Onko syrjäytyneen ainoa vaihtoehto parisuhdemarkkinoilla toinen syrjäytynyt?

Mistä löytäis varakkaan syrjäytyneen miehen? Mulle kelpais kyllä hyvin.

Haavailen lapsesta, ilman parisuhdetta. Voisin tehdä syrjäytyneenkin kanssa, kunhan ei sitten vaadi mitään tapaamisoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Myöhemmin tapailin syrjäytynyttä miestä, joka taas oli hirvittävän huonoitsetuntoinen ja epävarma itsestään. Hän vihjaili koko ajan, että häpeän häntä ja että haluaisin oikeasti varakkaan ja menestyvän miehen. Se tapailu kaatui siihen huonoitsetuntoiseen, syyllistävään jankutukseen.

Minä olisin tällainen. On minussa hyviäkin puolia, mutta tuo tulisi paljon esille. En tiedä jankuttaisinko siitä, mutta tuntisin sen sisälläni ja se näkyisi jollain tavalla negatiivisena vaikutuksena parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Haavailen lapsesta, ilman parisuhdetta. Voisin tehdä syrjäytyneenkin kanssa, kunhan ei sitten vaadi mitään tapaamisoikeutta.

Haaveile toki. Mieti kuitenkin jos lapsi haluaakin tutustua isäänsä joskus.

Vähänkin syvällisemmät ajatukset roskikseen ja hintalappu otsaan. Yäk teitä. 

Parisuhdemarkkinoilla luonne, persoona ja kemiat ratkaisevat. Miehet kohdistavat näiden ominaisuuksien etsimisen kauniiden ja seksuaalista aktiivisuutta viestittävien naisten joukosta. Naiset hakevat näitä sielunkumppaneitaan pitkien, komeiden ja varakkaiden joukosta. Kumpikin sukupuoli yrittää näköpiiristä olevasta joukosta aina ensin sitä hoteimta vaihtoehtoa sormet ristissä toivoen, että sieltä paljastuisi kiva luonne, persoona ja kemiat. Kun viimeinenkin kortti käännetty eikä natsaa, niin sitten ollaan yksin. "Ei löydy ketään" Kivoinkaan luonne tai persoona ei kiinnosta, jos se ei ole riittävän hyvässä paketissa. Yksikään missi- tai malli tai muuten ulkoisesti tasokas nainen ei ole tässä suhteessa maailmanhalaaja, vaikka olisikin aidosti hyvä ihminen ja kaunis sielu. Eli syrjäytyneen miehen ainoa sauma on resualma tai itsetuntovammainen. Kaunis syrjäytynyt nainen voi löytää prinssinsä ellei ole sekopää, joskus sekään ei haittaa.

Ei välttämättä.

Entiset kumppanini olivat ja ovat hyvinkin menestyneitä, kun taas nykyinen oli tavatessamme minuakin syrjäytyneempi. Yhdessä ollaan sen jälkeen rämmitty opiskelujen läpi ja kumppanilleni se tuotti tulosta ja on työelämässä, mutta minun tilanteeni ei parantunut vaan on jopa huonompi, koska terveyteni on aiempaa huonompi.

En tiedä, alkaisinko enää suhteeseen ns. menestyneen ihmisen kanssa. Näin jälkikäteen en ole varma, ymmärsinkö ikinä kumppaneitani täysin ja ymmärsivätkö he minua täysin ikinä. Nykyisen kanssa meillä on sama mutta eri tausta, eikä toisen elämän asioissa ole mitään ihmettelemistä, koska vaikka ne ovat eriä, ne ovat samoja. Tavallaan se tekee suhteesta myös terveemmän, koska tietyistä asioista ei tarvitse puhua.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdemarkkinoilla luonne, persoona ja kemiat ratkaisevat. Miehet kohdistavat näiden ominaisuuksien etsimisen kauniiden ja seksuaalista aktiivisuutta viestittävien naisten joukosta. Naiset hakevat näitä sielunkumppaneitaan pitkien, komeiden ja varakkaiden joukosta. Kumpikin sukupuoli yrittää näköpiiristä olevasta joukosta aina ensin sitä hoteimta vaihtoehtoa sormet ristissä toivoen, että sieltä paljastuisi kiva luonne, persoona ja kemiat. Kun viimeinenkin kortti käännetty eikä natsaa, niin sitten ollaan yksin. "Ei löydy ketään" Kivoinkaan luonne tai persoona ei kiinnosta, jos se ei ole riittävän hyvässä paketissa. Yksikään missi- tai malli tai muuten ulkoisesti tasokas nainen ei ole tässä suhteessa maailmanhalaaja, vaikka olisikin aidosti hyvä ihminen ja kaunis sielu. Eli syrjäytyneen miehen ainoa sauma on resualma tai itsetuntovammainen. Kaunis syrjäytynyt nainen voi löytää prinssinsä ellei ole sekopää, joskus sekään ei haittaa.

