En ymmärrä miksi lapsia tehdään väkisin pienellä ikäerolla

Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.

Tämä on omassa tuttavapiirissä ollut idea. Me teimme ensin yhden ja katsoimme miten pärjäämme sen kanssa ja koska alkaa tulla uudestaan vauvakuume. No, sitä ei koskaan tullut, mutta ei kaduta ollenkaan, että lapsiluku jäi yhteen. Kavereiden perheissä meno on edelleen aika villiä ja lapset jatkuvasti toistensa kurkuissa kiinni, vaikka kaikki on jo koululaisia. Ja ne vanhemmat on edelleen ihan hermoraunioita sen kaiken keskellä. Tasan yhdellä pienen ikäeron perheellä on luonteeltaan niin rauhalliset lapset, että meno on seesteistä.

Mun kokemukseni on, että lapsista tuli upea tiimi pienellä ikäerolla. Kolmas tehtiin isommalla ikäerolla, ja kyllä hän on orpo piru verrattuna noihin kahteen isompaan. Neljänteen ei ollut enää voimia.

Tietysti riippuu paljon lasten henkilökemioistakin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemukseni on, että lapsista tuli upea tiimi pienellä ikäerolla. Kolmas tehtiin isommalla ikäerolla, ja kyllä hän on orpo piru verrattuna noihin kahteen isompaan. Neljänteen ei ollut enää voimia.

Tietysti riippuu paljon lasten henkilökemioistakin.

Tuo viimeinen lause. Oikeasti ihan arpapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.

Tämä on omassa tuttavapiirissä ollut idea. Me teimme ensin yhden ja katsoimme miten pärjäämme sen kanssa ja koska alkaa tulla uudestaan vauvakuume. No, sitä ei koskaan tullut, mutta ei kaduta ollenkaan, että lapsiluku jäi yhteen. Kavereiden perheissä meno on edelleen aika villiä ja lapset jatkuvasti toistensa kurkuissa kiinni, vaikka kaikki on jo koululaisia. Ja ne vanhemmat on edelleen ihan hermoraunioita sen kaiken keskellä. Tasan yhdellä pienen ikäeron perheellä on luonteeltaan niin rauhalliset lapset, että meno on seesteistä.

Tämän saman asian voi ilmaista myös niin, että perheessä on joko pelkkä aikuisyhteisö tai sekä aikuisyhteisö että lapsiyhteisö.

Itse olin perheen kuopus ja sisarukseni olivat paljon minua vanhempia. Kavereitakaan ei lähellä asunut. Kyllä, meillä oli varmasti hiljaista ja rauhallista - minun mielestäni jumalattoman tylsää. Kaikki tapahtui aina aikuisten ehdoilla ja aikatauluilla. Välillä tuntui ettei minulla lapsuutta ollutkaan.

Itse olen halunnut tarjota lapsilleni myös sen lapsiyhteisön perheen sisällä. Varmaan välillä melutaan ja riidellään, mutta on myös paljon naurua ja leikkiä. Lapseni saavat sitten itse päättää, millaisen yhteisön haluavat aikuisina muodostaa, mutta nyt heillä on ainakin tällainen kokemus.

Itsekin miettinyt samaa. Ystäväni hankki kolme lasta neljän vuoden sisään. Hän on aivan totaalisen loppu, vaikka ikää "vasta" 33.

Perusteli tätä juuri sillä, että sitten lapsilla on seuraa toisistaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään. No, todellisuudessa lapset lähinnä tappelevat ja riitelevät, en ole koskaan nähnyt heidän leikkivän normaalisti keskenään.

Minulla ja veljelläni on 7 vuoden ikäero, mutta olemme silti olleet aina tosi läheisiä. Meidän kohdallamme iso ikäero ei haitannut.

Minä taas en missään nimessä haluaa pikkulapsiaikaa "äkkiä pois" vaan haluan nauttia jokaisen pienen lapseni seurasta yksi kerrallaan rauhassa.

