Mistä hyvä itsevarmuus tulee, tai miten sen saa? Iänikuinen kysymys, johon ei tunnu löytyvät mitään konkreettista.

Kommenteista huomaa, miten osa on tajunnut homman jujun, osa ei - vaikka luulee niin!

No, siperia opettaa. Oppimaan tänne on tultukin. Joka ei halua oppia, joutuu pänttäämään aakkosia kyllästymiseen asti.

Itsevarmuus pohjautuu itsetuntemukseen.

Tätä voi ajatella myös rajojen kautta. Sinulla on sinun oma elämä, oma ajatusmaailma ja mieltymykset. Kukaan ei voi niitä sinulta viedä ja pystyt itse hallitsemaan sitä, miten paljon annat itsestäsi muille tai mitä odotat muilta tai paljonko päästät muita sinun maailmaasi. Voit konkreettisesti vaikuttaa vain omaan itseesi ja olet aina yhtä hyvä sinuna olit missä vain. Vuorovaikutuksessa muihin tulee sitten ne muiden rajat vastaan ja usein yhteistyö pelaa vain pienellä kaistaleella yhteistä maata, johon ei kannata viedä omia asioita sen enempää kuin vetää toisen yksityisyyttä mukaan. Ystävillä on yhteistä enemmän kuin vaikka satunnaisilla työkavereilla. Olen itse kasvanut rajattomassa perheessä, jossa minuuttani rikottiin monin eri tavoin ja olin aivan sekaisin ja peloissani pitkälle aikuisuuteen. Melkein luulin muiden lukevan ajatukseni ja en kokenut olevani turvassa kuin yksin ja silloinkin kärsin fomosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteista, joissa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet ja kannustetaan kokeilemaan ja menemään kohti unelmia. Tukiverkosta, joka ottaa kopin jos unelmien toteuttaminen ei käykään niin helposti. Siitä, että osaa nauraa myös itselleen.

N31

Tuosta seuraava askel on se, kun oppii pysymään kasassa, vaikka se tukiverkko hajoaisi ja jäisi tyhjän päälle. Silloin se voima löytyy omasta itsestä ja jos ei löydy, huomaa olevansa läheisriippuvaisissa suhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä voi ajatella myös rajojen kautta. Sinulla on sinun oma elämä, oma ajatusmaailma ja mieltymykset. Kukaan ei voi niitä sinulta viedä ja pystyt itse hallitsemaan sitä, miten paljon annat itsestäsi muille tai mitä odotat muilta tai paljonko päästät muita sinun maailmaasi. Voit konkreettisesti vaikuttaa vain omaan itseesi ja olet aina yhtä hyvä sinuna olit missä vain. Vuorovaikutuksessa muihin tulee sitten ne muiden rajat vastaan ja usein yhteistyö pelaa vain pienellä kaistaleella yhteistä maata, johon ei kannata viedä omia asioita sen enempää kuin vetää toisen yksityisyyttä mukaan. Ystävillä on yhteistä enemmän kuin vaikka satunnaisilla työkavereilla. Olen itse kasvanut rajattomassa perheessä, jossa minuuttani rikottiin monin eri tavoin ja olin aivan sekaisin ja peloissani pitkälle aikuisuuteen. Melkein luulin muiden lukevan ajatukseni ja en kokenut olevani turvassa kuin yksin ja silloinkin kärsin fomosta.

Mullakin on ollut tuo, että koen olevani turvassa vain yksin. Tai eläinten seurassa.

Jo pikkulapsena minulla oli ajatus: ihmisistä ei seuraa mitään hyvää.

En ollut tajunnut, mistä tämä voisi johtua.

- turvaton ja hylätty lapsena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treenistä. Kun treenaa itsensä huippukovaan tikkiin, niin se nostaa sitä älyttömästi. Tuo projekti vaatii pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta. Kun muutoksia alkaa näkemään, ja voima kasvamaan, tuntuu se todella hyvältä. Sit kun peilistä katsoo kireä lihaksikas kaunis kroppa pitkän ja kovan työn tuloksena, kantaa itsensä ihan eri lailla. 

Tän kommentin kun näki, niin arvashan sen että ei mee kauaan et joku läski käy alapeukuttamassa. Totta tuo täysin on, kannattaa läskien kokeilla. 

Tuolla himotreenaamisesta kohonneella itserakkaudella ja kusipäisyydellä vaan ei ole kerrassaan mitään tekemistä hyvän itsetunnon kanssa.

Bingo!

