Parikymppisten tyttöjen äidit! Kysymyksiä ja ihmettelyä, onko kellään kokemuksia tällaisesta?
Tytöllä on ollut masennusta ja ahdistusta, jonkin verran itsetuhoisia ajatuksiakin. Hoitosuhde on ja lääkitys menee. Kaverisuhteet muuttuivat yläkoulun aikaan tosi vaikeiksi, ja todellisia ystäviä on ollut vähän. Ehkä vähäisestä sosiaalisesta elämästä johtuen perheemme on aika tiivis, olemme paljon yhdessä ja tähän saakka olen ajatellut, että me myös viihdymme yhdessä. Tyttö suorittaa vielä keskiasteen opintoja, jotka sujuvat heikosti, koska tytön motivaatio on ollut nollissa. Hän asuu sisaruksen kanssa täällä meillä kotona, eikä ole vielä suunnitellut kotoa pois muuttoa.
Mutta.
Jonkin aikaa tyttö on käyttäytynyt todella huonosti. Juo paljon, varastelee, valehtelee. Käytös on ajoittain kuin murrosikäisen, vaikkei tyttö edes murrosikäisenä ollut noin hankala, toki näpistelyä ja hölmöilyä oli silloinkin (siis joitakin vuosia sitten). Joinakin päivinä hän viihtyy kotona hyvin, on nauravainen ja "oma itsensä", toisina päivinä hän vaan häipyy ja enimmäkseen juo kavereidensa kanssa. Hyvinä päivinä hän kertoo avoimesti mitä on viime aikoina tehnyt, myös ne hölmöilyt ja vaikeat asiat hän yleensä jossain vaiheessa paljastaa. Hyvinä päivinä hän myös liikkuu esim. ulos syömään perheen kanssa, mutta juuri minun - äitin - kanssa hänen on vaikeaa enää lähteä esimerkiksi kauppaan kaksistaan. Pitkäaikainen yhteinen harrastuksemme on myös loppunut tytön toiveesta, ja se surettaa.
Tuntuu vahvasti sille, että tyttö haluaa erkaantua minusta. Voiko olla näin, vai kuvittelenko vain? Tarvitseeko lapsi tuollaisen totaalisen irrottautumisen, että voi esim. muuttaa kotoa? En muista omasta nuoruudesta mitään vastaavaa. Onko teidän muiden tytöt ihan väkisin repineet teidän välejä, jos ei murrosiässä niin myöhemmin?
Yritän antaa tytön olla, enkä koeta rajoittaa hänen mahdollista irtaantumistaan. Mutta toisaalta hän kuitenkin tuntuu tarvitsevan tukea paitsi ihan käytännön asioissa, myös henkisesti.
Olen aika kujalla. En ikinä halua vaarantaa suhdettamme, mutta välillä mietityttää että miten päin pitäisi olla, että tyttö kuitenkin tuntisi voivansa luottaa ja tukeutua minuun. Miten paljon pitää olla puuttumatta hänen hölmöilyihinsä? Niihin en kuitenkaan voi oikein vaikuttaa, koska tyttö on juuri täyttänyt 18 vuotta.
Kommentit (77)
Onpa kamala tilanne, ei kyllä parikymppinen enää noin voi käyttäytyä. Toivottavasti saat apua.
Mulla 4 lasta, kuopustyttö nyt 21v. Opiskelee, käy töissä jne elää aikuisen elämää ilman isompia ongelmia. Oli koulukiusausta ja vähän ongelmia töiden alun kanssa mutta puhui ongelmat selviksi ja pääsi asiasta yli
Juuri 18 täyttänyt ei ole parikymppinen. Tyttösi käy läpi vielä murrosikää näköjään, varastelu ja valehtelu on merkki siitä. Jos hän tekee em. juttuja vielä parikymppisenä, niin olisin huolissani. Anna hänen irtautua, mutta tue tarvittaessa. Ja ennen kaikkea anna hänen tuntea, että välität ja rakastat kaikesta huolimatta, mutta tee selväksi että laittomuuksia ja valehtelua et hyväksy.
Kotoa häätäminen ei ole vaihtoehto, eikä tyttö tunne itsekään olevansa siihen valmis.
ap
Mikä parikymppinen? Teinihän tuo vielä on jos just täyttänyt 18. Yhdelläkin vuodella on tuossa elämänvaiheessa iso merkitys.
Murkkuilee vielä. Parikymppisenä on hyvin todennäköisesti jo rauhoittunut, mutta siihen on juuri 18 täyttäneellä vielä aikaa.
