Lue keskustelun säännöt.
Aina psykiatrinen hoito ei vain voi parantaa
05.07.2023 |
Ihan yleisesti muutamia ajatuksia psykiatrisesta hoidosta. Eri kommenttikenttiä lukiessa usein törmää siihen, että esimerkiksi itsemurhatapauksissa syytetään riittämätöntä tai huonoa hoitoa. Sehän on faktaa, että hoitoa on aivan liian vaikeaa saada ja resurssit ovat täysin riittämättömät. Aina kuitenkaan ei vaan riitä, vaikka hoitoa saisi kuinka paljon. Joku sairastaa syöpää jota ei yksikään lääkäri voi parantaa, toinen sairastaa mielen sairautta johon ei hoidot tehoa. Yksikään lääkäri tai terapeutti ei ole taikuri joka pystyy parannuksen ihmiselle antamaan ulkoapäin. Sellaisia taikakeinoja ei kertakaikkiaan ole. Voi tarjota tukea ja työkaluja avata solmuja, mutta aina toista ei vaan pysty auttamaan eikä aina ihminen myöskään itse pysty ottamaan hoitoa vastaan. Lopulta ainoastaan ihminen itse pystyy itsensä sieltä mustuudesta nostamaan, sitä ei voi kukaan muu sen ihmisen puolesta tehdä. Lisäksi jos ihan ruohonjuuritasolle mennään, niin siellä on yksittäinen työntekijä kyllä hyvin kädetön jos resurssipula on valtava. Vaikka työntekijä kuinka näkisi ja ymmärtäisi, että ihminen esimerkiksi tarvitsee osastohoitoa ei hän kertakaikkiaan voi sitä saada järjestymään jos paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Siinä on isommat rattaat määrittämässä silloin hoidon kulkua. Myös syöpälääkärit joutuvat nostamaan joskus kädet pystyyn kun sairaus on edennyt siihen pisteeseen ettei parannusta ole. Samalla tavoin psykiatrisissa sairauksissa on tilanteita jolloin mikään ei vaan ole riittävää.
Silti psykiatrinen hoito on epäilemättä kriisissä ja isoin syy on resurssivaje. Sitä ei käy kiistäminen.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Olen aika lailla luopunut toivosta sen suhteen, että psykiatrinen hoito voisi auttaa itseäni. Minulla ei ole mitään diagnooseja, mutta jonotan psyk.tutkimuksiin julkisella, koska työterveydessä niitä ei tehdä. On ahdistusta ja masennusta, joita työstressi pahentaa. Odotusaikana voidaan työterveydessä käytännössä kokeilla vain eri lääkkeitä ja lääkärin tapaamisia. Ongelmana on vain se, että reagoin kaikkiin kokeiltuihin lääkkeisiin täysin päinvastaisesti kuin pitäisi. Lääkäri veikkasi syyksi piilevää kaksisuuntaista ja ehkä jotakin muutakin häikkää. Reagoin esim. ahdistus- ja masennuslääkkeeseen manialla. Unilääkkeet eivät tee minulle yhtään mitään, nukahdan paremmin juomalla kupin kahvia ennen nukkumaanmenoa kuin yhdelläkään tähän mennessä minulle kokeillulla kolmiolääkkeellä. Unettomuus ei vaikuta minuun herkästi, sopivassa mielentilassa pystyn valvomaan kolme päivää ja yötä putkeen ja olemaan täysin toimintakunnossa.
Työterveydessä ehdotettiin myös, että ostaisin omilla rahoillani keskusteluapua. Olen ihminen, joka ajattelee paljon, joten psykiatrin ja psykologin kanssa käydyt keskustelut eivät merkittävästi eronneet niistä, joita joka tapauksessa käyn itseni kanssa pääni sisällä. Lisäksi riittävän tiheä terpaiarytmi maksaa satasia kuussa. Kellä on tuollaiseen rahaa? Eihän minulla ole edes mitään keinoa tietää kuin yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä on minulle sopiva terapiamuoto.
