Onko kukaan tietoisesti alkanut rikkomaan sellaisia vanhoja tyhmiä tapoja (esim. kursailu kahvipöydässä)?

Mä en jaksa leipoa itse. Vieraat saavat leipomon tai kaupan tekemiä pullia, ja mulle on ihan sama onko se jonkun mielestä kamalaa tuhlausta.

Tuo kursailu on kyllä mitä typerin traditio. Onko tätä muuten kaikkialla Suomessa? Omat kokemukset vain Itä-Suomesta

Minä, miehen suku ei muuta teekään kuin kursailee. Pyydän syömään tai kahville ja aloitan itse, koska en lähde tuohon aikuisten pelleilyyn, että monta kertaa pitäisi pyytää pöytään. Tulkoon kun huvittaa, itse aloitan odottamatta. Anoppi oli vielä sellainen, jos pöytään jäi esim. piirakkaa yksi pieni pala, niin ei voinut sitäkään syödä vaan leikkasi siitä vielä palan, ettei vaan syönyt viimeistä palaa.

Olen lopettanut ottamasta kengät jalasta kun menen vieraaseen kotiin, jos eivät kestä vierasta kenkineen, niin aika paskoja isäntiä/emäntiä.

Jos vanhemmat ihmiset ei kutsusta huolimatta mene pöytään nii ilmoitan yleensä siinä kohtaa että minä menen sitten.

Kyllä vain. Jos kuljen edellä ja avaan oven niin päästän takaani tulevia ohitseni. Monesti joku miesoletettu yrittää ottaa ovesta kiinni mutta viittoilen vaan että sisään.

Nyt kun otit puheeksi, niin joo. Meidän suvussa ei ole mua edellistä sukupolvea enää elossa muut kuin mun isäni ja äitini. Mut aikoinaan kasvatettiin niin, että aikuiset ensin ja vasta sitten lapset. Ja tietenkin ensin isovanhempien sukupolvi, sitten seuraava sukupolvi ja sitten sitä seuraava. Nyt, kun kuulun äitiä ja isää lukuunottamatta siihen vanhimpaan sukupolveen, viis veisaan enää tuosta traditiosta. Kahvi maistuu paremmalta kuumana kuin  kylmänä, joten en todellakaan odottele edes kymmentä minuuttia, että kahvi ehtii jäähtyä kädenlämpöiseksi. Jos mun äitini ja  isäni vitkastelee, kehotan mua nuorempaa sukupolvea hakemaan kahvinsa ja muut tarjottavat. Ei tarvitse enää odotella ja juoda haaleaa kahvia. 

Teemme työpaikallani töitä kahden hengen tiimeissä. ( päiväkoti) Tiimiparini on mies, itse olen nainen. Usein tullaan kysymään, että saanko lainata mattipetteriä, kun tarvittais ruuvi seinään? Usein vastaan, että en ole hänen pomonsa ja toiseksi minä voin tulla laittamaan sen ruuvin. Olemme usein jutelleet tämän tiimiparini kanssa, että minä olen tehnyt paljon enemmän remppaa kuin hän mutta kaikki olettavat että hän on syntynyt ruuvari kädessään. Toisaalta olen myös voimakkaampi kuin hän, joten nostamisetkin sujuu minulta paremmin.

En kursaile. Kun kutsu käy niin olen pöydässä. Äitini harrasti tuota. Kolmannella kutsulla siirtyi pöytään.

Ei kahvipöytään mitään ikärajoja ole. Kutsu käy niin sinne mennään.

Kursailua on harrastanut isovanhempien ikäluokka, omat vanhemmatkaan (ikää heillä 70+) ei sellaista ole enää harrastaneet.

Anoppi seisoi hellan vieressä odottamassa, että muut söi ensin ja tarjoili tarvittaessa lisää. Ahneet miehet veti navat täyteen safkaa ja anoppi parka söi sitren mitä jäi.

Minä yleensä kaitan meillä kotona ruoan lautaselle valmiiksi jokaiselle, kun olen valmistanut sitä niin, että jää joko seuraavalle päivälle joillekin lounaaksi tai viikonloppuna olen tehnyt ruokaa sen verran, että siitä riittää kahdeksi päiväksi kaikille + maanantaina vielä parille lounaaksi.

