Olen niin syvästi rakastunut, että itken välillä liikutuksesta kun tajuan sen

Olen tavannut todella vaikean vuoden jälkeen aivan upean ihmisen. Olemme olleet nyt vähän vajaan vuoden yhdessä, eli suhde on vielä varsin tuore.

En ole koskaan elämässäni kokenut keneenkään romanttiseen kumppaniin tällaista yhteyttä. Olemme jakaneet tosi rehellisesti jo suhteen alusta asti myös vaikeat tunteet ja päiväy ja keskustelleet niistä, ja uskaltaneet näyttää toisemme myös "huonoina hetkinä". Olen tullut tuetuksi, kuulluksi ja nähdyksi ja ainakin toivon itse antaneeni kumppanilleni saman kokemuksen. Toisaalta meillä on hersyvää naurua ja huumoria, pitkiä syviä keskusteluja ja myös hiljaa toisen vieressä oleminen ja arkinen oleminen tuntuu tavattoman helpolta.

Tunnen, että tulen hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen ja minä kunnioitan kumppaniani syvästi juuri sellaisena kuin hän on - vaikka tai paremminkin juuri sen ansiosta, että hän oli heti alusta asti hyvin filtteritön oma itsensä.

En olisi uskonut, että kohtaan tällaista ihmistä elämässäni. Pari kertaa, kun olemme vain maanneet hiljaa sylikkäin, olen itkenyt vähän liikutuksesta. Olen syvästi tunteva ja herkkä ihminen, mutta ilosta itkeminen on silti minulle aika harvinaista.

Tuntuu hyvältä. Ja rohkaisevaa tietää, että tällaista voi tapahtua, kun sitä vähiten odottaa.