Hoitojono tutkimuksiin julkisella on 2 vuotta, koska en ole itsetuhoinen ja olen (vielä) työelämässä. Kyllä minun pitää siinä ajassa osata hoitaa itseni, tai käy huonosti. Työt menee varmaan alta ennen kuin ehdin saada apua, sille ei mahda mitään, mutta yhteiskunta siinä menettää yhtä lailla kuin minäkin, koska työelämään tuskin palaan, jos nyt tipun ulkopuolelle. Syynä tutkimusjonoon on alan lääkäreiden mukaan resurssipula sekä se, että nyt on muotia itsediagnosoida itseään netissä ja tulla sitten lääkäriin sanomaan, että mulla on ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ongelmista ratkeaisi yhteisöllisyydellä. Meillä kökötetään yksin yksiöissä ja nuoret suorastaan häädetään kotoa.
Kun miettii omaakin sukua, niin kaikki ovat jotenkin jäykkiä ja etäisiä, ei tulisi mieleen viettää aikaa yhdessä, mutta katselin hiljattain puistoon säännöllisesti kokoontuvia ulkomaalaisia (selvästi sukua), joilla näyttää aina olevan hauskaa yhdessä.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
Miksi Suomessa mt-puolella hoidetaan juoppoja ja nistejä. Hoitoa saa eniten itsetuhoisin ihminen, miksi ei kyvykkäin ja kehityskelpoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa mt-puolella hoidetaan juoppoja ja nistejä. Hoitoa saa eniten itsetuhoisin ihminen, miksi ei kyvykkäin ja kehityskelpoisin.
Pitäähän juopot ja nistitkin hoitaa. Kyvykkäin ja kehityskelpoisin pystyy luultavimmin ostamaan ja hankkimaan apua myös itse. Kyvykkäimmät ja kehityskelpoisimmat harvemmin kisaavat juoppojen ja nistien kanssa samassa sarjassa. Jos taas ei ole niin kyvykäs, että pystyy avun itse hankkimaan, niin mikä sitten oikeuttaisi jonkun parempaan kohteluun kun toisen? Entäs vaikka sairaalloisen lihava, miten se sijoittuu mielestäsi suhteessa juoppoihin ja nisteihin? Tietysti apua on tarjottava ensisijaisesti niille, jotka sitä akuuteimmin tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa mt-puolella hoidetaan juoppoja ja nistejä. Hoitoa saa eniten itsetuhoisin ihminen, miksi ei kyvykkäin ja kehityskelpoisin.
Pitäähän juopot ja nistitkin hoitaa. Kyvykkäin ja kehityskelpoisin pystyy luultavimmin ostamaan ja hankkimaan apua myös itse. Kyvykkäimmät ja kehityskelpoisimmat harvemmin kisaavat juoppojen ja nistien kanssa samassa sarjassa. Jos taas ei ole niin kyvykäs, että pystyy avun itse hankkimaan, niin mikä sitten oikeuttaisi jonkun parempaan kohteluun kun toisen? Entäs vaikka sairaalloisen lihava, miten se sijoittuu mielestäsi suhteessa juoppoihin ja nisteihin? Tietysti apua on tarjottava ensisijaisesti niille, jotka sitä akuuteimmin tarvitsee.
Ohitit pointin lahjakkaasti. Köyhät ja kehityskelpoiset tulisi hoitaa ensin. Nistien ja juoppojen pyöröovi-hoitoa ei tulisi edistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa mt-puolella hoidetaan juoppoja ja nistejä. Hoitoa saa eniten itsetuhoisin ihminen, miksi ei kyvykkäin ja kehityskelpoisin.
