Muita, joilla ei ole koskaan ollut läheisiä isovanhempia?

Kyllä. Äidin isää en muista kunnolla, olin alle kouluikäinen hänen kuollessa. Muut kyllä elivät vanhoiksi. Isän vanhempien kanssa olin paljonkin tekemisissä, kun asuttiin samassa pihapiirissä, mutta silti jäi välit etäisiksi. Äidinäitiä käytiin tapaamassa parin viikon välein (matkaa reilu 20 km).

Yksi isovanhempi on ollut elossa syntymäni jälkeen mutta häntäkin tavattiin lapsena pari päivää kerran vuodessa. En tiedä muista isovanhemmistani mitään, koska vanhempani eivät heistä suostuneet mitään kertomaan. Olen sukuni viimeinen ja suku myös päättyy minuun.

Minun kaikki isovanhempani olivat jo kuolleita kun synnyin.

Mulla ei ole ollut ja ne oli kasvattivanhempia. Ei ole muitakaan sukulaisia. On sisko ja vanhemmat.

Kolme neljästä kuoli ennen syntymääni.

Se ainoa elossa ollut, ukki, oli kyllä läheinen mutta kuoli rippipyhänäni.

Isän puolelta molemmat kuolivat ennen kuin synnyin.

(Lapuan patruunatehdas).

Äidin puolelta vaari kuoli kun olin 3 kk (traktorin alle) ja mummi kuoli kun oin 6v.

Oli varamummuja ja pappoja vähän ympäristössä lapsena. Ja isä oli vanhempi. Mutta ei tosiaan ollut omia isovanhempia. Isoäidin näin pari kertaa ja se riitti, kämppä savussa aina ja elivät omaa elämää.

Itsellä ei ole minkänlaista isovanhempikokemusta. Äidin äiti oli kuillut ennen syntymääni, äiti ei pitnyt yhteyttä isäänsä. Isän isä oli kuollut ennen syntymääni ja isän äiti oli jo vanhainkodissa huonokuntoisena kun synnyin eikä minulla ole hänestä muistoja. Varamummoja tai -pappoja ei ollut.

Jotenkin koen jääneeni jostain elämässä paitsi kun ei ole ollut isovanhempiin minkäänlaista suhdetta, ei sisaruksia ja välit vanhenpien sukulaisiin on kovin etäiset (tyyliin nähtiin viiskymppisillä ja heti perään kuuskymppisillä).

Kaikki kupsahtivat ennen syntymääni.

Isoisät kuolivat, kun olin 4- ja 5-vuotias. Isoäidit elivät tämän jälkeen, toinen 18 vuotta ja toinen 30 vuotta. Vanhemmillani oli omiin äiteihinsä mielistelevän mateleva suhde. Isoäitien vieraillessa heitä ei saanut häiritä ja toisella isoäidillä olivat myös lempilapsenlapset, joita eivät olleet minä ja sisarukseni.

Yksi isovanhemmista kuoli sodassa kauan ennen syntymääni, kaksi kuoli kun olin noin 4 - 6-vuotias, ja sen neljännen tapasin muistaakseni kaksi kertaa, hän oli B-mielisairaalassa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, kunnes kuoli ollessani parikymppinen.

Toisaalta äidin vanhempi serkku ja hänen puolisonsa olivat minulle isovanhempien korvikkeita, ja heitä tapasin usein.

Vierailija kirjoitti:

Yksi isovanhempi on ollut elossa syntymäni jälkeen mutta häntäkin tavattiin lapsena pari päivää kerran vuodessa. En tiedä muista isovanhemmistani mitään, koska vanhempani eivät heistä suostuneet mitään kertomaan. Olen sukuni viimeinen ja suku myös päättyy minuun.

Se on varmasti oikein hyvä asia.

Äitini isä kuoli ennen syntymääni.

Äitini äiti oli oikein perinteinen vanhan ajan maalaisnainen, joka asui yhden tyttärensä (tätini) maalaistalossa, tapasimme lähinnä lomilla. Suuresta ikäerosta johtuen (yli 70 v) ei ihmeemmin tutustuttu vaikka ihan herttaisen oloisena häntä pidinkin.

Isäni isä ja isäni eivät olleet väleissä. Isäni isä ajoittain kirjoitti isälleni ilmaisten näkemyksensä isovanhempieni avioliitosta (nähtävästi "kaikki oli ollut vaimon vika" hänen mielestään). Isäni joka piti äidistään kovasti ei kestänyt näitä muistumia hankalasta avioliitosta ja jätti vastaamatta kirjeisiin. En tavannut tätä isoisääni ikinä.

Isäni äiti kuoli kun olin noin 6-vuotias, mistä johtuen muistikuvat hänestä ovat heikkoja.