Kun avioliitto ei ole enää parisuhde. Voiko asiat vielä muuttua?

Syyttelyllä ei ainakaan saa mitään hyvää aikaan tuollaisessa tilanteessa.

Joskus rakkaus vain loppuu, eikä se välttämättä ole kenenkään vika. Silloin on mietittävä, mitä avioliitolta haluaa. Jos riittää tasainen yhteiselo ja kumppanuus ja ehkä viileän ystävälliset välit, niin se on sen parin valinta.

Erokin voi olla hyvä kokemus ja voi jopa parantaa sellaisen pariskunnan välejä, jotka ovat ns. hyvissä väleissä, mutta jotka kärsivät siitä, että pitää "esittää" avioparia. Silloin ero antaa luvan olla reilusti sitä mitä on eli kaverukset, joilla on paljon yhteistä historiaa. Näin kävi minulle ja miehelleni. En ole nyt eron jälkeen yhtään yksinäisempi kuin loppuaikoina liitossani. Vapaana on niin paljon helpompi hengittää

Vierailija kirjoitti:

Suhde laimenee, kun toinen tai molemmat haluavat niin tapahtuvan. Omalla kohdalla näin halusi ex-mies. Yritin kaikkeni. Yritin puhua ja saada exän puhumaan mutta ex päätti olla tympeä, itsekäs eikä suostunut puhumaan. Sen mitä puhui niin oli aina jotain ivallista. Sänkyä ei jaettu vuosiin. Mitään ei yhdessä tehty, koska ex ei halunnut.

Viimeisenä kysyin vielä rakastaako. Ei voinut sanoa sitä ja päätös oli selvä. En minäkään rakastanut.

Tämähän se on. Minäkin olen yli 20v suhteesta eronnut ja näen nyt jälkeenpäin, kuinka asiat oikeasti olivat. Siinä vaiheessa, kun ex-mies alkoi venkoilemaan eikä voinut sanoa rakastavansa, ei se enää oikeasti rakastanut. Tuli vain epämääräistä selittelyä, että minä ja lapset olemme tärkeitä. Lopulta minäkin lakkasin rakastamasta. Siinä vaiheessa ei ollut mitään intiimijuttuja ollut moneen vuoteen. Koska mies ei rakastanut.