Onko syrjäytyneen ainoa vaihtoehto parisuhdemarkkinoilla toinen syrjäytynyt?

Jos olet taakka, henkisesti ja taloudellisesti niin kuka sinut haluaisi. Jos olet syrjäytymisestä huolimatta mukava, luotettava asiasi hoitava ja edes suht viehättävä kumppani, mikä ettei.

Niin. Kysy tuo kysymys itseltäsi.

Seurustelu ei ole hyväntekeväisyyttä eikä ihmisoikeuskysymys. Mutta jos olet muuten ok...

Yritin aikoinaan, mutta se negatiivisuus ja katkeruus oli jatkuvaa. Aloin ahdistumaan itsekin. Ei enää ikinä mulle kiitos.

Jos olet vaikkapa 30-v ihan kaunis nainen niin joku vaikka viisikymppinen voi mielellään ottaa. Monet miehet tykkää että naisella ei ole omaa elämää, on riippuvainen miehestä ja lähes aina kotona. Ei kannata ottaa huonoa että vaan jonkun saisi. Hinnoittelee itsensä niin ylhäälle markkinoilla kun mahdollista, niin toisetkin näkee sinussa arvoa.

On. Tai jos haluat puolison joka makaa aina kotona pleikan äärellä, niin toki voi yrittää.

Ei ole ainoa vaihtoehto. En minä huolisi jotakuta, joka kamppailee samojen ongelmien kanssa vaan pyrin muuttamaan tilanteeni.

Syrjäytymistä on monenlaista. Tuskin alkoholisti haluaa selvää kumppania tai selvä alkkista.  Mulla oli lyhyt suhde työssäkäyvän alkkiksen kanssa, mutta se ei toiminut kun minä en juo. 

Termi "syrjäytynyt" pitää sisällään aika monenlaisia ihmisiä. Päihderiippuvaisia, muita addikteja, vakavasti mt-ongelmaisia, fyysisesti sairastuneita jotka eivät kykene ainakaan täysipäiväiseen työntekoon, työttömiä jotka eivät vaan saa töitä vaikka heissä ei olisi mitään vikaa, elämäntapatyöttömiä (noita on oikeasti vähän ilman mt-ongelmaa), jnejne. Että vähän paha yleistää tuota asiaa syrjäytyneisiin liittyen.

Syrjäytyneet eivät välttämättä halua parisuhdemarkkinoille työssäkäyvien kanssa.

Itse pysyn näistä kaukana. Halveksin ihmisiä jotka elää yhteiskunnan varoilla.

Syrjäytyneet voi yhdessä trollailla katkerina netissä. Ei normaali jaksa sellaista katsoa. Mut onks ne sit enää syrjäytyneitä, jos parisuhde ja silleesti? En tiedä? Syrjäytyneiden on vaa paras pysyä kotona yksin. Ei niit kukaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Itse pysyn näistä kaukana. Halveksin ihmisiä jotka elää yhteiskunnan varoilla.

Halveksi nyt, mutta muista pilkku lauseessa.

Lapseni isä on syrjäytynyt ja mt-ongelmainen. Nykyään taas opiskelee, mutta tuskin työllistyy koskaan. Alholia kuluu ajoittain runsaasti ja elämänhallinta nolla. En usko, että löytää parisuhdetta koskaan. Jos sattuu löytämään, niin mies onnistuu varmasti sössimään tuonkin aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni isä on syrjäytynyt ja mt-ongelmainen. Nykyään taas opiskelee, mutta tuskin työllistyy koskaan. Alholia kuluu ajoittain runsaasti ja elämänhallinta nolla. En usko, että löytää parisuhdetta koskaan. Jos sattuu löytämään, niin mies onnistuu varmasti sössimään tuonkin aika nopeasti.

Miksi teit lapsen tuon kanssa? Eikö mt-ongelmat ollut näkyvissä vielä silloin?

Voiko syrjäytyneeseen rakastua?

Voi toki, mutta suhteeseen ei kannata ryhtyä.

Hei! Olen syrjäytynyt. T. Sairastunut akateeminen entinen rahoitusjohtaja 😀

Minua voisi hyvinkin kiinnostaa uraputkesta hypännyt akateeminen nainen.

Jaa-a. Olen työssäkäyvä vähän alta 50-vuotias nainen, projektipäällikkö. Mulla on kaksi teini-ikäistä lasta.  Olen mielestäni syrjäytynyt, koska mulla ei ole työn ulkopuolella mitään sosiaalista elämää, ei kavereita tms. vaikka tulenkin ihan hyvin ihmisten kanssa juttuun. Parisuhderintamalla kuitenkin ajattelen, että olen liian syrjäytynyt kaikesta eikä mulla siksi olisi mitään annettavaa kenellekään tavalliselle ihmiselle. Toisaalta pelkästään parisuhteen vuoksi en jaksa enää alkaa virittää mitään muita kaveruuskuvioita. Hukkaan menee tässä ihan hyvä nainen.