Lue keskustelun säännöt.
Mistä hyvä itsevarmuus tulee, tai miten sen saa? Iänikuinen kysymys, johon ei tunnu löytyvät mitään konkreettista.
07.06.2023 |
Monella huono itsetunto, mutta miten sen olette saaneet hyväksi? Ei se itsestää tapahdu.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin mietin. Mistä saa itsevarmuutta?
Ihmissuhteista, teologisesta maailmankatsomuksesta, siinä, että on jossain asiassa / asioissa hyvä?
Entäs kun ne hyvät ihmissuhteet menettää?
Kun ei enää olekaan hyvä asioissa esim. loukkaantumisen tai sairauden takia?
Hassu tuo 'teologinen maailmankatsomus'!
Kai semmoinenkin itsesuggestio voi toimia, jonkun aikaa.
Sen sijaan sisäistynyt ymmärrys ja kokemus rakastavasta Jumalasta on todellinen ja kestävä pohja aidolle itsensä arvostukselle. Sitä ei mikään maailmassa voi kumota.
Siis tarkennan: sellaisissakin ihmissuhteissa voi olla, missä muut ovat esim.fyysisesti sairaita.
Jos sellaisia ei ole, se ei toki ole oma vikasi.
Ja nimenomaan tuolla teologisella maailmaskatsomuksella, teologia=uskonto,uskonnollinen maailmankatsomus,eli juuri Jumalasta puhuin, vain sellaisin termein, etteivät ateistit tms.heti hyppää sanomaan, että olet hullu tms.
Olen kanssasi tuosta täysin samaa mieltä.
Mutta sanoisin keskiasteen itseluottamukseksi sitä omalta kohdaltani, koska tuo hyvä itseluottamus, mikä ei koskaan mistään voi tärveltyä, vaikka huonossa lapsuudessa tms, on jotenkin erikoinen termi, mikä vain vie ihmistä hakemaan sitä itseluottamusta pelkästään psykologiasta, ei uskonnosta, uskonnollisuus on psykologiassa jonkun paranoidisuuden tms. merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteista, joissa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet ja kannustetaan kokeilemaan ja menemään kohti unelmia. Tukiverkosta, joka ottaa kopin jos unelmien toteuttaminen ei käykään niin helposti. Siitä, että osaa nauraa myös itselleen.
N31
Terveellä pohjalla onnistumisista. Kannustus ja rohkaisu voi auttaa alussa, mutta kyllä kenellä tahansa menee lopulta sisu kaulaan, ellei toivottuja tuloksia ala näkymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii vahvaa turvan tunnetta, jonka pohja luodaan lapsuudessa.
Höpö höpö. Huonoissa oloissa ja kauheuksien keskellä kasvaneista voi kasvaa hyvin vahvoja ja lämpimiä ihmisiä. Ei kaikista väkivaltaisten juoppojen lapsista sentään persuja tule.
VOI kasvaa, kyllä. Mutta se on heille haastavampaa kuin turvallisen, onnellisuuden lapsuuden eläneille.
Moni menee jo lapsena rikki, ja niitä säröjä korjaillaan sitten koko loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Sen saa lapsuudessa jos saa. Jos ei käynyt säkä silloin niin sitten täytyy vain teeskennellä itseluottamusta niissä tilanteissa joissa sitä tarvitaan. Tällä oon menny.
Minä olin lapsena ja varhaisnuoruudessa itsevarma, varmaan suurin vaikutin oli vanhemmat ja oma perhe. Aikuisena itsevarmuuteni sitten romuttui vuosien myötä lähes täydellisesti, useastakin syystä (joihin taas vaikuttivat ympäristö, lisäksi oma epäonnistumisen kierre). Sittemmin olen rakentanut sitä uudelleen, ja saanut myös onnistumisia sekä sopivia ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni itsetunto on jossain määrin tilannesidonnainen. Joissain tilanteissa, jossa olet hirveällä epämukavuusalueella, itsetunnon kokee heikommaksi. Tämä on realismia. Mutta yleinen vire, kohtalaisen hyvä itsetunto lähes kaikissa tilanteissa, lähtee mielestäni perususkomuksista. Perususkomus voi olla esim. että maailman ovat rakentaneet keskinkertaisuudet, joten minäkin kelpaan. Tai että me Huttusen ollaan aina oltu ihan fiksua porukkaa. Myös sosiaalisen kellon rikkominen, eli tekee muita asioita kuin omalle iälle olisi tyypillistä, vahvistaa itsetuntoa. Irtoaa ikään kuin vertailusta. Sosiaalisen paineen häivyttäminen hyvällä (valheellisellakin!) perususkomuksella tai oman tien kulkemisella suojaa itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteista, joissa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet ja kannustetaan kokeilemaan ja menemään kohti unelmia. Tukiverkosta, joka ottaa kopin jos unelmien toteuttaminen ei käykään niin helposti. Siitä, että osaa nauraa myös itselleen.
