Lue keskustelun säännöt.
Lapsi (13v) isänsä kanssa reissussa, silti laittaa minulle viestiä, että nilkka kipeä ja kaverisuhteisiin liittyvästä asiasta
02.08.2023 |
Yrittänyt kysyä, onko sanonut isälle jalasta, kuulema on, muttei tiedä kuunteliko. Olen sanonut että pyytää jalkaan kylmää, ei ole pyytänyt. Eli ei ole kylmää pitänyt.
Kaveriasiasta kysyin, mitä isä on mieltä, niin ei voi nyt kysyä kun on veneilemässä (lapsi) no, pystyihän hän minultakin viestillä kysymään satojen kilometrien päästä.
Ei sillä,,ei mua haittaa. Saa kysyäkkin, kertoa asioita. Mutta, se isä olis siellä paikalla hoitamassa niitä asioita.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Kuulostaa kovin hankalalta. Miksi ne lapset ei vain itse ota sitä mehu? Selkeästi kuitenkin ovat niin isoja, että siihen pystyvät kun kirjoittaakin osaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun ei kannata etänä puuttua asioihin. Sanot lapselle, että voitte jutella kaveriongelmista kun lapsi on sinun luonasi. Kylmäpakkauksen osaa teini-ikäinen laittaa itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ei kannata etänä puuttua asioihin. Sanot lapselle, että voitte jutella kaveriongelmista kun lapsi on sinun luonasi. Kylmäpakkauksen osaa teini-ikäinen laittaa itsekin.
Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat laspen vanhempia 24/7 riippumatta siitä kummalla on lähiviikko. Aina saa soittaa äidin viikolla isälle ja isän viikolla äidille. Emme me lapsista eronneet vaikka toisistamme erosimme.
Itse olen kasvanut ydinperheessä, mutta isäni oli silti tuollainen. Ei olisi tullut mieleenkään kysellä häneltä neuvoja kaveriasioihin. Enkä olisi pyytänyt häntä laittamaan kylmää jalkaani, vaan äidin ollessa poissa piti ihan itse hoitaa nuo asiat. Äiti oli se joka passasi. Se on mielestäni ihan hyväksyttävää, että vanhemmilla on vähän eri roolit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ei kannata etänä puuttua asioihin. Sanot lapselle, että voitte jutella kaveriongelmista kun lapsi on sinun luonasi. Kylmäpakkauksen osaa teini-ikäinen laittaa itsekin.
Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat laspen vanhempia 24/7 riippumatta siitä kummalla on lähiviikko. Aina saa soittaa äidin viikolla isälle ja isän viikolla äidille. Emme me lapsista eronneet vaikka toisistamme erosimme.
Tuon ikäisen lapsen on hyvä opetella hoitamaan joitain asioita itse. Ei kuulosta, että lapsella on mikään hätä. Häiritset isän perhe-elämää puuttumalla lapsen asioihin silloin kun hän on isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se nilkka kylmällä parane vaan ajalla :D tunnistan vähän itteeni tosta.
Niin, että jätän minäkin lapsen siihen uskoon että ei kiinnosta, enkä kuuntele. Kun ei satu olemaan mun vuoro?
En todellakaan puutu toisen kodin juttuihin, eikä ne minua edes kiinnosta.
Mutta kun lapsi itse useita kertoja ottaa minuun yhteyttä. Ohjaan juttelemaan isälle, lapsi sanoo toistuvasti että ei sitä kiinnosta. Niin minunko pitäisi sanoa että no, olet siellä, hoida itse jos isä ei hoida.
Tietysti äitinä lohdutan lasta, kerron että ota se kylmä ja pidä sitä. Pyydä särkylääke tarvittaessa jne...
Saattaahan se lapsi kaivata ihan vaan nähdyksi/kuulluksi tulemista jos kokee ettei isää kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ei kannata etänä puuttua asioihin. Sanot lapselle, että voitte jutella kaveriongelmista kun lapsi on sinun luonasi. Kylmäpakkauksen osaa teini-ikäinen laittaa itsekin.
Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat laspen vanhempia 24/7 riippumatta siitä kummalla on lähiviikko. Aina saa soittaa äidin viikolla isälle ja isän viikolla äidille. Emme me lapsista eronneet vaikka toisistamme erosimme.