Taustatiedoista puuttui se, millaista oerhe-elämää tyttö on kokenut koko lapsuutensa. Jos on välittävät vanhemmat ja kavereita, niin mielestäni noin ei pääse käymään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä parikymppinen? Teinihän tuo vielä on jos just täyttänyt 18. Yhdelläkin vuodella on tuossa elämänvaiheessa iso merkitys.
Pahoittelen, en tarkoittanut väittää että oma tyttö on parikymppinen vaan kaipailen sellaisten äitien, joilla on tällaisesta kokemusta, näkemyksiä. Ja ajattelin että parikymppisten äidit tähän sopisivat.
ap
Onko ihanteesi se, että olet tyttäresi paras ystävä? Aikuistuvat lapset yleensä itsenäistyvät.
Itse en ole oman äitini kopio ja ajattelemme monista asioista ihan eri tavoin, olemme melko etäisiä.
Miksi se varastaa? Minun korviin kuulostaa päihdeongelmalta.
Vierailija kirjoitti:
Kotoa häätäminen ei ole vaihtoehto, eikä tyttö tunne itsekään olevansa siihen valmis.
ap
Sitten tytön pitää oppia ymmärtämään että hän elää täysi-ikäisenä SINUN kotonasi joten sinun sääntösi on se mitä noudatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoa häätäminen ei ole vaihtoehto, eikä tyttö tunne itsekään olevansa siihen valmis.
ap
Sitten tytön pitää oppia ymmärtämään että hän elää täysi-ikäisenä SINUN kotonasi joten sinun sääntösi on se mitä noudatetaan.
Olen tästä harvinaisen samaa mieltä. Mutta tyttö tuntuu kovasti kapinoivan kodin sääntöjä vastaan. Valehtelu on ollut aina kiellettyä, mutta nykyisin tyttö valehtelee aivan kaikesta. Kun välillä - niinä hyvinä päivinä - keskustelemme aiheesta, hän sanoo, että ei ymmärrä itsekään miksi koettaa nykyisin päästä kaikesta niin helpolla, eli valehtelemalla. Voiko tämäkin liittyä masennukseen? Tuntuu, että tytön koko ajattelutapa on muuttunut dramaattisesti.
ap
Tunnen useampiakin, joilla on tullut murrosikä tavallaan myöhässä. Ovat olleet todella helppoja silloin oikeassa murrosiässä, mutta sitten täysikäistyttyään onkin tullut kamalaa uhmaamista. Näitä kaikkia tuntemiani taitaa yhdistää juuri tuo, että ei ole oikein ollut ystäviä silloin teini-iässä. Eli ei ole ollut seuraa, jonka kanssa irtautua vanhemmista. Kun perhe on ainoa lähipiiri, ei sitä tee niin mieli irtautuakaan. Vaikeampaa tuo myöhäinen murrosikä on siinä mielessä, että silloin nuori voi laillisesti tehdä jo mitä vain eikä keinoja oikein ole tehdä muuta kuin sietää tai heittää pihalle. Kuulostaa kyllä siltä, että teillä saattaa olla huumeongelmakin käsillä. Valehtelu ja varastelu viittavat siihen suuntaan ja masentelukin altistaa huumeiden käytölle.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useampiakin, joilla on tullut murrosikä tavallaan myöhässä. Ovat olleet todella helppoja silloin oikeassa murrosiässä, mutta sitten täysikäistyttyään onkin tullut kamalaa uhmaamista. Näitä kaikkia tuntemiani taitaa yhdistää juuri tuo, että ei ole oikein ollut ystäviä silloin teini-iässä. Eli ei ole ollut seuraa, jonka kanssa irtautua vanhemmista. Kun perhe on ainoa lähipiiri, ei sitä tee niin mieli irtautuakaan. Vaikeampaa tuo myöhäinen murrosikä on siinä mielessä, että silloin nuori voi laillisesti tehdä jo mitä vain eikä keinoja oikein ole tehdä muuta kuin sietää tai heittää pihalle. Kuulostaa kyllä siltä, että teillä saattaa olla huumeongelmakin käsillä. Valehtelu ja varastelu viittavat siihen suuntaan ja masentelukin altistaa huumeiden käytölle.
Kiitos tästä kommentista. Tytöllä oli varsinaisessa murrosiässä - yläkoulun aikaan - sydänystävä, jonka kanssa liikkui paljon, joi, poltti tupakkaa, varasteli, mutta myös kuntoili ja höpötteli. Välit katkesivat riitelyyn pojista. Se oli tytölle kova paikka ja hän edelleen muistelee, miten kivaa aikaa se oli. Sen jälkeenkin hän on saanut sydänystäviä, mutta niihin on liittynyt paljon ihan käytännön hankaluutta.
