Rahan käyttäminen ahdistaa suunnattoman paljon

Olen melko pienituloinen (brutto alle 2500, netto alle 2000) pätkätyöläinen, olen ollut opiskeluvuosien jälkeen sekä kokoaikaisesti töissä että työttömänä ansiosidonnaisella. Vakituista työtä en ole saanut ja taloudellinen turvattomuus piinaa. Olen aina selvinnyt kuukausittaisista menoista, vaikkakin siis välillä olen turvautunut tukiin myös.

Lama-ajan lapsuus oli köyhä. Rahamuistoja on paljon, etenkin siitä, miten äiti stressasi rahaa eikä koskaan ostanut mitään itselleen. Se oli jo silloin lapsena mielestäni hirveän surullista, mutta olen nykyään itse samanlainen! Voin ostaa kalliitakin lahjoja muille (jos ne ovat juuri sitä mitä vastaanottajan tiedän eniten haluavan) ja maksaa ties mitä kuluja läheisteni puolesta tarvittaessa, mutta itse en raaskisi harrastaa mieluisia lajeja, käydä matkoilla tai edes hammaslääkärissä.

Jotain ahdistustahan tämä varmasti on. Olisiko kellään mitään vinkkejä, miten muuttaa omaa asennetta rahan käytön suhteen?