Uskotteko, että "keskeneräistä" asioista kertominen tuo epäonnea?

Esim. jos olet hakenut jotain työtä ja tiedät että saat kuulla tiettynä päivänä vastauksen, yritätkö olla pohtimatta asiaa esim. täällä palstalla kunnes oikeasti olet saanut sen vastauksen?



Se, ettei kerro avoimista työnhauistaan työpaikallaan, tai mielestäni sekin ettei kerro raskaudesta laajasti ennen rv 12 on tavallaan perusteltuja, niistä voi koitua kertojalleen kaikenlaista hämminkin jollei asiat etenekään niin kuin oli toivonut. Tuossa esimerkkikysymyksessäni taas kukaan ei saisi tietää mitään tunnistettavaa, vaan kyse olisi lähinnä omista uskomuksista.

mutta en myöskääään tykkää keskutella keskeneräisistä asioista, joihin ei voi vaikuttaa mitenkään.

Jotenkin vaan tuntuu, että puhun sitten kun on varmaa eipähän tartte alkaa selittelmään jälkikäteen. Ehkä tosiaan olen pikkasen taikauskoinen tässä suhteessa.

Ilmoita tavoitteesi muille, niin saat lisää tsemppiä yritykseesi! Jos et onnistukaan, ei se ole juttelun syytä. (Ellei joku kateellinen yritä laittaa kapuloita rattaisiin..)

mun mielestä lörpoötellä kaiken maailman ehkä-asioista. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja!!

elämässä saa sen, mihin uskoo. Kun luottaa itseensä ja unelmiinsa, ne toteututuvat suuremmalla todennäköisyydellä kuin silloin, joe ei uskalla luottaa unelmansa mahdollisuuksiin. Kannattaa kurkoitella tähtiin...

En ole esim. kertonut etukäteen, kun hain yliopistoon, suunnittelimme häitä, aloitimme yrittämään vauvaa jne.