Sulla on väärää tietoa. Päihdeongelma on este psykiatrisen avun saamiselle, esim. terapiaan ei pääse ennenkuin päihdeongelma on hoidettu. Nimenomaan päihteidenkäyttäjien mt-palvelut ovat surkeita, niitä ei ole tarjolla edes vankilassa. Siksi ne ihmiset käyttävät päihteitä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa mt-puolella hoidetaan juoppoja ja nistejä. Hoitoa saa eniten itsetuhoisin ihminen, miksi ei kyvykkäin ja kehityskelpoisin.
Pitäähän juopot ja nistitkin hoitaa. Kyvykkäin ja kehityskelpoisin pystyy luultavimmin ostamaan ja hankkimaan apua myös itse. Kyvykkäimmät ja kehityskelpoisimmat harvemmin kisaavat juoppojen ja nistien kanssa samassa sarjassa. Jos taas ei ole niin kyvykäs, että pystyy avun itse hankkimaan, niin mikä sitten oikeuttaisi jonkun parempaan kohteluun kun toisen? Entäs vaikka sairaalloisen lihava, miten se sijoittuu mielestäsi suhteessa juoppoihin ja nisteihin? Tietysti apua on tarjottava ensisijaisesti niille, jotka sitä akuuteimmin tarvitsee.
Ohitit pointin lahjakkaasti. Köyhät ja kehityskelpoiset tulisi hoitaa ensin. Nistien ja juoppojen pyöröovi-hoitoa ei tulisi edistää.
Enpäs ohittanutkaan mutta sinä ohitit viestini loppuosan, kun kysymys meni hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psykiatrinen hoito on tätä:
suljetaan hullujen ja riivattujen kanssa osastolle
pillereitä naamaan että pää on sekaisin
ruokaa naamaan
lihotetaan ja viedään oma tahto paskaksi lääkkeillä
Kadun tallaajana pohdin, mahtaako olla että psykiatrisia sairauksia ei tunneta Suomessa vieläkään tarpeeksi hyvin eikä uusia hoitomuotoja oteta käyttöön.
Kehitys junnaa paikallaan.
Ensiksikin, yksityiselläkin puolella kyllä riittää asiakaskuntaa, joten ei ole mitään syytä rahan takia pyrkiä kahlitsemaan potilaita hoitoon. Toiseksi yksityistäkin puolta ohjaa myös eettinen säädöstö ja potilaita halutaan aidosti ja oikeasti auttaa. On harhaista luulla, että pääsääntöisesti esim. terapiaan haluttaisiin saada potilaita jumiutumaan. Toki alalla kuin alalla voi olla joku häiriintynyt joukossa mutta kyllä se on poikkeus eikä sääntö. Myös asiantuntijat haluavat onnistumisia työssään. Onnistumisia on potilaiden olotilan paraneminen. Esim. terapeutit käyvät jatkuvasti myös työnohjauksessa, jossa potilaan tilanteita puretaan terapeutin kannalta myös toisen asiantuntijan kanssa. Kolmanneksi se tärkein. Hyvin usein tila huononee, että paraneminen voi tapahtua. Näin on fyysisten vaivojen kanssa ja myös psyykkisten. Esim. polvessa voi olla vaiva, jonka kanssa joten kuten selviät. Menet leikkaukseen ja sen jälkeen jalka on kipeä ja käyttökelvoton parhaimmillaan vaikka vuoden ennen kuin se saadaan taas normaaliin toimintakuntoon. Eli tilaa huononnetaan tarkoituksella, että päästään parempaan. Näin toimitaan myös terapiassa. Haavoja ja ongelmia revitään auki, jotta ne voidaan uudelleen paikata paremmaksi. Tässä välissä olotila voi huonontua paljon ja on silti tärkeää jatkaa. Yhtälailla kuin polven kuntoutuksessa on tärkeää tehdä fysioterapeutin kuntoutusohjelmaa myös itsenäisesti, on psykoterapeutin ohjeita myös noudatettava itsenäisesti.