Miten sun äitienpäivä pilattiin?

Ei mitenkään! Loistava aamu ja päivä jatkuu samanlaisissa tunnelmissa, kuten aina. Nyt vielä sää suosii.

Vanhempani on umpi kännissä, ja samalla kun vanhempani ovat sammuksissa ja oksentelevat, niin minä siivoan kotia, jotta tänne voi tulla vieraita... Isäni on myös väkivaltainen ihminen, joka yöllä melusi, hakkasi ovea, uhkaili, puhui sekavia, haukkui ja töni minua... mitenköhän loppu päivä menee?

N.19

Lapset tappeli heti aamusta . En näytellyt nukkuvaa ja keitin itse kahvit kun mies ei herännyt siihen lasten tappeluun.

Ei mitenkään en ole äitiin ollut 2 vuoteen yhteydessä itsellä ei lapsia joten en ole äiti tämä päivä menee kuten muutkin.

Siten, että ei tehty kahvia. Mies tuli keittiöön vasta sitten, kun olin puoli tuntia asian perään kyseltyäni laittanut molemmille kahvit ja tokaisi "olisin minä voinut laittaa". Lapsi söi kahville säästämäni macaron-leivokset ja mies haukkuu, kun haluan olla rauhassa ja sanoo, etten seuraavaan 20 vuoteen saa olla edes vuorokautta rauhassa, kun tuli puhe perheneuvojankin kehotuksesta antaa välillä äidillekin sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota minulla on kuluneen 2,5 vuoden aikana ollut max 4h yhtäjaksoisesti. Loput ajasta koko ajan lasten kanssa.

Sitten totesi vielä, että meinaatko, että muuttuu paremmaksi, kun palaan töihin syksyllä. No ei muutu, sitten en saa edes omaa aikaa lasten päiväuniaikaan, mitä nyt saattaa hyvällä tuurilla saada jotain 30-90 minuuttia.

Ero odottaa, eikä edes vain tämän äitienpäivän takia, vaan ihan yleisesti. Eikä kahvin puuttuminen mikään viimeinen niitti ole, vaan se niitti on jo aikaa sitten arkkuun lyöty ja nyt vain odotellaan. Ei olis pitänyt edes kahvia odottaa, mutta jotenkin kuvittelin, että tuo ukko haluais vielä tämän perheen pelastaa. Halutkoon, jos haluaa, minä en.

Sain lahjaksi savimöhköleen, ihan kiva. Lapsi tehnyt sen päiväkodissa. Mies oli ostanut vatkaimen, great..

Käärijä sitten meni ja hävisi...

Vastahan tämä on alkamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani on umpi kännissä, ja samalla kun vanhempani ovat sammuksissa ja oksentelevat, niin minä siivoan kotia, jotta tänne voi tulla vieraita... Isäni on myös väkivaltainen ihminen, joka yöllä melusi, hakkasi ovea, uhkaili, puhui sekavia, haukkui ja töni minua... mitenköhän loppu päivä menee?

N.19

Aika huono. Vähän yritystä tähän sadunkerrontaan! Uskottavuutta siihen mukaan, ei tuo kelpaa tuollaisena.

On aivan totta... Valitettavasti. Olisi kyllä kiva jos olisi satua, mutta kaikilla ei ole hyviä vanhempia.

N.19 sama.

Ei mitenkään. Juon aamukahvia ja syön kakkua. Ihailen aurinkoista aamua ja iltapäivällä nähdään sisarusten perheiden kanssa oman äitini luona.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tappeli heti aamusta . En näytellyt nukkuvaa ja keitin itse kahvit kun mies ei herännyt siihen lasten tappeluun.

Ja sitten jouduit nousemaan ylös ja laittamaan lapsille tiktokit heti aamukymmeneltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani on umpi kännissä, ja samalla kun vanhempani ovat sammuksissa ja oksentelevat, niin minä siivoan kotia, jotta tänne voi tulla vieraita... Isäni on myös väkivaltainen ihminen, joka yöllä melusi, hakkasi ovea, uhkaili, puhui sekavia, haukkui ja töni minua... mitenköhän loppu päivä menee?

N.19

Aika huono. Vähän yritystä tähän sadunkerrontaan! Uskottavuutta siihen mukaan, ei tuo kelpaa tuollaisena.