N31
Miten selität sen, että minulla on hyvä itsetunto, vaikka ihmisuhteet on aiemmin olleet päin persettä,nykyään niitä ei ole lainkaan, kukaan ei olekannustanut, jo lapsena vain lannistanut. Tukiverkkoja ei ole, vain Luoja hädän hetkellä.
Nauran kyllä paljon,myös itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni itsetunto on jossain määrin tilannesidonnainen. Joissain tilanteissa, jossa olet hirveällä epämukavuusalueella, itsetunnon kokee heikommaksi. Tämä on realismia. Mutta yleinen vire, kohtalaisen hyvä itsetunto lähes kaikissa tilanteissa, lähtee mielestäni perususkomuksista. Perususkomus voi olla esim. että maailman ovat rakentaneet keskinkertaisuudet, joten minäkin kelpaan. Tai että me Huttusen ollaan aina oltu ihan fiksua porukkaa. Myös sosiaalisen kellon rikkominen, eli tekee muita asioita kuin omalle iälle olisi tyypillistä, vahvistaa itsetuntoa. Irtoaa ikään kuin vertailusta. Sosiaalisen paineen häivyttäminen hyvällä (valheellisellakin!) perususkomuksella tai oman tien kulkemisella suojaa itsetuntoa.
Ihminen, joka on tottunut lopulta onnistumaan, ei osaa pelätä myöskään epämukavuusalueita. Tarpeen tullen uusia asioita opiskellaan ja harjoitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun on hyvä jossain asiassa niin se tuo sitä.
Ei, koska aina on varaa parantaa, ja aina löytyy joku, joka huomauttaa jostain tekemästäsi virheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni itsetunto on jossain määrin tilannesidonnainen. Joissain tilanteissa, jossa olet hirveällä epämukavuusalueella, itsetunnon kokee heikommaksi. Tämä on realismia. Mutta yleinen vire, kohtalaisen hyvä itsetunto lähes kaikissa tilanteissa, lähtee mielestäni perususkomuksista. Perususkomus voi olla esim. että maailman ovat rakentaneet keskinkertaisuudet, joten minäkin kelpaan. Tai että me Huttusen ollaan aina oltu ihan fiksua porukkaa. Myös sosiaalisen kellon rikkominen, eli tekee muita asioita kuin omalle iälle olisi tyypillistä, vahvistaa itsetuntoa. Irtoaa ikään kuin vertailusta. Sosiaalisen paineen häivyttäminen hyvällä (valheellisellakin!) perususkomuksella tai oman tien kulkemisella suojaa itsetuntoa.
Ihminen, joka on tottunut lopulta onnistumaan, ei osaa pelätä myöskään epämukavuusalueita. Tarpeen tullen uusia asioita opiskellaan ja harjoitellaan.
Minusta tuo luo hirveästi paineita. On asioita, joista en ole ollut kiinnostunut yhtään mutta joita on ollut pakko opetella. Se ei ole helppoa eikä kivaa edes silloin, kun niitä on oppinut. Minusta kaikkien ei tarvitsisi opetella kaikkea. Ihmisten pitäisi saada myös valita, mihin haluaa perehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni itsetunto on jossain määrin tilannesidonnainen. Joissain tilanteissa, jossa olet hirveällä epämukavuusalueella, itsetunnon kokee heikommaksi. Tämä on realismia. Mutta yleinen vire, kohtalaisen hyvä itsetunto lähes kaikissa tilanteissa, lähtee mielestäni perususkomuksista. Perususkomus voi olla esim. että maailman ovat rakentaneet keskinkertaisuudet, joten minäkin kelpaan. Tai että me Huttusen ollaan aina oltu ihan fiksua porukkaa. Myös sosiaalisen kellon rikkominen, eli tekee muita asioita kuin omalle iälle olisi tyypillistä, vahvistaa itsetuntoa. Irtoaa ikään kuin vertailusta. Sosiaalisen paineen häivyttäminen hyvällä (valheellisellakin!) perususkomuksella tai oman tien kulkemisella suojaa itsetuntoa.
