meidät sitten vanhoina. Hoitivatko itse omia vanhempiaan? No eivät helkkarissa. Työnsivät vanhainkotiin ja jättivät sinne.

Miehenikin on kertonut, että oli aina mummolassa hoidossa. Anoppi ei kyllä hoitanut lapsiamme kuin kerran. Silloinkin kuulin vanhimmalta lapseltamme, että anoppi oli sanonut, ettei ota enää ikinä heitä hoitaakseen. Enkä kyllä ikinä vienytkään toista kertaa. Mutta en voinut hänestä enää pitääkään tuon kommentin jälkeen.

Olen tuota ikäluokkaa. Omassa lähipiirissä on aikalailla kahtiajako eli joidenkin lapsia isovanhemmat hoitaa kokoajan, lähes joka vkl ja lisäksi arkisinkin tarpeen mukaan, ja sitten toisten vanhemmat eivät ikinä auta missään lapsiin liittyvässä. Meillä jopa se tilanne että en saa edes lapsia ottaa mukaan äitiäni tapaamaan kun hän ei edes sen aikaa jaksa lapsia. Ja yleensä nämä joita autetaan kokoajan nurisee siitä kun pääsevät vain kolmiolle festareille kesän aikana, vain lauantaisin ulos, vain kerran kk parisuhdevkl jne. Ja ne joita ei ikinä auteta ovat hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo samat isovanhemmat, jotka nyt kieltäytyvät lapsenlapsiaan hoitamasta, olettavat kuitenkin muutaman vuoden päästä, että pahimpia ruuhkavuosiaan elävät pikkukoululaisten vanhemmat tulevat heidän asioitaan hoitamaan useamman kerran viikossa.

Oma kokemus on siis se, että isovanhemmilta ei juurikaan apua olla saatu ja nyt sitä apua ollaan kuitenkin koko ajan pyytämässä meiltä.

Tämäkin vielä! Vanhemmat aloittivat vihjailun jo kun olin teini (olen ainoa tytär). Että sen takia tehtiin lapsia että ne hoitaa meidät sitten vanhoina. Hoitivatko itse omia vanhempiaan? No eivät helkkarissa. Työnsivät vanhainkotiin ja jättivät sinne.

Surullista että teidän suvussa on pelkkiä narsisteja ja sosiopaatteja.

Unohtui näiltä isovanhemmilta se, että itse hoidattivat lapsiaan vanhemmillaan viikkokausia. Minä olin hoidossa viikkoja toisella paikkakunnalla viikkoja, koska äitini opiskeli. Mun serkku oli koko kesän mummolassaan vuosikaudet. Näin 70-luvulla.

Olit ap popikkeus. Meidän kolme- nelikymppisten vanhemmat olivat tyypillisesti jostain maaseudulta opiskelun jälkeen kaupunkiin asettuneita ja isovanhemmat siellä jossakin kaukana. Minä tapasin omia isovanhempiani pari kertaa vuodessa, jouluna ja kesälomalla piipahdettiin.

Saahan sitä vaatia. Vaikka mitä.