Tuo on valitettava todellisuus monessa kodissa. Itse lopetin lapsuuden kodissa käymisen äitienpäivänä ajat sitten.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Siten, että ei tehty kahvia. Mies tuli keittiöön vasta sitten, kun olin puoli tuntia asian perään kyseltyäni laittanut molemmille kahvit ja tokaisi "olisin minä voinut laittaa". Lapsi söi kahville säästämäni macaron-leivokset ja mies haukkuu, kun haluan olla rauhassa ja sanoo, etten seuraavaan 20 vuoteen saa olla edes vuorokautta rauhassa, kun tuli puhe perheneuvojankin kehotuksesta antaa välillä äidillekin sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota minulla on kuluneen 2,5 vuoden aikana ollut max 4h yhtäjaksoisesti. Loput ajasta koko ajan lasten kanssa.

Sitten totesi vielä, että meinaatko, että muuttuu paremmaksi, kun palaan töihin syksyllä. No ei muutu, sitten en saa edes omaa aikaa lasten päiväuniaikaan, mitä nyt saattaa hyvällä tuurilla saada jotain 30-90 minuuttia.

Ero odottaa, eikä edes vain tämän äitienpäivän takia, vaan ihan yleisesti. Eikä kahvin puuttuminen mikään viimeinen niitti ole, vaan se niitti on jo aikaa sitten arkkuun lyöty ja nyt vain odotellaan. Ei olis pitänyt edes kahvia odottaa, mutta jotenkin kuvittelin, että tuo ukko haluais vielä tämän perheen pelastaa. Halutkoon, jos haluaa, minä en.

Aattele, töissä saat syödä rauhassa, ilma että kukaan sinkoilee mihinkään / sun ei tartte reagoida, senkun vaan syöt!

Päivä alkanut loistavasti. Kukaan ei ole toistaiseksi huomioinut äitienpäivää mitenkään, mutta en anna sen haitata. Varmaan joku vielä jonkin onnitteluntapaisen laittaa tai soittaa.

Sääliksi käy marttyyriäitien perheet.

Heräsin puoli 3 enkä saanut enää nukuttua🤬

Mies oli että hyvää liputuspäivää ja kerroin että on äitienpäivä. Oli ihan unohtanut. En suuttunut😁

No, heräsin ennen muita, kuten aina. Olin pissalla kun heräsivät, joten minä pilasin vähän aamua. Lapset lähti hakee valkovuokkoja, mies teki voileivän, kahvia ja sipsejäkin (?!) laittoi tarjolle. Sain lasten tekemät kortit ja lahjat.

Eli pilasin sen itse, mutta rakko ei kestänyt tänä vuonna.

Ei tuotu rääpittyä hyydekakkua ja kahvia sänkyyn.

Itse joudun keittämään.

M49

En onnitellut äitiäni ollessani noin 14-vuotias. Asuin hänen kanssaan kahdestaan, ja hän huusi minulle usein ja käyttäytyi pahasti. En todellakaan ajatellut, että hän kaipaisi niin paskana pitämältään ihmiseltä, eli siis minulta, oikeastaan mitään.

Ja en myöskään itse tuntenut minkäänlaista syytä haluta sellaista ihmistä huomioida.

Niin hän tulee joskus 14 maissa että en ole onnitellut. Olin että en niin ja jotain itseni puolustukseksi.

Niin äitini suuttui ja alkoi huutaa ja vaati, että mun on mentävä poimimaan hänelle valkovuokkoja. Hän pakotti minut menemään metsään poimimaan niitä valkovuokkoja, asuimme kaupungissa.

Pahinta oli, että kun todella pahoilla mielin vein ne kukat, hän kehtasi ilahtua ja käyttäytyä kuin olisi saanut ne oikeasti spontaanisti annettuina ja kuin minustakin olisi ollut kivaa antaa ne hänelle.

Ikinä ei ole pyytänyt toimintaansa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Sain lahjaksi savimöhköleen, ihan kiva. Lapsi tehnyt sen päiväkodissa. Mies oli ostanut vatkaimen, great..

Vatkain on hyvä, itse sain mieheltä vatkaimen 45 v sitten lahjaksi. Toimii vieläkin hyvin. Mies karkasi 30v sitten, lapsi kasvoi ja muutti pois. Tulee kyllä tänään käymään, leivoin meille kermakakun jälkkäriksi. Iloitse tästä päivästä, samaa ei tule toiste, jokainen päivä on omansa.

Mies nukkuu vielä, joten jää nähtäväksi.