Ei niitä tehtäisi noin tiuhaan tahtiin ilman subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen...eli vauvan kanssa kotona kun toinen/toiset lapset päiväkodissa aamusta iltaan.

Kerhotoiminta riittäisi isommille lapsille, näin viedään LÄHIhoitopaikat niitä oikeasti tarvitsevilta (työt,opiskelu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.

Tämä on omassa tuttavapiirissä ollut idea. Me teimme ensin yhden ja katsoimme miten pärjäämme sen kanssa ja koska alkaa tulla uudestaan vauvakuume. No, sitä ei koskaan tullut, mutta ei kaduta ollenkaan, että lapsiluku jäi yhteen. Kavereiden perheissä meno on edelleen aika villiä ja lapset jatkuvasti toistensa kurkuissa kiinni, vaikka kaikki on jo koululaisia. Ja ne vanhemmat on edelleen ihan hermoraunioita sen kaiken keskellä. Tasan yhdellä pienen ikäeron perheellä on luonteeltaan niin rauhalliset lapset, että meno on seesteistä.

Tämän saman asian voi ilmaista myös niin, että perheessä on joko pelkkä aikuisyhteisö tai sekä aikuisyhteisö että lapsiyhteisö.

Itse olin perheen kuopus ja sisarukseni olivat paljon minua vanhempia. Kavereitakaan ei lähellä asunut. Kyllä, meillä oli varmasti hiljaista ja rauhallista - minun mielestäni jumalattoman tylsää. Kaikki tapahtui aina aikuisten ehdoilla ja aikatauluilla. Välillä tuntui ettei minulla lapsuutta ollutkaan.

Itse olen halunnut tarjota lapsilleni myös sen lapsiyhteisön perheen sisällä. Varmaan välillä melutaan ja riidellään, mutta on myös paljon naurua ja leikkiä. Lapseni saavat sitten itse päättää, millaisen yhteisön haluavat aikuisina muodostaa, mutta nyt heillä on ainakin tällainen kokemus.

Elämää voi yhdenkin lapsen kanssa elää niin, että ei mennä aina aikuisten ehdoilla. Itseasiassa on paljon helpompi ottaa huomioon sen yhden lapsen tarpeet, kun ei ole sisarusta kiljumassa vieressä. Ja kiva välillä ottaa lapselle kaveri mukaan minne mennäänkin.

Oma kokemus introverttina kolmen lapsen perheessä oli kamala. Vihasin sitä riitelyä ja melua jo ihan pienestä saakka. Meillä lapsi on myös introvertti ja on tänäänkin esim. lukenut koko päivän, vaikka kaverit pyysi jonnekin. Ei kuulemma tänään jaksanut vaan olla kenenkään kanssa. Minusta on ihanaa pystyä tarjoamaan lapselle se rauha ja hiljaisuus, jota en koskaan itse saanut.

No meillä on vuoden ikäerolla, ei toki ihan suunniteltu, mutta silti pieni ikäero haluttiin. Ei se vauva aika nyt niin rankkaa ollut, minusta jotenkin helpompaa kun siinä ne samalla meni, yhden sijaan vaihtaa vaipan kahdelle jne. Kuin että esikoinen just oppii kuivaksi ja sitten aloitat alusta toisen kanssa. Kotona olin 4 vuotta, eli vähemmän kuin jos ikäero olisi ollut se 3v, silloin jos haluaa pitää kotihoidon tuella, olet kotona sitten 6v.

Ja onhan näistä seuraa toisilleen, kun on lähes sama ikävaihe menossa. Tottakai joskus tapellaan, mutta harvoin. Niin minäkin tappelin 6v vanhemman siskoni kanssa. Nyt ovat jo koululaisia ja kivempi kun se nuorempikin on jo 10, kun isompi sen 11. Ei tarvitse isomman vahtia pienempää, niinkuin monesti käy.

