Mitä ajattelet jos näät jollakin ihmisellä viiltelyjälkiä?

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee ensinnä mieleen, että se on hyppinyt jossain päin piikkilankaa ja ehkä murtautunut jonnekin.

Kertoo jotain siitä millaisia ihmisiä sun elämässä on.

Vaikkei se mikään meriitti olekaan, eihän tuo nut ole ihan yhtä paha kuin tatuointi

Ajattelen että uuuh miten on ollut varmaan rankkaa.

Kai siinä ajatusjuoksu menee jokseenkin näin: Jaahas, tuolla naisella on viiltelyjälkiä, tuolla toisella näyttäisi olevan kihara tukka, mitähän sitä tekis ruuaksi tänään?

Vierailija kirjoitti:

Harmi, ettei häelle opetettu muita selviytymiskeinoja.

Harmi, ettet näköjään tiedä mielenterveyssairauksista mitään. Tai, oikeastaan hyvä. Olet päässyt helpolla, eihän kaikkien tietenkään tarvitse kivisintä  polkua kulkea. T. Sairaan ihmisen läheinen. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kauaa kun kaupassa käveli vastaan nuori nainen, jolla oli viillelty molemmat käsivarret, toinen olkapäähän asti. Kyllä siinä kävi mielessä, että miksi joku tekee itselleen noin, vaikka olisi kuinka paha olla.

Ehkä sinulla ei ole ollut niin paha olla. Itse tein näin nuorena, koska se hetkeksi auttoi järkyttävään ahdistukseen ja henkiseen kipuun. 

Minuun kohdistui vakavaa fyysistä vakivaltaa vuosia, eikä minulla ollut oikein muuta keinoa purkaa oloa, koska en uskaltanut kertoa kenellekään. 

Miksi juuri viiltely?

Eikö voisi satuttaa itseään vaikka sähköiskuilla tai työntämällä tikkuja kynsien alle?

Miksi miehet eivät viiltele?

Nuoruudessani yhdellä parikymppisellä naisella oli runsaasti viiltelyjälkiä. Se oli melkoinen tapaus muutenkin, epävakaa bipo, jolla paljon lävistyksiä ja tatskoja, paha suustaan, lu*ka joka oli käynyt läpi puoli kaupunkia, huumeiden käyttäjä, sellainen kovaääninen likainen likka. Valitettavasti assosioituu heti häneen ja tulee mieleen huomionhakuisuus, vaikka varmasti muunlaisiakin kohtaloita on. En vaan livenä ole muilla nähnyt riveittäin viiltelyarpia, niin siksi tämä ikävä mielikuva istuu tiukassa.

Ajattelen ehkä hetken että jokaisella meillä on tarinamme. En sen enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät viiltele?

Miehetkin viiltelee, mutta vähemmän. Se johtuu siitä että meidän kulttuuri sallii miehille sen että viha suunnataan ulospäin ja pitää sitä jopa jossain määrin vahvuutena, naisen vahvuutta taas on peittää ja piilottaa viha eli kääntää sen sisäänpäin.

Eli huonosti voivasta tytöstä tulee todennäköisemmin viiltelijä ja pojasta tappelija/pahoinpitelijä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri viiltely?

Eikö voisi satuttaa itseään vaikka sähköiskuilla tai työntämällä tikkuja kynsien alle?

Kun yksi teini niin muut perässä. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että toi viiltely on erikoinen juttu, koska kyllä 90-luvullakin oli huonosti voivia nuoria, mutta ei silloin tajuttu viiltää. Ajattelen että vähän on huomionhakuista ja muoti-ilmiö. Juu voi olla vaihkeaa, mutta on meillä kaikilla.

Tunsin useammankin viiltelijän 90-luvulla. Ei ole todellakaan mikään uusi ilmiö. 

Mitä itse ap ajattelet, jos jättäisit tyttöystäväsi koska olet rehellinen ja et tunne häntä kohtaan samoin ja vastaukseksi tähän tyttöystäväsi viiltelisi molemmista kätensä arpia ihan ylös asti. 

1. jatkaisit säälistä hänel kansaaan seurustelua ja pettäisit selän takana

2. viiltely on jättäjän vika. Sinun pitää jatkaa hänen kanssaan seurustelua

3. on parempi, että teeskentelet rakastuneesi häneen, vaikka et ole ja menet naimisiin hänen kanssaan pelkästä säälistä

4. jokin muu, mikä?

En pidä sitä sen kummempana kuin sitäkään, että monet on rumia tatuointeja täynnään, kun ulkoistanut "viiltelyn" muulle tekijälle. Tai naama täynnä läväreitä. Itsetuhoisuutta naamioituneena. Tai sairas "trendi", kuten pikkuamputaatiot tai vaikka "kauneuskirurgia" ja sen monet toimenpiteet, joihin mennään vaikka suuret riskit tiedossa, ja vaikka lopputulos ei edusta kauneutta. Vaan sitä sen hetkistä trendiä esim. jättiräystäspersauksineen tai turvonneine huulineen.

Minun lapsellani on viiltelyjäljiä. Hän on kärsinyt ahdistuksesta alakoululaisesta lähtien, taustalla sekä epäreilua kohtelua kotona (koska lasta tulkittiin kommunikointivaikeuksien vuoksi väärin joten kasvatukseksi kutsuttu johdonmukaisuus olikin lapsen kokemana joustamatonta ja ymmärtämätöntä vaativuutta) että kiusaamista koulussa. Yläkoulussa kaveri kertoi, että tämä auttaa tosi pahaan oloon. Lapsi on nyt puolisen vuotta saanut hoitoa (ja minä olen hankkinut jo paljon pidempään apua itselleni miten olla erilailla vuorovaikuttavan vanhempi) ja tiedän että hän tosi tosi kovasti yrittää vähentää ja on onnistunutkin. Välillä tulee takapakkeja, ja sydäntä raastaa etten voi häntä tämän enempää auttaa (edelleen piilottaa pahimmat hetket meiltä). Mutta sen olen hänelle sanonut että kaikki meistä on turvautunut välillä vähemmän hyödyllisiin keinoihin halkita hankalia tunteita, koska parempia keinoja ei siinä tilanteessa keksinyt, joten mitään häpeää siihen ei tarvitse liittää. Ainoastaan ymmärrystä ja apua löytää niitä parempia keinoja ja tarvittaessa muuttaa olosuhteita.

Ainakaan oman lapseni kohdalla tässä ei ole mitään huomionhakuista - päin vastoin, sen piilottamiseksi ja salaamiseksi on nähty valtavasti vaivaa, ja siihen kohdistunut huomio on äärimmäisen epämukavaa.

Mä luulin nuorempana, että nuo on itsemurhan partaalla noi nuoret. Vasta aikuisena sain tietää, että kyse ei siitä.

Ne on usein merkki siitä, että kyseinen henkilö on käynyt läpi vaikeita asioita elämässään, ja selvinnyt niistä. Sellainen ihminen on usein älykäs ja syvällinen keskustelukumppani, ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Ihan pakko sanoa kaikille, jotka viiltelee sen takia, että joku on hänet jättänyt: haluaisitko, että kanssasi seurustelee joku vain pelkästä säälistä? Olisiko se hauskaa? Seurustelisitko itse pelkästä säälistä jonkun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kauaa kun kaupassa käveli vastaan nuori nainen, jolla oli viillelty molemmat käsivarret, toinen olkapäähän asti. Kyllä siinä kävi mielessä, että miksi joku tekee itselleen noin, vaikka olisi kuinka paha olla.

Siihen on miljoona syytä. En niiden perusteella arvoste ketään. Aamen.