Sanotaan että lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta rankempaa on kyllä tämä "senioriapuelämä"

Oota kun tulet siihen vaiheeseen että joka kerta kun puhelin soi pelottaa.

Onneksi äiti ei tiedä uutta numeroani

Mun mielestä myös viranomaisilta aika kettumaisesti tehty että kaikki asiointi on netissä. Ei mun kasikymppiset sukulaiset omista mitään älylaitteita, eivätkä enää opi käyttämään. Kaikki kaatuu lasten harteille. En tiedä mitä ne tekee joilla ei ole lapsia.

Toisaalta hyvä jos pysyisivät poissa ainakin somesta. Oma iäkäs äitini sortunut mm. FB-huijauksiin. Kamala sotku niistäkin.

Ysikymppiset isovanhempani olivat ihan osaavia digitaalisessa ympäristössä. Samoin nyt seitsemänkymppiset vanhempani. Isäni on vähän huonompi, mutta pärjää kun äitini opastaa. Kummallakin on älykännykät, tabletit ja on heillä pöytäkonekin. Hoituu pankkiasiat kuin myös digitaalinen sote-keskusasiointikin.

Olen kyllä törmännyt joihinkin noin viiskymppisiin miehiin, jotka hädin tuskin osaavat tekstiviestiä lähettää. Sähköposti onkin sitten jo ihan mahdoton ajatus.

Meillä oli muutama vuosi sitten elämäntilanne, että asui teini-ikäinen vielä kotona ja sekä minun että puolisoni iäkkäät vanhemmat täysin meidän avun varassa.

Kyllä olivat rankat vuodet, edes nukkua ei koskaan saanut kun teini valvoi myöhään ja vanhukset alkoivat soittelun ennen 5 aamulla kun tarvitsivat apua aamutoimissaan.

Olemme todella helpottuneita nyt kun teini on lähtenyt opiskelemaan ja muuttanut toiseen kaupunkiin ja vanhukset ovat joko haudassa tai hoitolaitoksessa.

Tiedän että tämä kuulostaa hirveän itsekkäältä, mutta olemme itsekin jo keski-ikäisiä, töissä käyviä ja omakotitalossa asuvia jossa myös puuhaa riittää

Tuntuu kuin olisimme saaneet elämämme takaisin. Ihanaa kun saa itsekin joskus levätä työpäivän jälkeen, ehtii taas käydä harrastuksissa yms. ja ennen kaikkea nukkua - krooninen unenpuute on todella rankkaa.

Omille lapsillemme olemme sanoneet ettei heidän tarvitse meitä alkaa hoivaamaan kun tästä vanhenemme.

Sitä ennen aiomme nauttia elämästä!

Vierailija kirjoitti:

No onneksi sekä äitini että appivanhempani ovat kusipäitä eikä heistä tarvitse huolehtia.

Juuri näin!

Tuo on vasta kevyttä lämmittelyä. Ootappa kun Alzheimerin ekat oireet tulee ja ne vanhukset katsotaan kuitenkin vielä liian hyväkuntoisiksi hoivakoteihin ja kotipalvelun asiakkaiksi.... Ja tulevaisuudessahan ei enää edes ole hoitajia, jotka vanhuksia hoitaisivat eli hoivakodit lopettaa.

Meidän hieman yli 70v vanhempamme ovat olleet digiaikana työelämässä ja ovat kyllä täysin osaavia käyttämään digitaalisia palveluita. Varmaan tietysti riippuu mitä on tehnyt työelämässä ollessaan, mutta noin yleisesti kyllä 70+ vuotiaat osaavat netin käytön ihan yhtä hyvin kuin me keski-ikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Ysikymppiset isovanhempani olivat ihan osaavia digitaalisessa ympäristössä. Samoin nyt seitsemänkymppiset vanhempani. Isäni on vähän huonompi, mutta pärjää kun äitini opastaa. Kummallakin on älykännykät, tabletit ja on heillä pöytäkonekin. Hoituu pankkiasiat kuin myös digitaalinen sote-keskusasiointikin.

No hei hienoa heille, ehkä isovanhempasi olivat sellaisissa töissä että koneet tuli tutuksi jo 80-luvulla. Suurin osa 30-luvulla syntyneistä ei ole kuitenkaan koskaan tarvinnut ja iäkkäänä on vaikea oppia. 30-40-luvuilla syntyneissä on myös paljon heitä joilla ei ole ollenkaan kielitaitoa. Nettiympäristössä ja digilaitteiden kanssa törmää yllättävän paljon sanastoon joka on heille ihan vierasta.

Sitten tilanne pahenee, kun vanhemmat tarvitsevat apua joka päivä ja yhteiskunta ei auta millään tavalla.

T. työssäkäyvä omaishoitaja

Vierailija kirjoitti:

Meidän hieman yli 70v vanhempamme ovat olleet digiaikana työelämässä ja ovat kyllä täysin osaavia käyttämään digitaalisia palveluita. Varmaan tietysti riippuu mitä on tehnyt työelämässä ollessaan, mutta noin yleisesti kyllä 70+ vuotiaat osaavat netin käytön ihan yhtä hyvin kuin me keski-ikäiset.