Hyvä itsetunto nimenomaan ei riipu tilanteesta.
Se on sisäisesti sinussa: se joko on tai ei ole vahva. Jos itsetunto on heikko, kokemus omasta arvosta ja riittävyydestä heiluu tilanteen mukaan.
Itsetunto on itsensä tuntemista. Kun tietää, kuka ja millainen on, ja silti arvostaa itseään -> itsetunto hyvällä perustalla.
Se, että mokaa ja epäonnistuu jossain tietyssä tehtävässä, ei murenna hyvää itsetuntoa. Totta kai sitäharnittelee, jos esim. työssä sattuu kupru, mikä vaikuttaa firman tulokseen ja arvostukseen. Mutta itsetuntoon se ei vaikuta, ellei ole tahallaan tyrinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ap nyt sekoittaa kaksi asiaa keskenään. Itsevarmuus ja itsetunto eri asioita omasta mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni itsetunto on jossain määrin tilannesidonnainen. Joissain tilanteissa, jossa olet hirveällä epämukavuusalueella, itsetunnon kokee heikommaksi. Tämä on realismia. Mutta yleinen vire, kohtalaisen hyvä itsetunto lähes kaikissa tilanteissa, lähtee mielestäni perususkomuksista. Perususkomus voi olla esim. että maailman ovat rakentaneet keskinkertaisuudet, joten minäkin kelpaan. Tai että me Huttusen ollaan aina oltu ihan fiksua porukkaa. Myös sosiaalisen kellon rikkominen, eli tekee muita asioita kuin omalle iälle olisi tyypillistä, vahvistaa itsetuntoa. Irtoaa ikään kuin vertailusta. Sosiaalisen paineen häivyttäminen hyvällä (valheellisellakin!) perususkomuksella tai oman tien kulkemisella suojaa itsetuntoa.
Ihminen, joka on tottunut lopulta onnistumaan, ei osaa pelätä myöskään epämukavuusalueita. Tarpeen tullen uusia asioita opiskellaan ja harjoitellaan.
Minusta tuo luo hirveästi paineita. On asioita, joista en ole ollut kiinnostunut yhtään mutta joita on ollut pakko opetella. Se ei ole helppoa eikä kivaa edes silloin, kun niitä on oppinut. Minusta kaikkien ei tarvitsisi opetella kaikkea. Ihmisten pitäisi saada myös valita, mihin haluaa perehtyä.
Kun on itsevarma, ei edes uhraa ajatusta sille etteikö kykenisi oppimaan. Eikä välttämättä kukaan käske opettelemaan, asioihin voi tarttua myös oma-aloitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni itsetunto on jossain määrin tilannesidonnainen. Joissain tilanteissa, jossa olet hirveällä epämukavuusalueella, itsetunnon kokee heikommaksi. Tämä on realismia. Mutta yleinen vire, kohtalaisen hyvä itsetunto lähes kaikissa tilanteissa, lähtee mielestäni perususkomuksista. Perususkomus voi olla esim. että maailman ovat rakentaneet keskinkertaisuudet, joten minäkin kelpaan. Tai että me Huttusen ollaan aina oltu ihan fiksua porukkaa. Myös sosiaalisen kellon rikkominen, eli tekee muita asioita kuin omalle iälle olisi tyypillistä, vahvistaa itsetuntoa. Irtoaa ikään kuin vertailusta. Sosiaalisen paineen häivyttäminen hyvällä (valheellisellakin!) perususkomuksella tai oman tien kulkemisella suojaa itsetuntoa.
Ihminen, joka on tottunut lopulta onnistumaan, ei osaa pelätä myöskään epämukavuusalueita. Tarpeen tullen uusia asioita opiskellaan ja harjoitellaan.
Minusta tuo luo hirveästi paineita. On asioita, joista en ole ollut kiinnostunut yhtään mutta joita on ollut pakko opetella. Se ei ole helppoa eikä kivaa edes silloin, kun niitä on oppinut. Minusta kaikkien ei tarvitsisi opetella kaikkea. Ihmisten pitäisi saada myös valita, mihin haluaa perehtyä.
Tietysti kannattaa 'valita taistelunsa' eikä haalia itselleen liian suuria haasteita.
Koska itseluottamus perustuu itsensä tuntemiseen, siitä seuraa, että ymmärtää omat rajansa. Eikä hankkiudu liian vaativiin tehtäviin hyvinvointinsa kustannuksella.
