Kun avioliitto ei ole enää parisuhde. Voiko asiat vielä muuttua?
Meillä ei ole ollut läheisyyttä tai seksiä vuosiin.
Emme ole parhaita ystäviä.
Emme keskustele, väittele tai riitele. Välillämme ei ole yhteyttä, vaan jonkinlaista hiljaista välinpitämättömyyttä.
Vietämme aikaa ennemmin yksin tai toisten ihmisten seurassa kuin yhdessä. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia.
Olemme toisillemme kuitenkin enimmäkseen ystävällisiä.
Mies on minulle kuin etäinen kämppäkaveri, jonka kanssa minulla on toimiva asumisjärjestelyt ja jonka kanssa jaan jostain syystä saman sängyn.
Meillä on pitkä, yli 20 vuoden liitto. Lapsia, jotka kohta lähtevät omilleen. Yhteistä varallisuutta ja ystäviä.
Kuitenkin minä jotenkin uskon, että ehkä tämä vielä tästä. Joku päivä kaikki alkaa muuttua toiseen suuntaan ja löydämme toisemme uudestaan.
Ihan rehellisesti, olenko mielestäsi täysi idiootti?
Kommentit (42)
Tuskinpa sinä idiootti olet. Mutta en pitäisi todennäköisenä, että asiat itsestään muuttuvat. Eiköhän se vaadi ihan tietoisia tekoja molemmilta.
Miksi haluat/haluatte pysyä yhdessä?
Suhde laimenee, kun toinen tai molemmat haluavat niin tapahtuvan. Omalla kohdalla näin halusi ex-mies. Yritin kaikkeni. Yritin puhua ja saada exän puhumaan mutta ex päätti olla tympeä, itsekäs eikä suostunut puhumaan. Sen mitä puhui niin oli aina jotain ivallista. Sänkyä ei jaettu vuosiin. Mitään ei yhdessä tehty, koska ex ei halunnut.
Viimeisenä kysyin vielä rakastaako. Ei voinut sanoa sitä ja päätös oli selvä. En minäkään rakastanut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat/haluatte pysyä yhdessä?
Sanoisin, että ensisijaisesti lasten takia. Mukavuudenhalun. Molemmilla jotenkin varovainen luonne ja pelottaa, että tulee tehtyä virhe. Yksinäinen vanhuuskin ehkä pelottaa. Ja molemmilla sellainen mentaliteetti, että kaveria ei jätetä. Meillä oli aikoinaan oikein hyvä suhde, ehkä 7 vuotta sitten viimeksi. Voisiko se palata?
Voi luoja. Kun kaiken kirjoittaminen tällä tavalla, tajuaa miten omituisia omat ajatukset on.
Kai monet on kuitenkin onnistuneet pelastamaan suhteessa terapiassa?
ap
Siis 7 vuotta sitten viimeksi oli hyvä suhde vai seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat/haluatte pysyä yhdessä?
Sanoisin, että ensisijaisesti lasten takia. Mukavuudenhalun. Molemmilla jotenkin varovainen luonne ja pelottaa, että tulee tehtyä virhe. Yksinäinen vanhuuskin ehkä pelottaa. Ja molemmilla sellainen mentaliteetti, että kaveria ei jätetä. Meillä oli aikoinaan oikein hyvä suhde, ehkä 7 vuotta sitten viimeksi. Voisiko se palata?
Voi luoja. Kun kaiken kirjoittaminen tällä tavalla, tajuaa miten omituisia omat ajatukset on.Kai monet on kuitenkin onnistuneet pelastamaan suhteessa terapiassa?
ap
Kun lapset muuttaa kotoa ei he oikein ole se voima joka pitäisi parisuhteen koossa. Pitkäliitto ei myöskään takaa etteikö vanhuus olisi yksinäinen, koska tahansa tilanne voi muuttua. Sama koskee pelkoa muutoksesta, väkisin tilanne muuttuu kun lapset lähtee kotoa ja viimeistään siinä vaiheessa kun toista ei enää ole. Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Osittain siihen mihin suuntaa se elämä muuttuu voi itse vaikuttaa.
Joku syy siihen miksi haluat olla juuri ko. ihmisen kanssa loppuelämäsi on löydettävä jos parisuhteen saa kukoistamaan uudelleen. Parisuhde lähtee siitä että arvostaa toista ja haluaa elää ihmisen kanssa jota arvostaa.
Itsestään tilanne ei parane. Todennäköisesti jatkuu samana tai tapahtuu jotain joka niin sanotusti katkaisee kamelin selän.
Mieti mitä konkreettisia tekoja pitäisi tapahtua, että tilanne paranisi ja ala toteuttaa niitä.
Jos ette pysty puhumaan tilanteesta rehellisesti keskenänne (ilman syyttelyä) vaan välttelette asiaa, niin silloin on peli mielestäni menetetty. Mutta en ainakaan luovuttaisi ennen kuin kaikki keinot on kokeiltu.
Tuo saattaa loppua niin, että miehesi rakastuu toiseen ja lähtee. Erot ovat kuulemma melko yleisiä myös eläkeiän koittaessa, mikä minusta on yllättävää. Kannattanee ehkä nyt tässä vaiheessa tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Tilanteenne ei kuulosta hyääenteilevältä. Miksette yrittäisi vielä yhdessä esim. pariterapiaa.
Saisitko miehesi sinne?
Vierailija kirjoitti:
Tuo saattaa loppua niin, että miehesi rakastuu toiseen ja lähtee. Erot ovat kuulemma melko yleisiä myös eläkeiän koittaessa, mikä minusta on yllättävää. Kannattanee ehkä nyt tässä vaiheessa tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Tilanteenne ei kuulosta hyääenteilevältä. Miksette yrittäisi vielä yhdessä esim. pariterapiaa.