Voi ei, ei kyllä osaa yhtä hyvin kuin keski-iköiset. Minä sentään työskentelen heidän parissaan. Kansakoulupohjalta töihin menneistä harva osaa. Sen sijaan jos on oppikoulut ja lukiot käyty ja kenties akateeminen ammattikin ollut niin heillä paremmin hallussa. Iso osa ei tällaisia kuitenkaan ole.

Mulla oli 2-vuotias ja dementoitunut äiti yhtäaikaa. Ei oikeen ole muistikuvia noista vuosista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten elämäntilanne, että asui teini-ikäinen vielä kotona ja sekä minun että puolisoni iäkkäät vanhemmat täysin meidän avun varassa.

Kyllä olivat rankat vuodet, edes nukkua ei koskaan saanut kun teini valvoi myöhään ja vanhukset alkoivat soittelun ennen 5 aamulla kun tarvitsivat apua aamutoimissaan.

Olemme todella helpottuneita nyt kun teini on lähtenyt opiskelemaan ja muuttanut toiseen kaupunkiin ja vanhukset ovat joko haudassa tai hoitolaitoksessa.

Tiedän että tämä kuulostaa hirveän itsekkäältä, mutta olemme itsekin jo keski-ikäisiä, töissä käyviä ja omakotitalossa asuvia jossa myös puuhaa riittää

Tuntuu kuin olisimme saaneet elämämme takaisin. Ihanaa kun saa itsekin joskus levätä työpäivän jälkeen, ehtii taas käydä harrastuksissa yms. ja ennen kaikkea nukkua - krooninen unenpuute on todella rankkaa.

Omille lapsillemme olemme sanoneet ettei heidän tarvitse meitä alkaa hoivaamaan kun tästä vanhenemme.

Sitä ennen aiomme nauttia elämästä!

Kaksi vanhuksista sairastui otsa-ohimolohkorappeumaan eli dementoituivat sekoiltuaan ensin n.3 -v, yksi kaatui kotonaan ja sai parantumattoman lonkkamurtuman ja yksi kärsi useasta eri pitkäaikaissairaudesta.

Oli järkyttävää huomata heidän kaikkien kohdalla, miten vähän yhteiskunta tuli missään tilanteessa vastaan ja miten vaikeaa oli mitään apua saada.

Kaikki käytännössä kaatui meidän niskaamme.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vasta kevyttä lämmittelyä. Ootappa kun Alzheimerin ekat oireet tulee ja ne vanhukset katsotaan kuitenkin vielä liian hyväkuntoisiksi hoivakoteihin ja kotipalvelun asiakkaiksi.... Ja tulevaisuudessahan ei enää edes ole hoitajia, jotka vanhuksia hoitaisivat eli hoivakodit lopettaa.

tätä mäkin pelkään

oon lisäks ainoo lapsi eikä vanhemmille ole muita huolehtijoita kuin mä

Vierailija kirjoitti:

Meidän hieman yli 70v vanhempamme ovat olleet digiaikana työelämässä ja ovat kyllä täysin osaavia käyttämään digitaalisia palveluita. Varmaan tietysti riippuu mitä on tehnyt työelämässä ollessaan, mutta noin yleisesti kyllä 70+ vuotiaat osaavat netin käytön ihan yhtä hyvin kuin me keski-ikäiset.

Samaa tulin sanomaan!

Ei pidä yleistää!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi äiti ei tiedä uutta numeroani

No voihan vitalis, miten fiksu olet. Oikea maan tulevaisuuden toivo. Näitä kun olisi enemmän, kyllä maa pongahtaisi nousuun. Ja koulujahan sulla oli kolmekymppiseksi käyty. Ilmaiseksi. On siellä sivistystä tullut. Milloin muuten maksat velkasi yhteiskunnalle ja miten.

Näitä kahta ei voi mielestäni verrata keskenään. Senioriapuelämää ei ole pakko kestää, lapsia taas on. 2-vuotiasta ei voi heittää pihalle, koska et jaksa. Seniorit ovat aikuisia ihmisiä, joille voi sanoa suoraan, että nyt ei sovi. Kannattaa asettaa selvät rajat aikuisille ihmisille. Eri asia on sitten esim muistisairaan vanhuksen omahoitajuus, joka käy kokopäivätyöstä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän hieman yli 70v vanhempamme ovat olleet digiaikana työelämässä ja ovat kyllä täysin osaavia käyttämään digitaalisia palveluita. Varmaan tietysti riippuu mitä on tehnyt työelämässä ollessaan, mutta noin yleisesti kyllä 70+ vuotiaat osaavat netin käytön ihan yhtä hyvin kuin me keski-ikäiset.

Osaaminen unohtuu kun dementoituminen tai Alzheimer alkaa. Silloin digiosaamattomuus ei todellakaan ole se suurin ongelma.

Kuulostaa ahdistavalta. Onneksi ei ole lapsia ja vanhemmillani on varaa maksaa hoito itselleen.