Mistä hyvä itsevarmuus tulee, tai miten sen saa? Iänikuinen kysymys, johon ei tunnu löytyvät mitään konkreettista.
Monella huono itsetunto, mutta miten sen olette saaneet hyväksi? Ei se itsestää tapahdu.
Kommentit (70)
Sen saa lapsuudessa jos saa. Jos ei käynyt säkä silloin niin sitten täytyy vain teeskennellä itseluottamusta niissä tilanteissa joissa sitä tarvitaan. Tällä oon menny.
Vierailija kirjoitti:
Sen saa lapsuudessa jos saa. Jos ei käynyt säkä silloin niin sitten täytyy vain teeskennellä itseluottamusta niissä tilanteissa joissa sitä tarvitaan. Tällä oon menny.
No eihän!
Itse olin lapsena ujo ja huono itsetuntoinen. Mutta nykyään itsetuntoni on todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kun on hyvä jossain asiassa niin se tuo sitä.
Ei. Hyvä itsetunto tarkoittaa sitä että on hyvä olla itsensä kanssa ja itsetunto on hyvä juuri sellaisena kuin on.
Ja muiden mielipiteistä välittämättä.
Mielummin ns. "kaltaisteni hieman huonoitsetuntoisten" seurassa, en juurikaan viihdy yltiöhyväitsetuntoisten seurassa, se, kun on niin kovin lähellä jonkunasteen ns. narsistisuutta.
Vaatii vahvaa turvan tunnetta, jonka pohja luodaan lapsuudessa.
Itsensä tuntemiseen. Hyvät ja huonot puolet, osaaminen ja tunarius. Ja sitten se, ettei vertaile itseään muihin vaan ainoastaan itseensä. Elämä on sarja vastoinkäymisiä ja onnellisuuden (itsevarmuuden ja karisman) salaisuus on olla rehellinen tyrimistensä suhteen. Kukaan ei rakasta bessewisseriä, joka ei koskaan tee virheitä. Eikä kukaan rakasta eikä ihaile itsesäälissä rypijää.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin ns. "kaltaisteni hieman huonoitsetuntoisten" seurassa, en juurikaan viihdy yltiöhyväitsetuntoisten seurassa, se, kun on niin kovin lähellä jonkunasteen ns. narsistisuutta.
Naurettavaa! Eikä todellakaan ole yhtään lähellä narsistisuutta!
Narsismi on myrkyllistä. Jos itse vertailet itseäsi muihin ja tunnet kateutta, sinä olet se ongelma ja narsistinen.
Hyvä itsetuntoinen ei tunne tarvetta vertailla itseään muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vaatii vahvaa turvan tunnetta, jonka pohja luodaan lapsuudessa.
Höpö höpö. Huonoissa oloissa ja kauheuksien keskellä kasvaneista voi kasvaa hyvin vahvoja ja lämpimiä ihmisiä. Ei kaikista väkivaltaisten juoppojen lapsista sentään persuja tule.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin ns. "kaltaisteni hieman huonoitsetuntoisten" seurassa, en juurikaan viihdy yltiöhyväitsetuntoisten seurassa, se, kun on niin kovin lähellä jonkunasteen ns. narsistisuutta.
No ei tosiaan ole. Narsistin itsetunto on olematon, se juuri on narsismin juurisyy.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä tuntemiseen. Hyvät ja huonot puolet, osaaminen ja tunarius. Ja sitten se, ettei vertaile itseään muihin vaan ainoastaan itseensä. Elämä on sarja vastoinkäymisiä ja onnellisuuden (itsevarmuuden ja karisman) salaisuus on olla rehellinen tyrimistensä suhteen. Kukaan ei rakasta bessewisseriä, joka ei koskaan tee virheitä. Eikä kukaan rakasta eikä ihaile itsesäälissä rypijää.
Mutta näidenkin välimaastossa voi olla jollakin keskiasteen itseluottamuksella, ei ole näin mustavalkoista.
Kun tekee virheen, korjaa käytöstään, mutta ei luule olevansa marttyyri tai Maailmannapa, vaan ihan vaan ihminen.
Onnistumisen kokemuksista. Ne voivat tulla niin töissä, opiskelussa kuin harrastuksissakin. Edellyttää sitä, että haastaa itseään, tekee asioita jotka menevät oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Itsetunto ei kohoa siitä, että istuu kotona ja hokee itselleen olevansa hyvä, se vaatii tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen saa lapsuudessa jos saa. Jos ei käynyt säkä silloin niin sitten täytyy vain teeskennellä itseluottamusta niissä tilanteissa joissa sitä tarvitaan. Tällä oon menny.
No eihän!
Itse olin lapsena ujo ja huono itsetuntoinen. Mutta nykyään itsetuntoni on todella hyvä.
Mulla sama.
Olen käynyt läpi niin monta mankelia ja uitettu semmoisissa liemissä, että resilienssini on nyt terästä. Minulle on kehittynyt vahva perusta, en ole manipuloitavissa.
