Onko syrjäytyneen ainoa vaihtoehto parisuhdemarkkinoilla toinen syrjäytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneet eivät välttämättä halua parisuhdemarkkinoille työssäkäyvien kanssa.

Syrjäytynyt, joka ei ole alistunut tilanteeseen ja työskentelee muuttaakseen asemansa, on kiinnostunut nimen omaan työelämässä olevasta kumppanista. Syrjäytyneisyys ei välttämättä liity päihdeongelmiin. Ylös on kuitenkin mahdollista päästä. Siksi ajatus siitä, että syrjäytyneet niputetaan yhteen nippuun ja oletetaan työelämästä syrjässä olemisen olevan yhdistävä tekijä, on pahasti hakoteillä.

Kyllä minullekin vakuutetaan ettei koulutuksella ole merkitystä (kyllä on) ja pitäisi ryhtyä jonkinlaiseksi self- made-maniksi (naisena ei kiinnosta miehistyä vaan tuleva puoliso saa hoitoo maskuliini osan). Koulutuksella ja työllä on merkitystä ja arvostan kumpaakin seurustelukumppanissa. Samoin asennetta, että pyrkimys takaisin ns. normaalielämään ja työhön/koulutukseen kytee edelleen vaikka matkassa olisikin ollut töyssyjä.

Tuntemani syrjäytyneet ovat enemmin persuja. Kumma kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkona työelämästä. Moniongelmainen. Viettää päivät kotona pelaten.

Kuulostaa minulta. Mulla on kyllä perhe.

Syrjäytyminen on laiskuutta ja näköalattomuutta. En voisi kiinnostua ihmisestä, joka ei vaan jaksa osallistua yhteiskunnan asioihin. Isoin turn off.

On

Kuten moni mainitsi, syrjätyminen kulkee käsi kädessä mt-ongelmien kanssa. Harva noita haluaa elämäänsä.

Isot tuloerot suhteessa ovat ongelma, samoin molempien köyhyys jos ei ole yhteistä suunnitelmaa siitä miten rahaa käytetään.

Mutta ihmiset ovat yksilöitä ja tilanteet ovat yksilöllisiä, joten suosittelen avoimuutta ja keskustelua omista elämäntilanteista ja toiveista.

Helppo kysymys vastata. On.

Mä rakastuin vuosia sitten syrjäytyneeseen mieheen. Osoittautui mt-ongelmaiseksi alkoholistiksi, joka petti ja valehteli jatkuvasti.

Olen kilpaurheilija, joka ei käy töissä. Olenko siis syrjäytynyt luuseri? :D

Huono

Mulle kelpaa syrjäytynyt nainen hyvin. Kunhan luonne on mukava.

Työelämästä syrjaytymisen huonoin puoli heti rahapulan ja valinan vapauden puuttumisen lisäksi on se, että työttömyys on arvomaailmaani vastaan. Arvostan työtä ja sosiaalisuutta sekä inhoan jatkuvaa kotona lojumista. En arvostaisi tätä elämäntapaa kumppanissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet taakka, henkisesti ja taloudellisesti niin kuka sinut haluaisi. Jos olet syrjäytymisestä huolimatta mukava, luotettava asiasi hoitava ja edes suht viehättävä kumppani, mikä ettei.

Lisäys: Jos olet nainen. Syrjäytyneen miehen on turha havitella töissä käyvää naista, ellei hän sitten ole niin järkyttävän näköinen, ettei ole koskaan kelvannut kenellekään edes seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nainen, ei. Voit saada miehen joka ei ole syrjäytynyt.

Jos olet mies, ei. Syrjäytyneenä et saa edes syrjäytynyttä naista.

Olen vetänyt 10+ vuotta kursseja syrjäytyneille. Kurssien miehet ovat lähes poikkeuksetta sinkkuja (pl. miehet joita täällä kutsuttaisiin "jänniksi"), kun taas naisista enemmistö on parisuhteessa.

Tää on oikeesti merkillinen ilmiö. Jokainen tuntemani "luuseri" nainen on parisuhteessa, vaikka tämän ei tilastollisesti pitäisi olla edes mahdollista. Jostain ne vaan löytää miehen itelleen.

Vierailija kirjoitti:

Näille voisi olla oma treffisovellus. Loosereiden Tinder?

Sellainen on jo, sen nimi on Tinder.

Hoivaviettiä jos löytyy naiselta, niin nää syrjäytyneetkin pääsee parisuhteeseen normaalien naisten kanssa.

Mieheni ystävissä on yksi selkeästi syrjäytynyt ressukka. On ihan ok näköinen ja fiksukin. Sille on välillä hauska antaa siimaa. On niin epätoivoinen tapaus.

Masennus ja ahdistus vielä lisätään tohon saamattomuuteen. Unelmien puoliso.

Syrjäytynyt kaveri on siitä kätevä, että aina saa siitä ryyppäysseuraa. Ainakin jos tarjoaa raflassa juomat.