Mitä ajattelet jos näät jollakin ihmisellä viiltelyjälkiä?

Unpopular opinion, mutta mielessä käy aina että:

1. Onneks omat kädet tai jalat ei ole tuonnäköiset

2. Onpa törkeän näköiset

3. Mikähän tuotakin vaivaa

Mutta ihan sama jos joku haluaa esitellä kaikelle kansalle mielenterveysongelmiaan, oli ne entisiä tai nykyisiä.

Jos jotain, niin sitä, että harmi kun ko. ihmisellä on joskus ollut niin vaikeaa.

Ei tarvitse peittää. Ajattelen että harmi et tuolla ihmisellä on/ollut noin paha olla ja toivon että hän voi nyt paremmin. Itsellänikin on pari arpea, muttei niitä voi tunnistaa varsinaisiksi viiltelyarviksi.

Ajattelen, että sillä on villikissa.

Vierailija kirjoitti:

Unpopular opinion, mutta mielessä käy aina että:

1. Onneks omat kädet tai jalat ei ole tuonnäköiset

2. Onpa törkeän näköiset

3. Mikähän tuotakin vaivaa

Mutta ihan sama jos joku haluaa esitellä kaikelle kansalle mielenterveysongelmiaan, oli ne entisiä tai nykyisiä.

Yleensä niitä ei esitellä, ne vaan ovat esillä etenkin normaalissa kesävaatetuksessa. Ja kunnioitan ihmistä joka uskaltaa pukeutua mukavasti arvista huolimatta.

Ajattelen että ihmisellä on ollut elämässään rankkaa ja ihminen on selviytyjä koska on juuri sillä hetkellä siellä. Ihminen on myös rohkea eikä häpeä menneisyyttään jos ei kroonisesti peittele jälkiä. Enemmän se harmittaisi jos henkilö läkähtyy helteellä pitkähihaisessa. Iho on muutenkin todella suuri elin joten siihen tulee vaikka minkälaisia jälkiä elämän aikana. On aknearpea teiniajoista, on naururyppyjä iloisista illoista, on huoliryppyjä työn riittävyydestä, on leikkausarpia kehon korjauksista.

Eipä ole kauaa kun kaupassa käveli vastaan nuori nainen, jolla oli viillelty molemmat käsivarret, toinen olkapäähän asti. Kyllä siinä kävi mielessä, että miksi joku tekee itselleen noin, vaikka olisi kuinka paha olla.

Harmi, ettei häelle opetettu muita selviytymiskeinoja.

Saa olla esillä.

Ihmisiä on monenlaisia ja kaikki ei varmasti tiedä miten suhtautua arpiin, joku voi jopa pelästyä, mutta ihmiset suhtautuu eri tavoin muihinkin asioihin. Tatuoituja, lävistettyjä, pitkiä, lyhyitä, lihavia ja laihoja kommentoidaan. Samoin tavallisesta poikkeavaa hiusväriä ja vaatteita. Ja muulla tavoin syntyneitä arpia.

hullu, hullu, hullu!! välttelen kauemmaksi

Mietin, että toi viiltely on erikoinen juttu, koska kyllä 90-luvullakin oli huonosti voivia nuoria, mutta ei silloin tajuttu viiltää. Ajattelen että vähän on huomionhakuista ja muoti-ilmiö. Juu voi olla vaihkeaa, mutta on meillä kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

hullu, hullu, hullu!! välttelen kauemmaksi

Siis pelkäät.

Ihan sama mitä ajattelet, kunhan et mene kommentoimaan tuntemattoman ihmisen arpia. Ne eivät kuulu sulle paskan vertaa kuten eivät muunlaisetkaan vammat, vaikka olisivatkin näkyvillä.

Että onkohan hänellä epävakaa- tai huomionhakuinen pers.häiriö.

Vierailija kirjoitti:

hullu, hullu, hullu!! välttelen kauemmaksi

Sama. Auttelen ihmisiä työkseni tarpeeksi. En jaksa sekaantua noihin vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

säälin suuresti kun ei edes henkeensä onnistunu ottaan, tyypillistähän näille on ettei onnistu missään, aina sääliä hakemassa ja turvaamassa muihin.

Se, että uskaltaa turvata muihinkin ihmisiin on rohkeaa.

Yksin aina pärjäävät, millaisessa maailmassa elätte? Täällä on tarkoitus olla muidenkin kanssa. Ei tietenkään ole pakko, jos ei pysty.

Näin pari kesää sitten naisen ulkomailla, jonka kädet olivat kauttaltaan kuin rottinkikori. Aivan kauttaaltaan viillellyt. Miten paha hänen tilanteensa on voinutkaan olla? Arvista näki, että ne olivat jo vanhoja ja nainen näytti hyvin elämäniloiselta pienen lapsensa kanssa. Ilmeisesti hän oli päässyt pohjalta pois.

Ajattelen että hänen elämässään on ilmeisesti ollut vaikea jakso. Siinäpä se.

Mietin että miksiköhän omani eivät enää näy, muuten kun leikkausarvet paranevat huonosti.

Totta kai saa olla esillä!

Kyllä eletty elämä, sairaudet, ongelmat ja haasteet näkyvät aina kropassa jollakin lailla, joko arpina, ryppyinä, ryhdissä, ilmeissä ja eleissä, käsissä jne. halusimme sitä tai emme.

Jos jollakin on viiltelyjälkiä, saa näkyä, eikä se herätä minussa mitään, muuta kuin eletyn elämän ja se on osa sen ihmisen elämää ja persoonaa.