Ihmiset kommentoivat sairauden runtelemaa ja ikääntyvää ulkomuotoani miten jaksaa?
Olen +30 v nainen ja viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat tulleet mm. töissä ja vapaalla kommentoimaan ulkomuotoni ikääntymistä (työni ei millään lailla liity ulkonäköön, vaan on asiantuntija-ammatti). Olen normaalipainoinen ja pari vuotta olen elänyt pikkulapsiarkea. Olen lapsen saamisen jälkeen sairastunut pysyvään vaikeaan, fyysiseen sairauteen. Sairauden tuomat ulkoiset muutokset ja kivut näkyvät ulkonäössäni olen selvästi sairauden väsyttämän näköinen. Sairastuminen itsessään on ollut jo vaikea paikka ja yhä sulattelen asiaa, mutta olen todella väsynyt kuuntelemaan kommentointia ulkonäöstäni.
Miksi jotkut kokevat tarvetta tulla kommentoimaan, että olen ikääntynyt? Ei kukaan pysy parikymppisen näköisenä lopun ikäänsä. Tottakai ikäisestäni jo näkee, että ei tässä mitään lukioikäisiä enää olla. Tunnistan toki itsekin, että parin vuoden aikana olomuotoni on ymmärrettävästi väsähtänyt, mutta en jaksaisi kuulla asiasta kommentointia. Kaikki ikääntyvät, eikä kukaan ole ikuisesti nuori. Minä en kaipaa mitään kauneusleikkauksia tai vastaavia toimenpiteitä, minua kiinnostaa ainoastaan sairaudesta huolimatta toimintakyvyn ylläpitäminen.
Minulle on ollut raskas paikka sairastua näin nuorella iällä pysyvästi. Sairauden oireet itsessään ovat jo raskaita kestää, eikä tunnu kivalta katsoa, miten sairaus näkyy minusta ulospäin. Jokaiselle vastaantulevalle puolitutulle en kuitenkaan viitsisi selittää, että tämä ulkomuotoni johtuu ihan luonnollisesti ikääntymisestä sekä sairauteni tuomista muutoksista.
Miten te jaksatte tätä ikääntymisen kommentointia? Miten noihin kommentteihin kannattaisi reagoida?
Kommentit (62)
Herää kysymys millaisessa seurassa liikut???
Jos olet asiantuntijatehtävissä oleva, korkeasti koulutettu ihminen, niin vaikea uskoa.
Sanon tähän että tule pois sieltä pubin nakkikiskajonosta aamuyöstä, problem solved.
Kyllä asiantuntija-organisaatioissakin voi olla sellaisia tolloja, että uskon hyvin, että kommentointia tulee, olen kokenut itsekin. Ns. akateeminen pystyvyys ei ole yhteydessä viisauteen tai sydämen sivistykseen. Joka tapauksessa: ulkonäön tai muiden henkilökohtaisten asioiden arvostelu on työpaikkakiusaamista eli ilmoitus esihenkilölle.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys millaisessa seurassa liikut???
Jos olet asiantuntijatehtävissä oleva, korkeasti koulutettu ihminen, niin vaikea uskoa.
Sanon tähän että tule pois sieltä pubin nakkikiskajonosta aamuyöstä, problem solved.
Akateemisessa asiantuntijatyössä olen, asiakaskunta on laidasta laitaan. Valitettavasti ulkonäköä kommentoivia asiakkaita tulee väistämättä vastaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus?
Sairauteni ei nyt ole olennainen asia tässä. Sairaus muuttaa ulkonäköäni ja sairauden aiheuttamien kipujen vaikutus näkyy myös olomuodossani.
Ap
Minä en ole sairas, mutta ikäisesi ja tuollainen kommentointi on tuttua minullekin. Myös minulle tullaan kommentoimaan, "miten et ole enää niin hehkeän/nuoren näköinen kuin pari vuotta sitten". Miksi ihmeessä kukaan kokee tarpeelliseksi tulla kommentoimaan tällaista? Itse vaihdan aina vaan puheenaihetta, en jaksa keskustella aiheesta tuollaisten ihmisten kanssa.