Ja pöyristykää: läskilläkin voi olla timanttinen itsetunto! Muuten olisi varmaan laihduttanut "häpeänsä" pois. 😇

No just näin. Pystyn ylipainoisena ja meikittömänä naisena tulemaan kunnioitetuksi ja hyvin kohdelluksi vaativassakin työelämässä ja muussa elinpiirissä, kun olen itse sinut itseni ja maailman kanssa. Jos jotain haittaa mun vatsamakkara tai paksut jalat niin siitä sitten vaan. 

Itsevarmuutta on myös se, kun lakkaa venyttämästä omia rajojaan muiden tai kokonaisuuden vuoksi. Jos olet se, joka aina lopulta myöntyy, että sopu syntyy tai kokonaisuus ei kaadu niin se syö omaa itsetuntoasi. Itsevarmuutta syntyy myös onnistumisista. Aika taannoin esitin rauhallisen itsevarmasti omat rajani. Se meni läpi jopa kaksisataa prosenttisesti eli sain kaksinkertaisesti sen mitä pyysin ja laitoin ehdoksi, vaikka se on yli normaalin käytännön, mutta oikeudenmukaista tässä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä voi ajatella myös rajojen kautta. Sinulla on sinun oma elämä, oma ajatusmaailma ja mieltymykset. Kukaan ei voi niitä sinulta viedä ja pystyt itse hallitsemaan sitä, miten paljon annat itsestäsi muille tai mitä odotat muilta tai paljonko päästät muita sinun maailmaasi. Voit konkreettisesti vaikuttaa vain omaan itseesi ja olet aina yhtä hyvä sinuna olit missä vain. Vuorovaikutuksessa muihin tulee sitten ne muiden rajat vastaan ja usein yhteistyö pelaa vain pienellä kaistaleella yhteistä maata, johon ei kannata viedä omia asioita sen enempää kuin vetää toisen yksityisyyttä mukaan. Ystävillä on yhteistä enemmän kuin vaikka satunnaisilla työkavereilla. Olen itse kasvanut rajattomassa perheessä, jossa minuuttani rikottiin monin eri tavoin ja olin aivan sekaisin ja peloissani pitkälle aikuisuuteen. Melkein luulin muiden lukevan ajatukseni ja en kokenut olevani turvassa kuin yksin ja silloinkin kärsin fomosta.

Mullakin on ollut tuo, että koen olevani turvassa vain yksin. Tai eläinten seurassa.

Jo pikkulapsena minulla oli ajatus: ihmisistä ei seuraa mitään hyvää.

En ollut tajunnut, mistä tämä voisi johtua.

- turvaton ja hylätty lapsena

Terapia oikean terapeutin kanssa auttaa, SITTEN KUN olet itse valmis kasvuun ja sinulla on siihen tilaa ja aikaa. Tsemppiä! Itsekin pitkän tien perhehelvetistä kasvanut. 

Mulla on hyvä itsetunto ja olen myös itsevarma. Tunnen itseni, hyvät ja huonot puolet. Kaikkea elämässä ei kannata ottaa vakavasti, pyrin suhtautumaan ihmisiin myötätunnolla ja empatialla. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarviskaan. En jää märehtimään asioita, annan ihmiselle anteeksi jos joku loukkaa ja menen omassa elämässäni eteenpäin. Esim. exäni kanssa ollaan hyvissä väleissä vaikka hän petti ja löi. Hän ei enää pysty vaikuttamaan elämääni ja toivon, että hän pääsisi omassa elämässään paremmille vesille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä itsetunto ja olen myös itsevarma. Tunnen itseni, hyvät ja huonot puolet. Kaikkea elämässä ei kannata ottaa vakavasti, pyrin suhtautumaan ihmisiin myötätunnolla ja empatialla. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarviskaan. En jää märehtimään asioita, annan ihmiselle anteeksi jos joku loukkaa ja menen omassa elämässäni eteenpäin. Esim. exäni kanssa ollaan hyvissä väleissä vaikka hän petti ja löi. Hän ei enää pysty vaikuttamaan elämääni ja toivon, että hän pääsisi omassa elämässään paremmille vesille.

Minulla on paljon vaihtelevampaa tuon kanssa. Riippuu asiasta, ihmisistä sekä yleisesti omasta elämäntilanteesta, kuinka itsevarma olen. Minuutta on mitätöity lapsuudessa järjestelmällisesti. Monesti olen kuin normaali ihminen, mutta sitten taas on tilanteita, joissa joustan aivan liikaa enkä pidä rajoistani huolta riittävän terhakkaasti. Se ei ehkä kuitenkaan ole kiinni siitä, etten kehtaisi tai osaisi tai voisi vaan siitä, että käynnistyy vanha ohjelmointi siitä, että minulla ei ole tarpeita tai ne laitetaan jonon viimeiseksi (jonka vuoro ei koskaan tule). 

Up