Lue keskustelun säännöt.
Aina psykiatrinen hoito ei vain voi parantaa
05.07.2023 |
Ihan yleisesti muutamia ajatuksia psykiatrisesta hoidosta. Eri kommenttikenttiä lukiessa usein törmää siihen, että esimerkiksi itsemurhatapauksissa syytetään riittämätöntä tai huonoa hoitoa. Sehän on faktaa, että hoitoa on aivan liian vaikeaa saada ja resurssit ovat täysin riittämättömät. Aina kuitenkaan ei vaan riitä, vaikka hoitoa saisi kuinka paljon. Joku sairastaa syöpää jota ei yksikään lääkäri voi parantaa, toinen sairastaa mielen sairautta johon ei hoidot tehoa. Yksikään lääkäri tai terapeutti ei ole taikuri joka pystyy parannuksen ihmiselle antamaan ulkoapäin. Sellaisia taikakeinoja ei kertakaikkiaan ole. Voi tarjota tukea ja työkaluja avata solmuja, mutta aina toista ei vaan pysty auttamaan eikä aina ihminen myöskään itse pysty ottamaan hoitoa vastaan. Lopulta ainoastaan ihminen itse pystyy itsensä sieltä mustuudesta nostamaan, sitä ei voi kukaan muu sen ihmisen puolesta tehdä. Lisäksi jos ihan ruohonjuuritasolle mennään, niin siellä on yksittäinen työntekijä kyllä hyvin kädetön jos resurssipula on valtava. Vaikka työntekijä kuinka näkisi ja ymmärtäisi, että ihminen esimerkiksi tarvitsee osastohoitoa ei hän kertakaikkiaan voi sitä saada järjestymään jos paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Siinä on isommat rattaat määrittämässä silloin hoidon kulkua. Myös syöpälääkärit joutuvat nostamaan joskus kädet pystyyn kun sairaus on edennyt siihen pisteeseen ettei parannusta ole. Samalla tavoin psykiatrisissa sairauksissa on tilanteita jolloin mikään ei vaan ole riittävää.
Silti psykiatrinen hoito on epäilemättä kriisissä ja isoin syy on resurssivaje. Sitä ei käy kiistäminen.
Kommentit (152)
Samaa mieltä. Kaikkia ei voi auttaa. Mua ei varmaan mikään voi parantaa. Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa ja olen aivan loppu ja hajalla. On mulla siihen ratkaisu. Vielä täytyy keräillä vähän rohkeutta. Mutta mä oon oikeasti yrittänyt parantua. En vaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Kaikkia ei voi auttaa. Mua ei varmaan mikään voi parantaa. Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa ja olen aivan loppu ja hajalla. On mulla siihen ratkaisu. Vielä täytyy keräillä vähän rohkeutta. Mutta mä oon oikeasti yrittänyt parantua. En vaan osaa.
Teet vain eri tavalla kuin tähän mennessä. Nyt se mitä teet tekee sinut sairaaksi. Lopeta sen tekeminen. Tee aivan toisinpäin.
Niin, joskus ihmisillä tuntuu myös olevan vähän epärealistisia kuvitelmia, ei se hoito aina autuaaksi tee. Apuahan pitäisi saada ajoissa, se on selvä. Aina sekään vaan ei valitettavasti riitä eikä se ole automaattisesti merkki siitä, että hoitoa olisi saanut liian vähän tai se olisi ollut huonoa. On somaattisiakin sairauksia joita ei hoidoilla saada parannettua.
Tietenkään kaikkia ei voi parantaa mutta toimiva terveydenhuolto/sairaanhoito kykenee tarjoamaan puitteet sairauksien kanssa elämiseen, niin fyysisten kuin psyykkisten. Suomessa kaikki vaan ei ole oikein toimivaa tällä hetkellä.