Tuon ikäisen lapsen on hyvä opetella hoitamaan joitain asioita itse. Ei kuulosta, että lapsella on mikään hätä. Häiritset isän perhe-elämää puuttumalla lapsen asioihin silloin kun hän on isällään.
Perhe= äiti, isä ja lapset. Ei ole mitään isän perhe-elämää ja äidin perhe-elämää, vaan on vain perhe-elämää. Siihen kuuluvat molemmat vanhemmat, vaikka eivät samassa osoitteessa asukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ei kannata etänä puuttua asioihin. Sanot lapselle, että voitte jutella kaveriongelmista kun lapsi on sinun luonasi. Kylmäpakkauksen osaa teini-ikäinen laittaa itsekin.
Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat laspen vanhempia 24/7 riippumatta siitä kummalla on lähiviikko. Aina saa soittaa äidin viikolla isälle ja isän viikolla äidille. Emme me lapsista eronneet vaikka toisistamme erosimme.
Tuon ikäisen lapsen on hyvä opetella hoitamaan joitain asioita itse. Ei kuulosta, että lapsella on mikään hätä. Häiritset isän perhe-elämää puuttumalla lapsen asioihin silloin kun hän on isällään.
Oletpa typerä. Äiti on lapsen äiti myös isäviikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että viestittää sinulle, kerta isä tommonen moukka. Hyvä, että sinä kuitenkin ohjaat kertomaan isälle, etkä päsmäröi isän selän takana.
Miten niin isä on moikka???
JÄLLEEN KERRAN täällä haukutaan miestä ilman että mies on saanut sanoa yhtään mitään.
Sylettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Joutuuko teillä lapset kysymään lupaa, että saako ne ottaa mehua :O
Oikeastaan joo. Toinen on sellainen sokerihiiri että söisi tomusokeritkin lusikalla kaapista jos ei kielletä, ja mehu ei kuulu joka aterialle ruokajuomaksi ja siinä välissä janojuomaksi, vaikka sitä olisi kaappiin ilmestynyt. Ihan niin kuin jätskituuttejakaan ei tartte syödä viittä päivässä, vaikka niitä pakkasen olisi paketti ostettu. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on vain sen toisen lajin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Joutuuko teillä lapset kysymään lupaa, että saako ne ottaa mehua :O
Oikeastaan joo. Toinen on sellainen sokerihiiri että söisi tomusokeritkin lusikalla kaapista jos ei kielletä, ja mehu ei kuulu joka aterialle ruokajuomaksi ja siinä välissä janojuomaksi, vaikka sitä olisi kaappiin ilmestynyt. Ihan niin kuin jätskituuttejakaan ei tartte syödä viittä päivässä, vaikka niitä pakkasen olisi paketti ostettu. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on vain sen toisen lajin lapsia.
Toisen laji lapsia eli lapsi, jotka on kasvatettu. Sinun lapsesi näköjään ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Joutuuko teillä lapset kysymään lupaa, että saako ne ottaa mehua :O
Oikeastaan joo. Toinen on sellainen sokerihiiri että söisi tomusokeritkin lusikalla kaapista jos ei kielletä, ja mehu ei kuulu joka aterialle ruokajuomaksi ja siinä välissä janojuomaksi, vaikka sitä olisi kaappiin ilmestynyt. Ihan niin kuin jätskituuttejakaan ei tartte syödä viittä päivässä, vaikka niitä pakkasen olisi paketti ostettu. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on vain sen toisen lajin lapsia.
mitä ne toisen lajin lapset on, kuulostaa vihapuheelta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Joutuuko teillä lapset kysymään lupaa, että saako ne ottaa mehua :O
Oikeastaan joo. Toinen on sellainen sokerihiiri että söisi tomusokeritkin lusikalla kaapista jos ei kielletä, ja mehu ei kuulu joka aterialle ruokajuomaksi ja siinä välissä janojuomaksi, vaikka sitä olisi kaappiin ilmestynyt. Ihan niin kuin jätskituuttejakaan ei tartte syödä viittä päivässä, vaikka niitä pakkasen olisi paketti ostettu. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on vain sen toisen lajin lapsia.
Tiesithän, että lapsesta ei tule sokerihiirtä ellei häntä pienestä pitäen totuteta runsaaseen sokerimäärään?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan siis erottu lapsen isän kanssa. Joten ihan vois isä opetella vaikka sitä nilkkaa hoitamaan. Urheilusta tullu rasitusvamma joka ajoittain kipuilee.