Minusta on tullut mitään pelkäämätön.
Kukaan ei uskoisi, mikä nynny nyhverö ujo itkupilli olin lapsena.
Sisäisesti on edelleen herkkä, mutta rohkeuteni takia osaan olla jämäkkä.
Lempeästi luja, vai miten se meni.
Ymmärtämällä ja sisäistämällä asioitten mittasuhteet. Että ne huonommuudet ja paremmuudet ovat vain harhaa. Heittämällä suorituskeskeisen arvomaailman huis hilvattiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen saa lapsuudessa jos saa. Jos ei käynyt säkä silloin niin sitten täytyy vain teeskennellä itseluottamusta niissä tilanteissa joissa sitä tarvitaan. Tällä oon menny.
No eihän!
Itse olin lapsena ujo ja huono itsetuntoinen. Mutta nykyään itsetuntoni on todella hyvä.
Mulla sama.
Olen käynyt läpi niin monta mankelia ja uitettu semmoisissa liemissä, että resilienssini on nyt terästä. Minulle on kehittynyt vahva perusta, en ole manipuloitavissa.
Minusta on tullut mitään pelkäämätön.
Kukaan ei uskoisi, mikä nynny nyhverö ujo itkupilli olin lapsena.
Sisäisesti on edelleen herkkä, mutta rohkeuteni takia osaan olla jämäkkä.
Lempeästi luja, vai miten se meni.
eli yli- ihmiseksi alkaminen riittää?
Tätä minäkin mietin. Mistä saa itsevarmuutta?
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemuksista. Ne voivat tulla niin töissä, opiskelussa kuin harrastuksissakin. Edellyttää sitä, että haastaa itseään, tekee asioita jotka menevät oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Itsetunto ei kohoa siitä, että istuu kotona ja hokee itselleen olevansa hyvä, se vaatii tekoja.
Myös vastoinkäymiset kasvattavat. Tärkeää on, ettei uhriudu; ettei ala vellomaan itsesäälissä muita syytellen.
Itseään voi karaista henkisesti vahvemmaksi myös fyysisillä suoritteilla: avantouinti, viikon yksinvaellus, sovitun treeniohjelman noudattaminen jne. Näillä voi haastaa itseään.
Ujon ja epävarman ajatukset askartelevat itsessä; mitä muut mahtavat minusta ajatella, miltä näytän ja kuulostan muiden silmissä jne. Kun keskittyy tarkkailemaan muita, mitä he puhuvat, elehtivät jne., niin ei ehdi samaan aikaan tarkkailemaan itseään.
Oma arvo tulee siitä, ettei sinua ole kahta kappaletta. On vain yksi ainutlaatuinen sinä olemassa.
Jos koet, että on joku itsellesi hankala ihminen lähipiirissä, jonka läsnäolo saa itsevarmuuden karisemaan, niin silloin eristä itsesi niin paljon kuin mahdollista sellaisista ihmisistä, jotka haluavat olla sinua parempia, loistaa rinnallasi ym., mikä saa olosi kurjemmaksi. Älä seuraa tälläisten ihmisten tekemisiä, äläkä vertaile heitä itseesi. Vältä kilpailuasetelmaan joutumista. Jos teet samaa kuin joku, joka latistaa itsetuntoasi, ja hän aina haluaa sinut päihittää, niin älä kerro hänelle tekemisistäsi ja toimintavavoistasi, vaan tee vain parhaasi ja keskity omaan tekemiseesi.
Itse olen huomannut, että hyvän itsetunnon kanssa usein korreloi, että
1. syntyy tarpeeksi hyvännäköiseksi
2. eikä koskaan joudu kiusatuksi.
Mikäli molemmat eivät toteudu, itsetunto ottaa väistämättä osumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen saa lapsuudessa jos saa. Jos ei käynyt säkä silloin niin sitten täytyy vain teeskennellä itseluottamusta niissä tilanteissa joissa sitä tarvitaan. Tällä oon menny.
No eihän!
Itse olin lapsena ujo ja huono itsetuntoinen. Mutta nykyään itsetuntoni on todella hyvä.
Mulla sama.
Olen käynyt läpi niin monta mankelia ja uitettu semmoisissa liemissä, että resilienssini on nyt terästä. Minulle on kehittynyt vahva perusta, en ole manipuloitavissa.
Minusta on tullut mitään pelkäämätön.
Kukaan ei uskoisi, mikä nynny nyhverö ujo itkupilli olin lapsena.
Sisäisesti on edelleen herkkä, mutta rohkeuteni takia osaan olla jämäkkä.
Lempeästi luja, vai miten se meni.eli yli- ihmiseksi alkaminen riittää?
???
Minkä sille voi, jos elämä on heitellyt?
Hienoahan se on, ettei ihminen ole niistä nujertunut vaan vahvistunut.
Sinäkö haluaisit, vaadit, että elämäsi olisi kuin silkkiä vaan? Muuta et kestä?
Kun on hyvä jossain asiassa niin se tuo sitä.