Saisitko miehesi sinne?
Usein eläkkeelle jääminen muutta isostikin sitä elämäntilannetta. Työkaverit ei ole enää yhtä läheisiä kun ennen jää tilaa etsiä uusia harrastuksia niiden myötä myös uusia ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo saattaa loppua niin, että miehesi rakastuu toiseen ja lähtee. Erot ovat kuulemma melko yleisiä myös eläkeiän koittaessa, mikä minusta on yllättävää. Kannattanee ehkä nyt tässä vaiheessa tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Tilanteenne ei kuulosta hyääenteilevältä. Miksette yrittäisi vielä yhdessä esim. pariterapiaa.
Saisitko miehesi sinne?Usein eläkkeelle jääminen muutta isostikin sitä elämäntilannetta. Työkaverit ei ole enää yhtä läheisiä kun ennen jää tilaa etsiä uusia harrastuksia niiden myötä myös uusia ihmissuhteita.
Näin varmasti onkin. Mietin vaan naisena ja muutenkin sitä että siinä vaiheessa ikää on jo reilusti yli 60.
Saattaa olla jo sairauksia ym. Että jos liitto on ollut huono pitkään, niin miksi odottaa eropäätöksen kanssa sinne saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo saattaa loppua niin, että miehesi rakastuu toiseen ja lähtee. Erot ovat kuulemma melko yleisiä myös eläkeiän koittaessa, mikä minusta on yllättävää. Kannattanee ehkä nyt tässä vaiheessa tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Tilanteenne ei kuulosta hyääenteilevältä. Miksette yrittäisi vielä yhdessä esim. pariterapiaa.
Saisitko miehesi sinne?Usein eläkkeelle jääminen muutta isostikin sitä elämäntilannetta. Työkaverit ei ole enää yhtä läheisiä kun ennen jää tilaa etsiä uusia harrastuksia niiden myötä myös uusia ihmissuhteita.
Näin varmasti onkin. Mietin vaan naisena ja muutenkin sitä että siinä vaiheessa ikää on jo reilusti yli 60.
Saattaa olla jo sairauksia ym. Että jos liitto on ollut huono pitkään, niin miksi odottaa eropäätöksen kanssa sinne saakka.
Siinä vaiheessa ehkä havahdutaan että eläkkeelle pääseminen ei lisännytkään parisuhdeaikaa vaikka niin joskus saatettiin työikäisinä ajatella. Toisaalta monelle lähellä eläkeikäänsä olevalle työelämä saattaa olla sen verran stressaavaa että aikaa ei kää millekään muulle ei edes sille lähtemiselle.
Vaikuttaa siltä, että ero on vain ajan kysymys, koska kummallakaan ei vaikuta olevan halukkuuttaa tehdä asialle mitään. Eroaisin. Itse olin aikoinaan vastaavassa tilanteessa ja vaikka eroaminen oli pelottavaa ja muutti elämän, niin kaikki meni lopulta vain paljon parempaan suuntaan.
Sitä heittää elämänsä vaan hukkaan tuollaisessa suhteessa, joka kuullostaa lähinnä elinkautiselta rangaistukselta. Lisäksi on suurempi todennäköisyys myös löytää halutessaan uusi kumppani mitä nuorempana eroaa.
Minä haluan tuollaisen suhteen ettei tarvitse turhia puhella ja nukutaan eri huoneissa. Mieheni kuorsaa jotenka laitoimme sängyt eri huoneisiin, toisiin päätyihin taloon. Minä en pystynyt siinä kuorsauksessa nukkumaan silmäystäkään.
Yksin en asuisi enkä pitäisi näin isoa taloa. Jos ei olisi miestä niin muuttaisin kerrostaloon.
Olen joskus miettinyt mitä ihmisille tapahtuisi jos lakkaisimme pelkäämästä elämää ja kaikkia kauheuksia joita ei koskaan tule tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt mitä ihmisille tapahtuisi jos lakkaisimme pelkäämästä elämää ja kaikkia kauheuksia joita ei koskaan tule tapahtumaan.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan tuollaisen suhteen ettei tarvitse turhia puhella ja nukutaan eri huoneissa. Mieheni kuorsaa jotenka laitoimme sängyt eri huoneisiin, toisiin päätyihin taloon. Minä en pystynyt siinä kuorsauksessa nukkumaan silmäystäkään.
Yksin en asuisi enkä pitäisi näin isoa taloa. Jos ei olisi miestä niin muuttaisin kerrostaloon.
Parisuhde olisi hyvinkin helppo jos ei tarvitsisi ajatella kuin sitä mitä minä tahdon. Puoliso ei välttämättä haluakkaan samoja asioita vaikka siinä vaiheessa kun jäädään eläkkeelle, vaan ottaa ja lähtee. Yksin eläminen voi olla ihan jees, mutta jos haluja olisikin edelleen asua siinä isossa talossa mutta ei yksin voi tulla mieleen että jotain olisi voinut toisinkin tehdä.
Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla. Uskon, että eroamme jossain vaiheessa, kunhan jompikumpi saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla. Uskon, että eroamme jossain vaiheessa, kunhan jompikumpi saa aikaiseksi.
Miten koet elämäsi? Tuntuuko kuin roikkuisi löysässä hirressä/olisi ikäänkuin vankilassa? Osaatko kaivata vapautta?
Voi se olla uusi startti, kun lapset lähtevät pois häiriköimästä.
Tuskin tuo muuttuu. Jompi kumpi löytää toisen.