Olen niin syvästi rakastunut, että itken välillä liikutuksesta kun tajuan sen
Olen tavannut todella vaikean vuoden jälkeen aivan upean ihmisen. Olemme olleet nyt vähän vajaan vuoden yhdessä, eli suhde on vielä varsin tuore.
En ole koskaan elämässäni kokenut keneenkään romanttiseen kumppaniin tällaista yhteyttä. Olemme jakaneet tosi rehellisesti jo suhteen alusta asti myös vaikeat tunteet ja päiväy ja keskustelleet niistä, ja uskaltaneet näyttää toisemme myös "huonoina hetkinä". Olen tullut tuetuksi, kuulluksi ja nähdyksi ja ainakin toivon itse antaneeni kumppanilleni saman kokemuksen. Toisaalta meillä on hersyvää naurua ja huumoria, pitkiä syviä keskusteluja ja myös hiljaa toisen vieressä oleminen ja arkinen oleminen tuntuu tavattoman helpolta.
Tunnen, että tulen hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen ja minä kunnioitan kumppaniani syvästi juuri sellaisena kuin hän on - vaikka tai paremminkin juuri sen ansiosta, että hän oli heti alusta asti hyvin filtteritön oma itsensä.
En olisi uskonut, että kohtaan tällaista ihmistä elämässäni. Pari kertaa, kun olemme vain maanneet hiljaa sylikkäin, olen itkenyt vähän liikutuksesta. Olen syvästi tunteva ja herkkä ihminen, mutta ilosta itkeminen on silti minulle aika harvinaista.
Tuntuu hyvältä. Ja rohkaisevaa tietää, että tällaista voi tapahtua, kun sitä vähiten odottaa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa upealta ja ennen kaikkea aidolta rakkaudelta. Nauti joka hetkestä ja liikutu sydämesi kyllyydestä <3
Tuo aito on hyvä kuvaus.
Kuvaisin tätä myös sanalla "aikuinen". On rauhallinen ja turvallinen olo, vaikka on todella rakastunut. On vain kokonaisvaltaisesti hyvä olla ja sitä todella osaa arvostaa, sillä aiemmissa suhteissa näitä elementtejä ei ole samalla tavalla ollut.
Ap
Kuulostaa hyvin pelottavalta. Olehan varovainen.
Onko tuolla kumppanillasi tolkullinen tausta? Eli ei mitään luurankoja kaapissa tai näkyvillä?
Vuoden kuluttua on kuherruskausi vielä menossa. Kolmen vuoden rajapyykin jälkeen näkee onko kyseessä koko elämän suhde.
Olen hyvin onnellinen puolestanne tätä kuvausta lukiessa! Ihanaa että jaat tämän tänne, tämä on suuntaviiva meille ketkä tuota aitoa rakkautta ei ole vielä kokenut. Olen vain oppinut tietämään että se on nimenomaan tuo rauhallinen ja turvallinen olo vaikka on todella rakastunut, ero siihen mitä itsekkin olen kokenut, ettei sillon ole rauhallinen olo vaan kiihtynyt, traumasuhteesta sillon taitaa olla kyse.
Nauti ja tallenna kehoon ja mieleen jokainen hetki tarkoin <3
Ihana teksti. Mielestäni tuo on parasta, mitä elämässä voi saada. Onneksi olkoon!
Kyynikot varoittelee, mutta tosirakkautta on olemassa. Itse olen ollut 12 vuotta rakkaani kanssa, ja viimeksi kaksi päivää sitten itkin onnesta asian takia.
Fantasiointia ja hormonihäiriö. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuolla kumppanillasi tolkullinen tausta? Eli ei mitään luurankoja kaapissa tai näkyvillä?
Tämä! Näitä on niiiin nähty. Vaarallisia lurittelijoita jotkut. Luurangot ja menneisyytensä haamut tulevat esiin pahuutena usein. Eli varmista nämä ensin. Älä usko suoralta kädeltä pelkkää puhetta. Teot pitkältä ajalta puhuvat niin paljon enemmän kuin sanat.
The Harlins 2.0. Mutta kivat teille, jotka uskovat kumpaakaan tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The Harlins 2.0. Mutta kivat teille, jotka uskovat kumpaakaan tarinaa.
Todellakin kivat meille. En keksi mitään surullisempaa kuin ihminen, joka ei usko rakkauteen.
Ihmiset kyllä uskovat aitoon rakkauteen mutta eivät kulisseihin jostain sellaisesta mitä ei oikeasti ole.
Kuulostaa hyvältä, mutta kyselisin hieman kysymyksiä. Miten hän puhuu menneisyydestään ja esim entisistä kumppaneistaan?
Miettikää että kirjoittaisitte omasta parisuhteestanne tällaisen sepustuksen ja analyysin vauvapalstalle. "Liikutun niin että purskahtelen itkuun" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The Harlins 2.0. Mutta kivat teille, jotka uskovat kumpaakaan tarinaa.
Todellakin kivat meille. En keksi mitään surullisempaa kuin ihminen, joka ei usko rakkauteen.
Ihmiset kyllä uskovat aitoon rakkauteen mutta eivät kulisseihin jostain sellaisesta mitä ei oikeasti ole.
Miksi Ap:n rakkaus olisi kulissi?
En itsekään usko Harlinsien rakkauden olevan aitoa, koska uskon Rennyn rakastavan vain itseään. Mutta mikäpä minä olen puhumaan muiden puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Miettikää että kirjoittaisitte omasta parisuhteestanne tällaisen sepustuksen ja analyysin vauvapalstalle. "Liikutun niin että purskahtelen itkuun" :D
Jep, provohan tää on.
Hienoa, että kykenet vahvoihin tunteisiin. Siitä sietää olla kiitollinen, että jokin liikuttaa eikä kaikki tunnu vain yhdentekevältä.
Tälleen vähän tylsänä realistina pakko todeta, että rakastuminen on aivokemiaa. Nuo tunteet eivät pysy tuollaisina, vaan olet hormonihuuruisessa tilassa, joka menee kyllä ohi.. Todennäköisesti et myöskään vielä näe kumppaniasi ihan oikeassa valossa, vaan niiden ruusunpunaisten lasien läpi. Kyllä ne ärsytykset vielä tulevat esiin. Se kannattaa hyväksyä etukäteen, niin ei tule sitten kiusaus erota heti ensimmäisten ongelmien ja negatiivisten ajatusten ilmaannuttua. :)
Kaikkea hyvää ja nauti tunteesta niin kauan kuin se kestää! Tuo on ihanaa aikaa. Olen itsekin kokenut tuon ja olen siitä kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin pelottavalta. Olehan varovainen.
Miten niin pelottavalta?
Kuulostaa upealta ja ennen kaikkea aidolta rakkaudelta. Nauti joka hetkestä ja liikutu sydämesi kyllyydestä <3