Kyllä rumakin syrjäytynyt nainenkin löytää ihan työssäkäyvän miehen, kunhan vaan saa lapsia. Lastenteko on miehille tärkeää.

Lika barn leka bäst. Tietysti voi alkaa kohentaa tilannettaan ja integroitua takaisin yhteiskuntaan, jos haaveilee muusta kuin syrjäytyneestä kumppanista. Aika levotonta olisi sovittaa yhteen kahta aivan vastakkaista elämäntapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nainen, ei. Voit saada miehen joka ei ole syrjäytynyt.

Jos olet mies, ei. Syrjäytyneenä et saa edes syrjäytynyttä naista.

Olen vetänyt 10+ vuotta kursseja syrjäytyneille. Kurssien miehet ovat lähes poikkeuksetta sinkkuja (pl. miehet joita täällä kutsuttaisiin "jänniksi"), kun taas naisista enemmistö on parisuhteessa.

Tää on oikeesti merkillinen ilmiö. Jokainen tuntemani "luuseri" nainen on parisuhteessa, vaikka tämän ei tilastollisesti pitäisi olla edes mahdollista. Jostain ne vaan löytää miehen itelleen.

On tilastollisesti mahdollista.

Hyvätuloisissa naisissa on enemmän sinkkuja. Vastaavasti hyvätuloisissa miehissä on vähiten sinkkuja.

Pariutuminen on tietenkin mahdollista, mutta jossakin vaiheessa jomman kumman oletetaan tekevän hypyn ryhmästä toiseen. Työssäkäyvä varmasti mielellään auttaa ja kannustaa syrjäytynyttä. Ehkäpä myös joku työelämän puhki polttama näkee syrjäytyneessä pelastavan keitaan ja muuttaakin itse oman elämänsä, mutta ehkäpä silti todennäköisempää toisinpäin.

Ruma nainen ei halua rumaa miestä. Miehellä ei ole vaihtoehtoja muita kuin olla sinkku.

Kiltti mies kirjoitti:

Ruma nainen ei halua rumaa miestä. Miehellä ei ole vaihtoehtoja muita kuin olla sinkku.

Syrjäytynyt = ruma?

Riippuu kyseisen syrjäytyneen ulkonäöstä.

Jos hän on erittäin hyvännäköinen, niin varmasti löytyy paljonkin ei-syrjäytyneitä ihmisiä, jotka ovat hänestä kiinnostuneita. Jos hän ei ole hyvännäköinen, niin ainoa vaihtoehto lienee toinen syrjäytynyt. 

Mistä löytää toisen syrjäytyneen?

Olen akateeminen kotirouva ja naimisissa hyvätuloisen ikäiseni miehen kanssa. En tiedä lasketaanko meidät kotirouvat syrjäytyneiksi nykyään. Ennen oltiin ihan tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen kotirouva ja naimisissa hyvätuloisen ikäiseni miehen kanssa. En tiedä lasketaanko meidät kotirouvat syrjäytyneiksi nykyään. Ennen oltiin ihan tavallisia ihmisiä.

Kotirouva? Et edes kotiäiti? Hiton noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen kotirouva ja naimisissa hyvätuloisen ikäiseni miehen kanssa. En tiedä lasketaanko meidät kotirouvat syrjäytyneiksi nykyään. Ennen oltiin ihan tavallisia ihmisiä.

Kotirouva? Et edes kotiäiti? Hiton noloa.

En koskaan halunnut lapsia. Olen ollut hyvin tyytyväinen elämääni näin, enkä osaa nolostua siitä.