Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?
Siis asioita joita ei vielä ollut tullut niin "kaipasiko" niitä kuitenkin jotenkin ja tiesi että sieltä ne pian tulee? Osasiko silloin tietää etukäteen millaisia asioita 80- ja 90-luvulla tulee tarjolle vaikka musiikissa ja elämäntyylissä?
Kommentit (1025)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa katottiin telkasta ohjelma tulevaisuuden maailmasta miten elämme 2000-luvulla, ihmisillä oli oudot ufotyyliset valkoiset asut, kuljettiin jollakin nopeella koneella, syötiin vaan pillereitä.... kamalaa tuollaisella peloteltiin ennen.
Opettajilla on suuri vastuu mitä törkyohjelmia oppilaille näyttää. Meidän kotona kasvatettiin paremmin, rajattiin tarkoin mitä ohjelmia oli hyvä katsoa ikään nähden ja asioista puhuttiin ja perusteltiin. Olen kiitollinen hyvistä vanhemmista.
Meillä kans rajattiin tarkoin, mitä saatiin katsoa, mutta sattumanvaraisesti. Esim. nuorisolle suunnattuja alkoholin ja tupakoinnin vaaroista kertovia valitusohjelmia ei saanut katsoa, opettivat muka ryyppäämään ja tupakoimaan. Vanhempien esimerkki sen sijaan ei vaikuttanut. Isä ryyppäsi alkoholismin rajoilla ja äiti poltti tupakkaa sisällä niin, että ilma oli harmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaa nykyhetkeen, ap.
Osaatko odottaa vasta tulevaisuudessa keksittäviä asioita, kaipaatko jo niitä?
Unelmoin matkustamisesta ympäri maailmaa ja "luokkanousua" opiskelun avulla. Kasvoin varsin köyhissä oloissa, mutta olin onneksi sen verran fiksu että osasin tehdä omat päätökset, opiskella tulevaisuuden alaa ja sitten taas omien valintojen jälkeen olen päätynyt tähän toivomaani tilanteeseen että voin matkustella ja viettää suhteellisen huoletonta elämää.
Pelle Hermannin jaksoja leikattiin kuulemma tiiviimmiksi kun niitä esitettiin jokunen vuosi sitten uudestaan. Nykyihmisen keskittymiskyky ei riitä siihen jaaritteluun mitä siinä horistiin, kepakosta ja äitsykän mansikkahilloista. Itse toljotin kasarin alussa Pikku-Kakosesta Lasse Pöystin lukemia tarinoita. Siis ei muuta kuin setä joka istuu paikallaan 5-10 min villapuserossaan ja kertoo satuja. Ei tiedetty Pokemoneista, eikä kukaan kaivannutkaan niitä.