Jokainen seuraa omaa tähteään. Ei ole mitään valmiiksi viitoitettua, pakotettua tietä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap nyt sekoittaa kaksi asiaa keskenään. Itsevarmuus ja itsetunto eri asioita omasta mielestäni.
Itsevarmuus, itseluottamus, itsetunto nivoutuvat kyllä tiiviisti samaan pakettiin.
Itsetunto, itsevarmuus jne eivät ole kiveen hakattuja vaan vaihtelevat, jos ihmisen psyykeeseen tulee muutoksia. Ja pienessä mittakaavassa ihan hetken energian ja mielialan mukaan.
Itsevarmuus tulee ehkä siitä, että tunnustaa omat rajansa ja osaa, jaksaa ja uskaltaa puolustaa niitä senkin uhalla, että menettää jotain (ihmissuhteen, työpaikan jne), koska tietää, ettei elämä riipu niistä eikä huonolla suhteella tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että hyvän itsetunnon kanssa usein korreloi, että
1. syntyy tarpeeksi hyvännäköiseksi
2. eikä koskaan joudu kiusatuksi.Mikäli molemmat eivät toteudu, itsetunto ottaa väistämättä osumaa.
Päinvastoin. Oma ulkonäköni otti osumaa lapsuuden aikaisessa onnettomuudessa . Voi rehellisesti sanoa, että olen ruma. Koulussa kiusattiin mm. ulkonäön, sukunimen, ujouden, navetan hajuisten vaatteiden ja hyvän koulumenestyksen vuoksi. En ole antanut minkään näistä haitata. Itseluottamukseni ja - tuntoni ovat hyvät. Olen kouluttautunut pitkälle, toimin unelma-ammatissani toimeentulo on turvattu tätä nykyä , minulla on mies, perhe ja hyviä ystäviä.
Ohjeeni onkin, ettei kannata miettiä, mitä muut teistä ajattelee. Ette ole maailman napa. Kaikilla ihmisillä on se oma napa tärkein ja kukaan ei loppujen lopuksi ole kiinnostunut siitä mitä sinä touhuat , miltä näytät ja miten pärjäät, joten voit toimia haluamallasi tavalla. (Lainpuitteissa tietenkin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treenistä. Kun treenaa itsensä huippukovaan tikkiin, niin se nostaa sitä älyttömästi. Tuo projekti vaatii pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta. Kun muutoksia alkaa näkemään, ja voima kasvamaan, tuntuu se todella hyvältä. Sit kun peilistä katsoo kireä lihaksikas kaunis kroppa pitkän ja kovan työn tuloksena, kantaa itsensä ihan eri lailla.
Tän kommentin kun näki, niin arvashan sen että ei mee kauaan et joku läski käy alapeukuttamassa. Totta tuo täysin on, kannattaa läskien kokeilla.
Tuolla himotreenaamisesta kohonneella itserakkaudella ja kusipäisyydellä vaan ei ole kerrassaan mitään tekemistä hyvän itsetunnon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treenistä. Kun treenaa itsensä huippukovaan tikkiin, niin se nostaa sitä älyttömästi. Tuo projekti vaatii pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta. Kun muutoksia alkaa näkemään, ja voima kasvamaan, tuntuu se todella hyvältä. Sit kun peilistä katsoo kireä lihaksikas kaunis kroppa pitkän ja kovan työn tuloksena, kantaa itsensä ihan eri lailla.
Tän kommentin kun näki, niin arvashan sen että ei mee kauaan et joku läski käy alapeukuttamassa. Totta tuo täysin on, kannattaa läskien kokeilla.
Tuolla himotreenaamisesta kohonneella itserakkaudella ja kusipäisyydellä vaan ei ole kerrassaan mitään tekemistä hyvän itsetunnon kanssa.
Bingo!
Ja pöyristykää: läskilläkin voi olla timanttinen itsetunto! Muuten olisi varmaan laihduttanut "häpeänsä" pois. 😇
Olen ajatellut, että mitä keskiverrompi ihminen on, sitä helpompi hänen on elää. Jos on tavallinen ulkonäkö (tai hieman "paremman" puolella), tavalliset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet, tavallinen työ, niin hänen ei ikinä tarvitse sen kummemmin selitellä asioitaan. Ei tarvitse jatkuvasti kiemurrella nolona ja yrittää saada muita ymmärtämään.