Ja minä en voi isälle laittaa viestiä että jutteleppa kaverihommista ja hoida jalkaa.
Ja totta, ei kyllä ymmärrä kaveriasioista yhtään mitään. Eikä edes tunne kyseisiä lapsia. Eikä tiedä tapahtumien taustoja. Ei oo koskaan kiinnostanu.
No ethän sinäkään hoitaa osaa, jos suosittelet vielä nykyaikana kylmää urheiluvammaan.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/768f7d2c-f322-4e63-b383-f94c2…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Joutuuko teillä lapset kysymään lupaa, että saako ne ottaa mehua :O
Oikeastaan joo. Toinen on sellainen sokerihiiri että söisi tomusokeritkin lusikalla kaapista jos ei kielletä, ja mehu ei kuulu joka aterialle ruokajuomaksi ja siinä välissä janojuomaksi, vaikka sitä olisi kaappiin ilmestynyt. Ihan niin kuin jätskituuttejakaan ei tartte syödä viittä päivässä, vaikka niitä pakkasen olisi paketti ostettu. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on vain sen toisen lajin lapsia.
Toisen laji lapsia eli lapsi, jotka on kasvatettu. Sinun lapsesi näköjään ei ole.
Ihan on molemmat kasvatettu. Toisen suhde herkkuihin on rento ja kohtuullinen, toinen taas on ruuan suhteen hyvin valikoiva, usein sen vuoksi nälkäinen, ja mielellään korvaisi sokeriherkuilla muuta syömistä, joten joudutaan ohjaamaan/säännöstelemään. Lapsiko on kasvattamaton kun kysyy lupaa, kuten on ohjeistettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Joutuuko teillä lapset kysymään lupaa, että saako ne ottaa mehua :O
Oikeastaan joo. Toinen on sellainen sokerihiiri että söisi tomusokeritkin lusikalla kaapista jos ei kielletä, ja mehu ei kuulu joka aterialle ruokajuomaksi ja siinä välissä janojuomaksi, vaikka sitä olisi kaappiin ilmestynyt. Ihan niin kuin jätskituuttejakaan ei tartte syödä viittä päivässä, vaikka niitä pakkasen olisi paketti ostettu. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on vain sen toisen lajin lapsia.
Tiesithän, että lapsesta ei tule sokerihiirtä ellei häntä pienestä pitäen totuteta runsaaseen sokerimäärään?
Ihania besserwissereitä ja ihan ketjun aiheessa
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan edelleen (toistaiseksi) yhdessä ja mun ei tartte mennä kuin ruokakaupalle niin puhelin alkaa piipata lasten viestejä, kun vastaa että hei kerropa iskälle niin "ei se kuuntele", "ei se välitä" tai "en tiiä missä se on" (vastaus on yleensä kellarikerroksen vessa jossa voi istua loputtomiin). Jolloin minä tarvittaessa soitan miehelle että mikä homma (yritän muotoilla "Kerttu laittoi viestiä että sillä on tällainen pulma/kysymys/asia, sanoin että kysyisi sulta"), jolloin mies on autuaan tietämätön tilanteesta tai puhisee että lapset on hankalia, tai lähetän edelleen sen lapsen viestin jos se ei ole henkilökohtainen ("saako ottaa mehua") mihin mies ei reagoi mitenkään.
Kuulostat yksinäiseltä.
Lapsesi tietävät, että haluaisit yhä päteä entisessä roolissasi ja tottakai hekin haluavat, että kaikki olisi kuin ennen ja äiskä olisi topakkana järjestämässä ja pitämässä iskällekin jöötä.
Nythän sinä ja lapsesi olette henkisesti hiukan hukassa, kun ei ole sitä entistä.
Mikäli haluat olla tukena lapsillesi ja ryhtyä etsimään itsellesikin uutta suuntaa niin anna kaiken tapahtua puuttumatta edes sanallisesti.
Juttele lasten kanssa pidä perhepalaveri ja yritä päästä niistä huonoista tunteistasi sitä entistä miestäsi kohtaan.
Hän on nyt mennyt jo ja sinä olet vapaa omaan elämääsi, lapset kyllä tottuvat.
Joutuuko teillä lapset kysymään lupaa, että saako ne ottaa mehua :O