Lue keskustelun säännöt.
On se uskottava että appivanhempia ei tosiaan kiinnosta
14.08.2008 |
mun asiat yhtään.
Me olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta ja melko tiiviisti yhteyksissä kummankin vanhempien kanssa, joten vieraantumisesta ei ole kyse.
Sanon mitä tahansa omaa asiaani, niin se vain vaietaan pois. Jos kerron jotakin työmatkoista, ne ehkä vilkaisee mua ja jatkaa tv:n katsomista. Nyt sitten minusta oli iso (siis tosi iso) juttu lehdessä, sellainen hauska ja positiivinen. He eivät lehteä olleet nähneet. Annoin lehden heille ja näytin ja odotin että he lukisivat ja puhuisimme siitä kuten muidenkin läheisteni kanssa. Mutta ei. Anoppi viikkasi lehden kiinni ja sanoi että lukee joskus. Siitä ei sitten enää koskaan puhuttu.
Nyt kerroin että olen saanut kotisivuni valmiiksi. Sanoin että kävisivät katsomassa ja kommentoisivat. Anoppi tai appiukko eivät edes päätään kääntäneet, eivät sanoneet MITÄÄN. Eivät siis edes kysyneet niiden osoitetta. Ja se siitä sitten.
Tätä on nyt jatkunut kohta 10 vuotta, siis täydellistä dissausta. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Nyt en enää puhu heille enää yhtään mistään. Kummia tyyppejä.
Kommentit (5)
jos ei positiivista niin ainakin jotenkin.
Nuorempaa koko ajan pilkkaavat ja haukkuvat lihavaksi ja vanhempaa haukkuvat luikuksi. Tosi hienoa. Ja sitten pitää ihmetellä miksen halua olla heidän kanssaan enää kovin usein yhteyksissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri pilkkaamista ja haukkumista mistä milloinkin, enimmäkseen ulkonäöstä. Lapsemme eivät enää mummon ja papan luona käykään. - 2
mutta miksi olette tekemisissä ihmisten kanssa, jotka on noin epämiellyttäviä eikä yhtään kiinnosta? Siis ette kai sentään asu samassa taloudessa?
Kotiemme välillä on noin 50 km. Mutta mies haluaa olla väleissä vanhempiensa kanssa ja ovathan he miehestäni kiinnostuneita. Mutta eivät meidän perheestä.
Ilkeitä ja inhottavia he ovat muutenkin. Oi voi. Mutta sitä saa mitä tilaa. Mun kärsivällisyys on päättynyt juuri nyt.
ap
Mun asiat ei kiinnosta heitä yhtään, mua ei yksinkertaisesti ole heille olemassa. Mä olen ollut mieheni kanssa yksissä jo 29 vuotta, lapsia on viisi. Heitä ei kiinnosta edes meidän lasten asiat, vaikka lapsemme ovat heidän ainoat lapsenlapsensa. Meidän tytöstä oli jokunen vuosi sitten iso juttu lehdessä, kun hän oli voittanut yhden valtakunnallisen kilpailun. Sitäkään appivanhemmat eivät noteeranneet mitenkään. Sen nyt vielä sulatan, että minä en ole heille mitään, mutta että lapsemmekaan eivät merkitse mitään...ei voi käsittää.