Tämä on faktaa, vaikka osa ei asiaa hyväksykään. Jos on parantumattomia syöpiä niin miksi jotkut haluavat kieltää, ettei samoin voisi olla myös joidenkin mielenterveysongelmien kohdalla? Miten se olisi eri asia? Toki mielenterveyden hoito on vielä täysin riittämättömällä tasolla fyysisten sairauksien hoitoon nähden, mutta todennäköisesti joka tapauksessa mikään määrä hienoimpiakaan hoitoja ei tule ikinä auttamaan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisenlainen psykiatria vain kroonistaa ja se on osittain itsetarkoituksellista. Eihän terve ihminen syö lääkkeitä.
Onkohan sitä edes kokeiltu Purraan ? Orpoon ? Koko perskokkarejengiin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Näinpä. Lisäksi potilaan elinympäristö ja läheiset pitäisi ottaa enemmän mukaan hoitoon ja tutkintaan. Ihminen ei ole saari, ja diagnoositkin perustuvat nyt siihen, mitä ihminen itse kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Hyvin sanottu. Tuo hoitoon sitoutumisen ja oman aktiivisuuden esille ottaminen tuntuvat aiheuttavan usein vastareaktioita mt-ongelmista puhuttaessa. Se koetaan jotenkin syyllistävänä, vaikka sitä se ei ole Se vain on tosiasia, että hoidon onnistumisessa sen ihmisen oma toiminta ja valinnat ovat ratkaisevassa roolissa. Kuten aloituksessa sanottu, kukaan ei voi parannusta antaa ulkoapäin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Mitä? Ihmiset, joille Kela maksaa pienen osan, tai maksavat jopa itse koko jumalattoman kalliin terapiansa, ottavat aivan varmasti siitä koko potentiaalin irti! Mistäköhän sinä puhut, jostakin terapialuonteisista keskusteluista? Tämän lisäksi vain ns koirakoulussa, eli kognitiivisessa terapiassa on *harjoitteita*.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Mitä? Ihmiset, joille Kela maksaa pienen osan, tai maksavat jopa itse koko jumalattoman kalliin terapiansa, ottavat aivan varmasti siitä koko potentiaalin irti! Mistäköhän sinä puhut, jostakin terapialuonteisista keskusteluista? Tämän lisäksi vain ns koirakoulussa, eli kognitiivisessa terapiassa on *harjoitteita*.
Minä en myöskään ymmärtänyt koko kirjoitusta. Kuinka edes voisi olla sitoutumatta vaikkapa omakustanteiseen, kymmenvuotiseen analyyttiseen paykoterapiaan? Puhutteko te nyt jostakin puoskariterapioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Mitä? Ihmiset, joille Kela maksaa pienen osan, tai maksavat jopa itse koko jumalattoman kalliin terapiansa, ottavat aivan varmasti siitä koko potentiaalin irti! Mistäköhän sinä puhut, jostakin terapialuonteisista keskusteluista? Tämän lisäksi vain ns koirakoulussa, eli kognitiivisessa terapiassa on *harjoitteita*.
Kognitiivinen ja kognitiivinen käyttäytymisterapia ovat tällä hetkellä tutkitusti tehokkaimmat terapeuttiset hoidot ja niissä on runsaasti harjoituksia, kotitehtäviä, jne. Ja hoitoon sitoutuminen harjoituksineen on yksi korkein hoidon tehokkuuden muuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko enää mitään psykoanalyyseja olemassa? Uskooko joku sellaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Hyvin sanottu. Tuo hoitoon sitoutumisen ja oman aktiivisuuden esille ottaminen tuntuvat aiheuttavan usein vastareaktioita mt-ongelmista puhuttaessa. Se koetaan jotenkin syyllistävänä, vaikka sitä se ei ole Se vain on tosiasia, että hoidon onnistumisessa sen ihmisen oma toiminta ja valinnat ovat ratkaisevassa roolissa. Kuten aloituksessa sanottu, kukaan ei voi parannusta antaa ulkoapäin.