Eiköhän tässä osin puhu raha ja työsuhde. Kolmen vuoden välillä kun teet lapsia, voit pitää vakinaisen työsuhteen tekemättä päivääkään töitä vuosikymmeneen. Esim. opettajilla hyvin yleistä - tosin he palaavat työsuhteeseensa aina kesän ajaksi

Ei tässä(kään) ole oikeaa tai väärää tapaa. Meillä on kolme lasta, kukin 2v ikäerolla. Kaksi ensimmäistä on tyttöjä ja tulevat aivan ihanasti toimeen uhmasta huolimatta. Poika on vielä vauva.

Minulla ja veljelläni on 4v ikäero ja hän kiusasi minua jatkuvasti. Aina piti leikkiä hänen ehdoillaan ja hänellä oli aina ylivoima. Jo pienenä päätin, että haluan enemmän kuin kaksi lasta ja haluan heidän olevan pienellä ikäerolla. Serkuilla oli näin ja lapsena aina kadehdin heidän perhettään. Heillä oli enemmän hälinää ja meininkiä. Minusta se oli ihanaa! Meillä oli vain hiljaista, asuimme ns. Mummojen alueella ja veli sulkeutui omaan huoneeseensa jättäen minut yksin. Naapurissakaan ei ollut muita lapsia ja koin oikeasti raastavaa yksinäisyyttä. Toki tämä on aika tuuristakin kiinni mikä on sisarusten keskinäinen kemia. Miehelläni on isoveljensä kanssa 10v ikäero ja he ovat läheisiä. Läheisempiä, kuin mieheni ja hänen toinen isoveli, jonka kanssa on 3v ikäero.

Olen onnellinen, että ylipäänsä saimme lapsia ja erityisen onnellinen siitä, että saimme juuri nämä. Ei haukuta muiden valintoja, yritetään nauttia omista valinnoista.

No en minäkään ymmärrä miksi lapsia tehdään. Mutta ei minun tarvitse kaikkea onneksi ymmärtääkään.

Mä tein 3 lasta 3 vuodessa.

EN SUOSITTELE KELLEKÄÄN!!! Maanpäällinen helve*ti.

Olen itse ainoa lapsi joten haaveilin että saisin siskokset pienillä ikäeroilla - kuten Ylpeys ja Ennakkoluulossa tai Pikku Naisissa - ja heistä tulisi superläheisiä!

No, sain 3 poikaa... Nää tappelee koko ajan verissä päin, hirveä huuto ja hälinä. Harrastukset kalliita ja nyt murkkuina haisevat ja syövät mut konkurssiin.

Älkää olko näin tyhmiä kuin itse olin 🙄

En ymmärrä myöskään. Itse olen toistaiseksi lapseton, mutta haluan perheen. Minulla ja pikkuveljelläni on 4 vuoden ikäero ja on toiminut minusta hyvin.

Jos itse olisin halunnut enemmän kuin yhden lapsen olisn toivonut heidät pienellä ikäerolla. Toki se ei ole itsestäänselvyys. Mutta olisin halunnut sen itselle ikävän vaiheen kertaheitolla pois ja yhdellä rysäyksellä.

Tekotapa on niin miellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse olisin halunnut enemmän kuin yhden lapsen olisn toivonut heidät pienellä ikäerolla. Toki se ei ole itsestäänselvyys. Mutta olisin halunnut sen itselle ikävän vaiheen kertaheitolla pois ja yhdellä rysäyksellä.

tai siis itselleni ikävän vaiheen, tokikaan kaikille vauvavuosi ei ole ikävää aikaa Minulle oli ja mieheni kuolema vielä maksimoi ikävyyden.

Vierailija kirjoitti:

Tekotapa on niin miellyttävä.

Se onkin ainut hauska puoli asiassa.

Hyvin selviää kun saa olla kotona yhteen kyytiin useamman lapsen kanssa ja on työnantajan kannaltakin positiivinen asia.