Olen töissä yrityksessä, jossa rakastetaan palavereja. Muutaman kerran vuodessa on jopa oikein kaksipäiväinen kokous. Jos kokoustila pysyy samana molempina päivinä, niin magneetin lailla se eka päivän paikka vetää ihmisiä puoleensa. Minä menen aina jollekin aivan muulle paikalle ja saatan hommata rikoskumppaninkin: Hei Esko, mennään tähän ikkunan viereen. Tuntuu jännältä katsoa miten joillakin tuntuu tosi vaikealta mennä eri paikalle, kuin mitä oli alunperin ajatellut.

Varmaan joku kirjainyhdistelmä olisi minun diagnoosissa, mutta tykkään pienimuotoisesta veneen keikuttamisesta :)

Vierailija kirjoitti:

Teemme työpaikallani töitä kahden hengen tiimeissä. ( päiväkoti) Tiimiparini on mies, itse olen nainen. Usein tullaan kysymään, että saanko lainata mattipetteriä, kun tarvittais ruuvi seinään? Usein vastaan, että en ole hänen pomonsa ja toiseksi minä voin tulla laittamaan sen ruuvin. Olemme usein jutelleet tämän tiimiparini kanssa, että minä olen tehnyt paljon enemmän remppaa kuin hän mutta kaikki olettavat että hän on syntynyt ruuvari kädessään. Toisaalta olen myös voimakkaampi kuin hän, joten nostamisetkin sujuu minulta paremmin.

Voit olla parempi ruuvaamaan ja remppaamaan, mutta epäilen, ettet ole vahvempi kuin mies. Treenaamaton läskipullamies on vahvempi kuin perustreenajaapirkko. Eri asia on jos mies on sairas ja sä olet painonnostaja.

Mä olen rikkonut vanhoja tyhmiä tapoja olemalla 46-vuotias onnellinen, lapseton sinkkunainen. En ole mikään peräkylän vanhapiika, vaan elän Helsingissä ja ajoittain ulkomailla. Mulla on paljon kavereita ja monipuolisia harrastuksia. 

Olen pian menossa sukuhäihin. Saas nähdä kyseleekö kukaan mun "kaverini" perään. Mikäli kysyjä itse on varattu (kuten 99% todennäköisyydellä on) ajattelin esittää vastakysymyksen, että mites teidän seksielämä nykyään? Onko alkuaikojen kiihkeydestä mitään jäljellä tai jos on kuiva kausi, niin pitkäänkö on jo kestänyt?

Olen minä. Toisaalta tämän ikäinen naisihminen tällaisessa sosiaalisessa asemassa olisi muutenkin oikeutettu ottamaan heti papista seuraavana. Jos ei ole pappia paikalla, niin sitten minä. Joku muu voi olla siitä eri mieltä, mutta pääsee  hän sitten ottamaan kahvia itsekin.

Sen olen oppinut jo aikoja sitten, että kakkua ei tuoda tarjolle aloittamatta, ja vanhemman väen juhlassa ei kaadeta aluksi kuin yksi kupillinen. Sen kupin voi viedä tarjolle jollekin huonojalkaiselle, jonka ei tarvitse sitten kömpiä itse noutamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen minä. Toisaalta tämän ikäinen naisihminen tällaisessa sosiaalisessa asemassa olisi muutenkin oikeutettu ottamaan heti papista seuraavana.

:D

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nyt kun otit puheeksi, niin joo. Meidän suvussa ei ole mua edellistä sukupolvea enää elossa muut kuin mun isäni ja äitini. Mut aikoinaan kasvatettiin niin, että aikuiset ensin ja vasta sitten lapset. Ja tietenkin ensin isovanhempien sukupolvi, sitten seuraava sukupolvi ja sitten sitä seuraava. Nyt, kun kuulun äitiä ja isää lukuunottamatta siihen vanhimpaan sukupolveen, viis veisaan enää tuosta traditiosta. Kahvi maistuu paremmalta kuumana kuin  kylmänä, joten en todellakaan odottele edes kymmentä minuuttia, että kahvi ehtii jäähtyä kädenlämpöiseksi. Jos mun äitini ja  isäni vitkastelee, kehotan mua nuorempaa sukupolvea hakemaan kahvinsa ja muut tarjottavat. Ei tarvitse enää odotella ja juoda haaleaa kahvia. 

Voisitko sinä hakea sen kahvin äidillesi??

Up

Ihan kivoja kommentteja mutta monet niistä eivät ole ketjun aiheesta eli kursailusta. Ottakaahan selvää mitä kursailu tarkoittaa ennen kun kirjoitatte.