Vastareaktioista saatiin hyviä esimerkkejä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Mitä? Ihmiset, joille Kela maksaa pienen osan, tai maksavat jopa itse koko jumalattoman kalliin terapiansa, ottavat aivan varmasti siitä koko potentiaalin irti! Mistäköhän sinä puhut, jostakin terapialuonteisista keskusteluista? Tämän lisäksi vain ns koirakoulussa, eli kognitiivisessa terapiassa on *harjoitteita*.
Minä en myöskään ymmärtänyt koko kirjoitusta. Kuinka edes voisi olla sitoutumatta vaikkapa omakustanteiseen, kymmenvuotiseen analyyttiseen paykoterapiaan? Puhutteko te nyt jostakin puoskariterapioista?
kymmenvuotinen terapia on puoskarointia, ihan sama miksi sitä nimitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Psykiatria tulee jäljessä muuta länsimaista lääketiedettä. Monia lainalaisuuksia on havaittu ja niitä osataan hyödyntää hyvin hoidossa, mutta todella olennaisia asioita on vielä aivan alkutekijöissään, esimerkiksi aivojen ja suoliston yhteys havaittu vasta hetki sitten, epigenetiikka hoksattu, jne. Psykiatria, psykologia ja psykoterapia tieteenä kehittyvät huimaa vauhtia, mutta ovat silti lapsenkengissä. Eikä ikinä päästä siihen, että jokainen parantuu. Todennäköisesti tulemme huomaamaan mitkä häiriöt ovat ne vakavimmat ja mitkä antavat paremman hoitovasteen. Se minkä en usko muuttuvan, on potilaan omat hoitoon sitoumisen kyvyt hoidon tehon muuttujana. Psykoterapia on kuin fysioterapiaa; se auttaa niitä, jotka tekevät harjoitteet ja siirtävät opit arkeen odottamatta poppakonsteja.
Mitä? Ihmiset, joille Kela maksaa pienen osan, tai maksavat jopa itse koko jumalattoman kalliin terapiansa, ottavat aivan varmasti siitä koko potentiaalin irti! Mistäköhän sinä puhut, jostakin terapialuonteisista keskusteluista? Tämän lisäksi vain ns koirakoulussa, eli kognitiivisessa terapiassa on *harjoitteita*.
Kognitiivinen ja kognitiivinen käyttäytymisterapia ovat tällä hetkellä tutkitusti tehokkaimmat terapeuttiset hoidot ja niissä on runsaasti harjoituksia, kotitehtäviä, jne. Ja hoitoon sitoutuminen harjoituksineen on yksi korkein hoidon tehokkuuden muuttuja.
Niin? Näihin on myös Kelan korvauksen jälkeen korkeat omavastuut, ja pääsääntöisesti näitä saa vain kuntoutusterapiana - aika vaikeasti. Vaihtoehtona on tietysti myös maksaa kokonaan itse, ammattilaisen pohjakoulutuksesta riippuen hinta on 80-100 euroa/45 min. Meinaatko oikeasti, että nämä itsensä kipeäksi maksavat asiakkaat eivät _sitoudu_ hoitoonsa? Ensinnäkin kunnollisen psykoterapeutin löytäminen on jo järkyttävän työn takana.
Näinpä. Aito lämpö yleensä parantaa, ei kylmyys. Vaikka keskustelu voi olla neutraalia tai positiivista, mutta kylmä tapa tai kovistelu /kuulustelu huono. Vinkit saa muutenkin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Onko enää mitään psykoanalyyseja olemassa? Uskooko joku sellaisiin?
Psykodynaaminen on analyyttispohjaista ja kylläpä vaan, paljonkin tarjolla. Läheskään kaikille koirakoulu ei toimi.
Hyvin harva ihminen on psykiatrisessa mielessä mielenterveysongelmainen. Meillä vain on alettu luokitella melkein kaikki elämään kuuluvat asiat mt ongelmiksi ja siitä ruuhkat.