Vastaava kokemus itsellä.
Eniten v*&%aa, kun joku tulee sanomaan "näytätpä tänään terveemmältä!" ja joka kerta vastaukseni on "johtuu siitä, että minulla on tänään meikkiä naamassa". En siis ole yhtään terveempi, olen vain jaksanut laittaa BB-voiteen naamaan ennen kotoa lähtemistä. :D
Ihanaa, kun ihmiset kuvittelevat meikatun ulkomuodon kertovan terveydestä jotain.
Minunkin ulkonäköäni kommentoidaan, kun jostain syystä yli kolmekymppisenä olen vielä lukioikäisen näköinen. Aiheuttaa ulkonäön kommentoinnin lisäksi mm. vähättelevää ja alentavaa kohtelua.
En ihmettelisi yhtään jos AP haukutaan päin näköä.
Näkeehän sen täällä palstallakin Miten ihmiset voi olla hirveitä!
Muista tämä AP:
Sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä💔
Tsemppiä!
Minulle jotkut 50-70 v naiset tulevat sanomaan, miten minussakin jo ikä näkyy enkä ole enää kaunis nuori nainen. On noista sanoista todella hämmentynyt olo. Itselläni ei kävisi mielessäkään mennä kommentoimaan kenenkään ulkonäköä. Mistä lie johtuu nuo aivopierut, joita jotkut päästävät.
N34
Vierailija kirjoitti:
Minulle jotkut 50-70 v naiset tulevat sanomaan, miten minussakin jo ikä näkyy enkä ole enää kaunis nuori nainen. On noista sanoista todella hämmentynyt olo. Itselläni ei kävisi mielessäkään mennä kommentoimaan kenenkään ulkonäköä. Mistä lie johtuu nuo aivopierut, joita jotkut päästävät.
N34
Kai vastaat heille samoin, ettet ihan tossu ole joka niiaa vastaukseksi vanhojen ja katkerien rääkymiselle?
Tämä kommentti ei liity sairauteesi:
Olen 33-vuotias ja välillä harmittelen, kun ikä alkaa jo näkyä. On ryppyjä (varsinkin nauraessa), iho ei enää ole kovin heleä ja tätimäistyminen koittaa hiljalleen. 10 vuotta nuoremmat näyttävät tosi nuorilta rinnallani. Sitten kun katson ikäisiäni, ei leikeltyjä/pistoshoidoissa käyneitä ihmisiä, niin kyllä heissäkin ikä näkyy samalla tavalla kuin minussa. Välillä ihan hätkähdän, kun ei olla enää nuoria opiskelijoita, vaan selvästi jo aikuisia. Eli kyllä muutkin ikääntyvät, et sinä ole ainoa. :)
Voimia sairauden kanssa, et ole ainoa sairastunut! Muista, että toisten kommentit eivät kerro sinusta, vaan heistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle jotkut 50-70 v naiset tulevat sanomaan, miten minussakin jo ikä näkyy enkä ole enää kaunis nuori nainen. On noista sanoista todella hämmentynyt olo. Itselläni ei kävisi mielessäkään mennä kommentoimaan kenenkään ulkonäköä. Mistä lie johtuu nuo aivopierut, joita jotkut päästävät.
N34
Kateellisten kiukuttelua, jos joku äitisi ikäinen kokee tarpeelliseksi tulla kommentoimaan ikääsi ja "kauneuden rapistumista".
Vierailija kirjoitti:
Minulle jotkut 50-70 v naiset tulevat sanomaan, miten minussakin jo ikä näkyy enkä ole enää kaunis nuori nainen. On noista sanoista todella hämmentynyt olo. Itselläni ei kävisi mielessäkään mennä kommentoimaan kenenkään ulkonäköä. Mistä lie johtuu nuo aivopierut, joita jotkut päästävät.