Huumeongelmaa pelkään itsekin paljon, mutta ainakaan toistaiseksi siitä ei ole ollut viitteitä. Hoitotaho järjestää huumetestauksia osana masennuslääkityksen tarkistamista.
ap
Jos nuori muuttuu yhtäkkiä paljon, kyse todennäköisesti on huumeongelmasta tai muusta päihdeongelmasta. Varastelukin viittaa päihdeongelmaan.
Jos vanhemmalla on edes jonkinlainen epäilys, että yhtäkkiä käyttäytymiseltään muuttunut nuori käyttäisi huumeita, epäilys luultavasti osuu oikeaan. Vaikka nuori ja perhekin olisikin ihan tavallinen, kunnollinen ja mukava, nuori voi aloittaa huumeiden viihdekäytön, joka voi muuttua runsaammaksi käytöksi. Käyttö on nykyään yleistä.
Toivottavasti nuoresi saa elämänsä kuntoon.
Perus tilanne kun on jäänyt kiinni lapsuudenperheeseen. Ihan samoin käyttäytyisi vaikka olisi itsenäistynyt, mutta silloin ei olisi äiti kyttäämässä.
Tollasia on parikymppiset, etkö itse muka muista? Toki näpistely ja ahdistus kertoo ettei ole ihan ikäisellään tasolla tai muutoinkaan kaikki muumit laaksossa.
Vierailija kirjoitti:
Perus tilanne kun on jäänyt kiinni lapsuudenperheeseen. Ihan samoin käyttäytyisi vaikka olisi itsenäistynyt, mutta silloin ei olisi äiti kyttäämässä.
Tollasia on parikymppiset, etkö itse muka muista? Toki näpistely ja ahdistus kertoo ettei ole ihan ikäisellään tasolla tai muutoinkaan kaikki muumit laaksossa.
Oletpa ilkeä. Toivottavasti sait edes itsellesi hyvän mielen. Ilokseni huomasin, että tuollainen alatyylinen kettuilu ei tunnu missään, kun on isompia murheita mietittävänä. Ja ei, en ollut itse tuollainen 18-vuotiaana, eikä kukaan ystävistäni ollut. Siksi en ymmärrä tätä, enkä myöskään ymmärrä sitä mitä masennus tekee, koska en ole itse koskaan ollut masentunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perus tilanne kun on jäänyt kiinni lapsuudenperheeseen. Ihan samoin käyttäytyisi vaikka olisi itsenäistynyt, mutta silloin ei olisi äiti kyttäämässä.
Tollasia on parikymppiset, etkö itse muka muista? Toki näpistely ja ahdistus kertoo ettei ole ihan ikäisellään tasolla tai muutoinkaan kaikki muumit laaksossa.
Oletpa ilkeä. Toivottavasti sait edes itsellesi hyvän mielen. Ilokseni huomasin, että tuollainen alatyylinen kettuilu ei tunnu missään, kun on isompia murheita mietittävänä. Ja ei, en ollut itse tuollainen 18-vuotiaana, eikä kukaan ystävistäni ollut. Siksi en ymmärrä tätä, enkä myöskään ymmärrä sitä mitä masennus tekee, koska en ole itse koskaan ollut masentunut.
ap
Et siis juonut ja juhlinut parikymppisenä? Mitä ilkeää tossa oli? Masentunut plus parikymppinen plus ongelmia. Mitä sä luulit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perus tilanne kun on jäänyt kiinni lapsuudenperheeseen. Ihan samoin käyttäytyisi vaikka olisi itsenäistynyt, mutta silloin ei olisi äiti kyttäämässä.
Tollasia on parikymppiset, etkö itse muka muista? Toki näpistely ja ahdistus kertoo ettei ole ihan ikäisellään tasolla tai muutoinkaan kaikki muumit laaksossa.
Oletpa ilkeä. Toivottavasti sait edes itsellesi hyvän mielen. Ilokseni huomasin, että tuollainen alatyylinen kettuilu ei tunnu missään, kun on isompia murheita mietittävänä. Ja ei, en ollut itse tuollainen 18-vuotiaana, eikä kukaan ystävistäni ollut. Siksi en ymmärrä tätä, enkä myöskään ymmärrä sitä mitä masennus tekee, koska en ole itse koskaan ollut masentunut.
ap
Et siis juonut ja juhlinut parikymppisenä? Mitä ilkeää tossa oli? Masentunut plus parikymppinen plus ongelmia. Mitä sä luulit?
Juopottelin koko yläasteen eli murrosiän. Parikymppisenä ei enää maistunut.
ap
Potkaise ulos niin pääsee aloittamaan oman elämänsä kuten tuossa iässä jo viimeistään kuuluu tehdä.