Lapsi (13v) isänsä kanssa reissussa, silti laittaa minulle viestiä, että nilkka kipeä ja kaverisuhteisiin liittyvästä asiasta

Isät ei yleensä osaa näitä kaveriasioita. Ei mun mies ainakaan osaa. Sanoo ehkä: voi voi

Minä sanon lapselle että sinä olet nyt isin kanssa, isi hoitaa hommat. Siinä oppii molemmat vähän.

Ollaan siis erottu lapsen isän kanssa. Joten ihan vois isä opetella vaikka sitä nilkkaa hoitamaan. Urheilusta tullu rasitusvamma joka ajoittain kipuilee.

Ja minä en voi isälle laittaa viestiä että jutteleppa kaverihommista ja hoida jalkaa.

Ja totta, ei kyllä ymmärrä kaveriasioista yhtään mitään. Eikä edes tunne kyseisiä lapsia. Eikä tiedä tapahtumien taustoja. Ei oo koskaan kiinnostanu.

Eipä taida olla sosiaalisesti lahjakas mies. Normaali ihminen osaa keskustella aiheesta kuin aiheesta. Ja ymmärtää lapsia.

Ei todellakaan ole sosiaalisesti lahjakas mies. Kovaan ääneen huutaa omia juttujaan, puhuu toisten päälle. Varsinkin humalassa näkyy ja kuuluu mutta ei todellakaan kuuntele. Ja epäilen siellä mökillä hänen olevan humalassa. Enemmän tai vähemmän.

Vaan ei se mistään mitään tajua selvänäkään. Muut ihmiset, lapsensa mukaan luettuina on sille vaan pelinappuloita.

Hienoa, että lapsi voi laittaa sinulle viestiä mieltä painavista asioista, kivuista. Jos kokee ettei isä kuuntele, jäisi muuten asioiden kanssa yksin. Nyt hänellä on kuitenkin välittävä äiti, vaikka etäyhteyden päässä oletkin.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis erottu lapsen isän kanssa. Joten ihan vois isä opetella vaikka sitä nilkkaa hoitamaan. Urheilusta tullu rasitusvamma joka ajoittain kipuilee.

Harjoittelussa tai nuoren tekniikassa jotain vikaa jos keho ei kestä.

Kasvuun liittyvää kipuilua.

Hyvä, että viestittää sinulle, kerta isä tommonen moukka. Hyvä, että sinä kuitenkin ohjaat kertomaan isälle, etkä päsmäröi isän selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis erottu lapsen isän kanssa. Joten ihan vois isä opetella vaikka sitä nilkkaa hoitamaan. Urheilusta tullu rasitusvamma joka ajoittain kipuilee.

Harjoittelussa tai nuoren tekniikassa jotain vikaa jos keho ei kestä.

Suomessa lapset treenautetaan tärviölle. https://www.iltalehti.fi/terveys/a/201705222200153854

Annahan sen lapsen nyt olla ihan rauhassa isänsä kanssa.

Kuulostaa nimittäin siltä, että teillä on ero meneillään, josta olet syvästi katkera ja haet vikoja eksästäsi etkä haluaisi hänen saavan olla lapsenne seurassa.

Kannattaa nyt vain rauhoittua ja lopettaa oitis se lapsen mielen manipulointi ja muokkaus.

Lapsi yrittää olla siinä välissä ja miellyttää sinua.

Ero on rankkaa. Toivotaan, että pääset tuosta vaiheesta yli ja pääset elämöön omaa elämääsi.

Hupsista.

Ei pidä paikkaansa tämä laisinkaan. Mielelläni antaisin isän hoitaa asian. Mutta kun ei kuuntele mitä lapsella sanottavaa.

Vaikka se isä kuuntelisi ja hoitaisikin, niin kyllä lapsi silti mielellään juttelee asiat äidin(kin) kanssa.

Meillä ainakin, vaikka lapset ovat jo aikuisia ja pärjääviä, niin ilot ja surut jakavat äidin kanssa. Ja se on ihan ok.

No, tämä isä ei hoida. Lapsella kokemus, että ei sitä kiinnosta.

Isällä uusi nainen, ja aika menee kuherrellessa. Ikävä kyllä. Välillä jaksaa esittää hyvää isää. Mutta kaikki tämmöset asiat jää vaille huolenpitoa. Lapsia lähinnä kuljetetaan ympäriinsä ja riennoissa ja ostetaan materiaa.

Isä ei jaksa kuunnella lapsen turhaa narinaa ja se on ihan oikein. Äiti lässyttää ja antaa huomiota

Etenkin jos kyseessä on tyttö, ei isän kanssa välttämättä ole ollenkaan luontevaa puhua kaveriasioista, vaan äiti on luontevampi juttukaveri ripppumatta siitä kenen vuoro on. 

Jos asia ei haittaa sinua, mikä tämän aloituksen pointti on? Haukkua kilpaa miestä vai? 

Tsemppiä kyllä se siitä kirjoitti:

Annahan sen lapsen nyt olla ihan rauhassa isänsä kanssa.

Kuulostaa nimittäin siltä, että teillä on ero meneillään, josta olet syvästi katkera ja haet vikoja eksästäsi etkä haluaisi hänen saavan olla lapsenne seurassa.

Kannattaa nyt vain rauhoittua ja lopettaa oitis se lapsen mielen manipulointi ja muokkaus.

Lapsi yrittää olla siinä välissä ja miellyttää sinua.

Ero on rankkaa. Toivotaan, että pääset tuosta vaiheesta yli ja pääset elämöön omaa elämääsi.

Kuulostaa siltä että se äiti on rakkain ja että sua näyttää se harmittavan.

Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.

Sehän on nimenomaan sen isän vika, kun olet opettanut lapsesi avautumaan vain itsellesi asioista. Jos lapsi ei itse ole ottanut puheeksi isälle niin turha syyttää isää. Ja isä jos on veneilemässä niin ei välttämättä edes ole puhelin mukana siel reissussa ja jos on niin maksimissaan jossain povitaskussa mikä avataan kerran kahdessa tunnissa. Ja itse lapsena ajattelisin sen niin, että jos isä on veneilemässä niin turvallisempi laittaa viestiä äitille joka ei ole veneilemässä. Siel veneel keskitytään ihan muuhun, kuin puhelimeen. Ja ei varmaan kuulisikaan puhelimen pirinää/soittoa tai viestiä siellä veneellä.