Menossa yo-juhliin, ärsyttää!

Kellään ideoita, vai olenko vaan outo, kun en tykkää tuosta vertailusta yms. hehkutuksesta.

Mitä väliä, antaa hehkuttaa.

On paljon tärkeämpiäkin asioita.

Ei ne ällät onnea tässä elämässä takaa.

Vierailija kirjoitti:

Kellään ideoita, vai olenko vaan outo, kun en tykkää tuosta vertailusta yms. hehkutuksesta.

Olet tyypillinen nykyajan tuote: katkera ja kaunainen olento, joka ei siedä sitä, että on olemassa lahjakkaita ihmisiä ja että kovasta työnteosta, sinnikkyydestä ja älystä palkitaan. Lasten on hyvä oppia, miten maailma makaa. Se "osallistumisesta palkitaan" -tyyli jäi alakouluun.

Mene ilman lapsiasi ja teeskentele, että onpa hienoa, ja lähde pois heti kun mahdollista.

Juhlassa juhlitaan ylioppilasta. Se ei ole omilta lapsiltasi pois. Iloitse päivänsankarin saavutuksesta ja ole samalla ylpeä omista lapsistasi.

Kateus vie kalatkin vedestä. Oletpä typerä ihminen.

Sun lapset on saanu kehnot geenit. Mitäs tarrasit ensimmäiseen vastaan kävelevään tolloon. Sisaresi oli fiksu, hoiteli lapsilleen äly- ja ahkeruusperimän. Sitä saa mitä tilaa!

Kateellisuus on ihan luonnollinen tunne, ihmiselle on tyypillistä vertailla itseään toisiin.

Se pitää vaan käsitellä. Voit miettiä miksi sulla herää niitä tunteita ja mistä ne kertoo.

Järkeä voit käyttää työkaluna: kaikilla on eri vahvuudet ja kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, voit olla ylpeä teidän suvusta/perheestä, ja tärkeimpänä: jokaisella on oma ainutkertainen elämänsä ja tärkeää on se että saavuttaa itselleen merkittävät asiat, toiset tekevät omia juttujaan.

Eipä siinä, siedä vaan. Jos alat protestoida sitä pidetään epäkohteliaana.

Tosin en ole itsekään noudattanut ohjettani, vaan sanonut suoraan, ettei sillä ällien määrillä ole mitään väliä. Mun kohdalla sitä eivät voi laittaa kateudenkaan piikkiin, kun olin itse ylioppilaana se hekutettu (ja inhosin sitä silloinkin).

Vierailija kirjoitti:

Juhlassa juhlitaan ylioppilasta. Se ei ole omilta lapsiltasi pois. Iloitse päivänsankarin saavutuksesta ja ole samalla ylpeä omista lapsistasi.

Nimenomaan. Sitten kun sinun lapsellasi on jotkut juhlat tämä kyseinen ylioppilas tulee sinne juhlimaan sinun lastasi. Ei ole vaikeaa.

Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?

No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.

Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.

Joo tämä kyllä taitaa olla melkoinen tabu... kuka noita viiden-ties miten monen laudaturin kirjoittaneiden hehkutusta jaksaa? Mediakin aina tuohon lähtee mukaan.

Nyt itsetunto kuntoon! Mitä väliä vaikka olis miljoona ällää? Vai meinaatko, että ne määrittää ihmisen hyvyyden, luonteen, tulevaisuuden ja koko elämän? Tarkistapa nyt omat käsityksesi, tuntuu arvosi olevan pielessä.

Iloitse, niin teen minäkin kaikkien tuttujen saati lähisukulaisten ällistä!  Ei ole keltään pois, jos kokee onnea usein muidenkin puolesta, päinvastoin se lisää onnea :)

Äitini ei kehdannut kutsumilleen vieraille edes näyttää yo-todistustani. Sitä hävetti niin paljon B:n paperini, kun tuttujensa lapset kirjoittivat ämmiä ja älliä.

Nyt se kehuskelee niille ammatillani ja elintasollani. Aivan kuin hänellä olisi siihen suurempi vaikutus kuin koulumenestykseeni. Tulisit varmaan hyvin äitini kanssa.

Tässäpä elävä esimerkki orjamoraalista, jonka lähtökohtana on kauna.

Jos omat lapsesi ovat päässeet jo aiemmin ylioppilaaksi, heitä tuskin serkun paperit pahemmin kiinnostaa. Sinä tässä taidat olla se kateellinen.

Tarinassamme tasapäistäjä ei kumarra talenttia, ei tunnusta, eikä kannusta, ei kykene olemaan onnellinen puolesta. Elämän kauha on tasapäistäjän mielestä hänen kauhansa.

Kyllä saa vähän hehkuttaa noin hyvää suoritusta. Se on vaatinut kovaa työtä ja terävää päätä.

Ei sinun lapset liity siihen mitenkään, ap. Totta kai iloitset ylioppilaan menestyksestä muiden mukana.

Eihän sinne juhliin ole pakko mennä. Jää pois. Niin mäkin meinaan tehdä, jätän väliin kahdet sukulaislasten juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?

No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.

Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.

Usein se hehkutus vaan on enemmän vanhemmista kuin ylioppilaasta lähtevää. Vanhemmat pätee lapsellaan ja nuorelle itselleen se voi olla kiusallista.