Voiko lapsen puheesta huomata, että hänelle luetaan paljon?
Kun minun vanhemmille oli minun ollessani alle kouluikäinen sanottu, että minusta huomaa sen, että minulle luetaan paljon kirjoja. Minulla siis oli ikäisekseni iso sanavarasto ja käytin sanoja, joita muut ikäiseni lapset eivät kai juuri käyttäneet. Se siis johtui siitä kun minulle luettiin paljon?
Kommentit (17)
Kyllä voi.
Minunkin äidilleni on sanottu noin.
Olen siis 45v nyt.
Joo mulle sanottiin sama lapseni päiväkodista
Ap:llä takana loistava tulevaisuus ja nyt elää lapsuuden kohokohtia uudelleen. So sad!
Pitää paikkansa. Kuunteleminen vahvistaa myös keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Omasta sanavarastostani saan palautetta aina kaiken maailman kinkereillä.
Huomaan kaksikieliseksi tulevasta lapsenlapsestani, vaikkei hänellä vielä montaa sanaa ole, että hänelle luetaan paljon kuvakirjoja. Aivan sama kummalla kielellä kysyy tai sanoo jotain, hän ymmärtää kaiken ja osaa osoittaa oikeaa kuvaa.
Näinhän sitä sanotaan. Pätee varmaan tavallisten, terveiden lasten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän sitä sanotaan. Pätee varmaan tavallisten, terveiden lasten kohdalla.
Mutta yhä enemmän tuntuu olevan näitä erityisherkkiä ja muita allergisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan kaksikieliseksi tulevasta lapsenlapsestani, vaikkei hänellä vielä montaa sanaa ole, että hänelle luetaan paljon kuvakirjoja. Aivan sama kummalla kielellä kysyy tai sanoo jotain, hän ymmärtää kaiken ja osaa osoittaa oikeaa kuvaa.
Puhuminen lapsen kanssa kaikista tärkeintä, ei tarvitse välttämättä lukea. Kokemusta on. Puhelimet hiiteen!
Ja sen huomaa myös, jos lapselle ei lueta ollenkaan, tai ei juuri edes puhuta. Tuttu lapsi alkoi tapailla sanoja vasta, kun meni päiväkotiin. Siihen saakka ei tuntunut edes tajuavan, että hänelle puhutaan, eikä itse tosiaan yrittänytkään sanoa mitään.
Minulle luettiin lapsena paljon ja kun opin lukemaan itse, luin paljon. Loistin koulussa aina ainekirjoituksessa ja vieraiden kielien oppiminen oli ja on helppoa, koska osaan äidinkieleni hyvin ja minulla on laaja sanavarasto.
On todella surullista, etteivät ihmiset enää lue, eikä lapsille lueta/heitä ei kannusteta lukemaan. Kun kieli köyhtyy ja kuihtuu, mitä ihmisille jää? Kirjoitettu kieli on kaiken perusta, se, mikä erottaa ihmisen muista nisäkkäistä. Jos kehitys jatkuu nykysuuntaan, taannumme takaisin sille asteelle, missä kommunikoimme käsimerkein ja karjahduksin. Jotkut älykkäimmät ehkä piirtelevät tikku-ukkoja seiniin, jäänteinä kirjoitetusta kielestä.
Kyllä huomaa!
T. Varhaiskasvatuksen ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan kaksikieliseksi tulevasta lapsenlapsestani, vaikkei hänellä vielä montaa sanaa ole, että hänelle luetaan paljon kuvakirjoja. Aivan sama kummalla kielellä kysyy tai sanoo jotain, hän ymmärtää kaiken ja osaa osoittaa oikeaa kuvaa.
Puhuminen lapsen kanssa kaikista tärkeintä, ei tarvitse välttämättä lukea. Kokemusta on. Puhelimet hiiteen!
Sehän riippuu vanhemman sanavarastosta, onko se suppea vai monipuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä takana loistava tulevaisuus ja nyt elää lapsuuden kohokohtia uudelleen. So sad!
Tämä tuli minullekkin ensimmäisenä mieleen.
Minulle luettiin paljon ja olen lahjakas kirjallisesti. Opet alkoivat kehua vasta yläasteella, joten en tiedä, onko yhteyttä ääneenlukemiseen. Omalle lapselleni (poika) on luettu paljon (erityisesti isä) ja hän on testatusti kielellisesti huippulahjakas, 6-vuotiaana sanavarasto ja ilmaisu 10-12 v tasoa. Hän oppi lukemaan 3 v ja edelleen (nyt 13 v) saa kehuja, kuinka hyvää kielellinen ilmaisu on ja kuinka laaja sanavarasto. Opettajat yhdistävät sen aina ääneenlukemiseen, jota meillä harrastettiin vielä alaluokilla.
Meille on sanottu useamman kerran. Lapsella laajasanavarasto ja hyvä mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa!
T. Varhaiskasvatuksen ope
Myös sen huomaa puheesta, jos lapsi on pelkän ruudun kasvattama.
On äärimmäisen tärkeää, että lapselle luetaan ja lukuhetki on vuorovaikutuksellinen tapahtuma, jossa katsellaan kirjan kuvia ja jutustellaan muutakin: "Minne nalle meni? Kyllä, siinähän se nalle istuukin puun alla. Mikäs tuolta kiven takaa kurkistaa? Ei koira vaan... se taitaa olla kettu. Mitähän sitten tapahtuu? Käännetäänpä sivua."
Lapsethan oppii sanoja joita kuulevat.
Ei pakolla pelkästään lukeminen.
On siihen muitakin keinoja.
Voi.