Jos on polyamorinen suhde, niin rakastetaanko siinä kaikkia kumppaneita yhtä paljon?
Tavallisessa suhteessahan molemmat ovat toisilleen rakkaimmat ihmiset tai ainakin niin yleensä oletetaan. Mutta jos kumppaneita on useita, pitääkö kaikkien olla yhtä rakkaita vai kelpaako toiseksi kumppaniksi toiseksi rakkain ihminen, kolmanneksi kumppaniksi taas kolmanneksi rakkain ja niin edelleen loputtomiin?
Kommentit (121)
Tuntuu että kun joku ottaa siihen uuden kumppanin, se vanha on "vanhaa kalustoa" vähän kuin kaapissa oleva posliiniruusukuppi? Vanhemmat kumppanit museokalustoa? Ellei tosiaan ole henkilöt joilla on aito rakkaus useammalle tai sovittu pääasiallinen kumppani. Eikä silloin ole kyse keräilystä tai ihmisgalleriasta. Lahkosta. Nuoruuden kokeilusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että kun joku ottaa siihen uuden kumppanin, se vanha on "vanhaa kalustoa" vähän kuin kaapissa oleva posliiniruusukuppi? Vanhemmat kumppanit museokalustoa? Ellei tosiaan ole henkilöt joilla on aito rakkaus useammalle tai sovittu pääasiallinen kumppani. Eikä silloin ole kyse keräilystä tai ihmisgalleriasta. Lahkosta. Nuoruuden kokeilusta.
Epäilen kyllä että joillakin on alkoholi ja nuoruuden kokeilu. Tai se lahko, aate. Mutta myöhemmin osa saattaa valita toisin.
Loputtomiin? Kai siinä jokin raja on.
Vierailija kirjoitti:
Loputtomiin? Kai siinä jokin raja on.
Sitä juuri mietin, että missä se raja sitten menee.
Ap
Riippuu ihmisestä. Polyamoriassa on karkeasti ottaen kaksi yleistä haaraa, joista toisessa on yksi ns. pääkumppani, jonka kanssa jaetaan elämä syvemmin, voi olla lapsia ja yhteistä omaisuutta jne, ja toiset suhteet ovat kevyempiä seurustelusuhteita. Mutta toinen haara katsoo, että tällaista priorisointia ei voi tehdä, vaan eri kumppaneihin suhtaudutaan pikemminkin kuin vanhempi suhtautuu lapsiinsa, eli että jokainen on yhtä rakas. Tietysti tunteet nyt eivät varmaankaan aina ole täysin symmetrisiä eikä ole mitään tapaa mitata tunteita, joten on mahdotonta sanoa, rakastaako jokainen tällainenkaan ihminen kaikkia kumppaneitaan yhtä syvästi tai samalla tavalla.
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Onko se polyamorinen suhde, jos yhdellä naisella on kaksi miestä? Vai kuuluuko polyamoriaan, että niillä miehelläkin pitäisi olla suhde keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Onko se polyamorinen suhde, jos yhdellä naisella on kaksi miestä? Vai kuuluuko polyamoriaan, että niillä miehelläkin pitäisi olla suhde keskenään?
Kyllä. Ei.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
Rakkaus on, ja tunteet tunteita, kai se rakkaus on jokaisen kanssa omanlaisensa kirjo.
Ihan samalla lailla kuin lapsiaan rakastaa vaikka ehkä jollain lailla eri tavoin, tottapuhuen.
Rakkaus on rajatonta ja rakkaus on sokeaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Vierailija kirjoitti:
Onko se polyamorinen suhde, jos yhdellä naisella on kaksi miestä? Vai kuuluuko polyamoriaan, että niillä miehelläkin pitäisi olla suhde keskenään?
Ei polyamoria edellytä bi-seksuaalisuutta. Heteroillakin voi olla polyamorinen suhde, jossa kummallakin on omia kumppaneita. Kumppanit eivät välttämättä koskaan edes tapaa toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Juuri näin. Tähän on yhtä monta vastausta kuin on polyamorisia ihmisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Vaikka mitä sanottaisiin, en usko sen olevan mahdollista.Toinen on aina suosikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
Ihan samalla tavalla tietää kuin yksiavioinenkin ihminen.
Olisi varmaan ideaalista, jos polyamorinen ihminen löytäisi rakkaat joissa olisi vähän eri tavalla vetoavia piirteitä, ja joiden kanssa voisi tehdä vähän erilaisia asioita?
Vierailija kirjoitti:
Onko se polyamorinen suhde, jos yhdellä naisella on kaksi miestä? Vai kuuluuko polyamoriaan, että niillä miehelläkin pitäisi olla suhde keskenään?
Ei tarvitse olla. Mutta oleellista polyamoriassa on, että kyseessä on yhteinen sopimus, eli selän takana tuollainen suhde ei ole polyamoriaa, vaan ihan vaan pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No ihan samasta kuin sinä tiedät, keistä olet kiinnostunut parisuhdemielessä ja keistä vain kavereina. Ei polyamoria muuta ihmisen tunteita miksikään. Niitä tunteita voi vain olla useampaa eri ihmistä kohtaan.
Ihan niinkuin lasten kohdalla, vain yhtä kerrallaan.