N34
Tuo ikäluokka kasvoi uutuus televiision äärellä, missä missikisat oli isointa kansanhuvia. Mutta ne kuuluttajat haukkui kaikkien huonot puolet, oli hampaat ulkonevat ja reidessä liikaa. Jäänyt päälle heille. Omalle äidille joutunut satoja kertoja sanomaan, että meidän oman perheen, tuntemattomien tv-juontajien ja sukulaisten ulkonäön haukkuminen on KAIKKI yhtä rumaa käytöstä. Aina yhtä marttyyrinä ettei mitään saa sanoa enää kun aina väärin vaan puhuu.
Tiedän tunteen. Pikkukylän kassatäti tokaisi, että mitä sinun naamallesi on käynyt, kun sairastuttuani käväisin kotipaikkakunnalla pitkästä aikaa.
Kenenkään ei tarvitsisi tulla kommentoimaan toisen ulkonäköä negatiivisesti. Kukaan ei halua kuulla olevansa ryppyisempi/lihavampi/taimitäikinä kuin aiemmalla kerralla, kun on nähty. Toki mielessään saa ajatella mitä haluaa, mutta kaikkia ajatuksia ei tarvitsisi toiselle sanoa ääneen.
Ihan liian tuttua. Itsellänikin fyysinen sairaus ja välillä voi olla turvotuksia kasvoissa, voin olla väsyneen näköinen jne. Kyllä silloin saa paljon huonompaa kohtelua miltei joka paikassa, huonompaa asiakaspalvelua, lääkärit on nuivempia, kun menet sinne selkeästi sairaan näköisenä ja oloisena, mikä on aivan käsittämätöntä. Luulisi, että he jos joku ymmärtää, että ihminen on sairas.
Kaikista törkeintä on, kun luullaan turvotusten, kalpeuden jne. takia mm. päihteidenkäyttäjäksi. On mm. kadulla huudeltu suoraan ihmisroskaksi ja semmoista mukavaa. Ihmiset on todella asenteellisia ja itseriittoisia, kuvittelevat, että pystyvät yhdellä katsella tietämään jonkun vieraan ihmisen koko elämän, ja katsovat vielpä asiakseen ihan ääneen kommentoida. Se on loukkaavaa eikä se palvele yhtään ketään, paitsi toki he pääsevät hetkellisesti kokemaan ylemmyydentuntoa.
Elämä sairauden kanssa on muutenkin jatkuvaa kamppailua päivästä toiseen, kuin vetäisi kivirekeä perässään joka päivä. Minusta näiltä ihmisiltä puuttuu käytöstapojen lisäksi empatia. En tiedä toivonko, että he itse kohtaisivat jotain tällaista omassa elämässään vai en, koska veikkaan etteivät he päivääkään kestäisi minkään oikean elämän vastoinkäymisen kanssa, kun se henkinen puoli on niin heikkoa tekoa, että siihen pitää hakea buusia ns. maassa makaavaa potkimalla.
Fun fact: käytös- ja tapatietokirja 70-luvulta neuvoi julkkisten kohtaamisesta näin: "vaikka kaikki keskenään toki puhuvatkin julkimon lihoneen tai hiusten tippuneen, ei tätä pidä sanoa ääneen julkimolle itselleen, jos hänet kohtaa. Hänen elantonsa riippuu ulkonäöstä, moni on jo hänelle varmasti saman asian sanonut ja hänelläkin on tunteet."
Rivien välistä voi lukea, että käytös- ja tapatietoasiantuntijat pitivät ihmisten ulkonäön arvostelua varsin normaalina 70-luvulla. Kunhan ei julkkikselle aina jankuttanut asiasta.
Sanot vaan "kiitos! Sinäkin näytät kivalta tänään."
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos nuo kommentit. Eivät tiedä tilannettasi. Tsemppiä sairauden kanssa! <3